perjantai 21. maaliskuuta 2025

Norja 2024, osa 7: Serpentiinejä ja ruusujen kaupunki eli kesässä parasta on talvi!

Useimmat motoristit rakastavat serpentiinejä. Kenties vähän epävarmemmat eivät, mutta varmasti pääsääntöisesti kaikki. Hyvä ehkä rajata kuitenkin, mistä serpentiineistä puhutaan. 

Nyt ei puhuta vappuserpentiineistä, vaikka niistäkin moni varmaan tykkää. Ainakin muistaakseen tykkäävät, sillä muistikuvat vapusta saattavat joillain olla vähän hataria. 

Eikä kyse ole edes serpentiineistä lukijalle ensimmäisenä mieleen tulevasta asiasta eli  serpentiini-mineraalista (Mg3(OH)4Si2O5), vaikka se onkin kidejärjestelmältään monokliininen mineraali, mutta sen esiintyminen kidemuotoisena on hyvin harvinaista. Serpentiini-mineraalihan esiintyy myös kahtena eri muunnoksena, kuten lukijat hyvin tietävätkin. Lehtiserpentiini eli antigoriitti on tiivistä tai suomuista. Kuituserpentiini eli krysotiili on hienokuituista. Jos tuosta nyt jokainen jotain ymmärtää, niin selkeästihän tuossa sanotaan, että lehdet ja kuidut eivät ole hyviä asvaltilla ja siksi motoristit eivät tykkää tuosta mineraalista. 

Sen sijaan mutkalla oleva asvaltti on kivaa. Norjassahan mutkaista asvalttia eli serpentiiniteitä riittää, koska ennen öljylöytöjä Norja oli köyhä ja osti tiet käytettyinä Ruotsista. Tiet olivat liian pitkiä ja siksi ne piti laittaa mutkille. Sen takia Norjan päästä päähän ajaminenkin vie kuukauden.

Førden jälkeen ensimmäinen mielenkiintoinen paikka on Hjelle, siitä Stryn kesähiihtokeskukseen, siitä Dalsnibban kautta Geirangeriin ja edelleen Moldeen.


Norjassa voi tiellä olla melkein mitä tahansa

Norja 2024:

Huh Hjellettä!

Hjelle on pieni piilotettu paratiisi, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa. Sinne ei vahingossa päädy, eikä siellä välttämättä kauan mene, mutta vähintään hetkeksi kannattaa pysähtyä. Muutaman talon "keskusta" on jotenkin täysin jossain toisessa ajassa ja paikassa. Jossakin hyvässä ajassa.

Hjelle on niin pieni, että kiven voi heittää kylän toiselta laidalta toiselle. Muutamalla välilaskulla tosin. Mutta silti siellä on muun muassa hotelli, joka kuuluu luokkaan "maailman romanttisimmat hotellit". Tähän piskuiseen kylään on nimittäin turisteja tullut jo 1800-luvulla.

Kuvassa Fridtjof Nansen -alus.
Pieni epäilys, että alusta on hieman
päivitetty sitten 1800-luvun.
Miksi sinne sitten tultiin silloin ja nyt? Lähellä on  Jostedalin jäätikkö ja jo monen vuosikymmenen ajan ollut kesähiihtokeskus Stryn, mutta ne eivät alkuperäiseksi syyksi riitä. Turistien pitää nimittäin päästä paikalle ja asua jossain. Kaksikymppisenä  Thor Hjelle keksi 1800-luvun lopulla rakentaa hotellin palveluineen upealle paikalle. Tietä ei ollut eli he saapuivat höyrylaivalla nimeltään “Fridtjof Nansen”. 

Rahat nuori yrittäjä sai hankkimalla maataloustuotteita lähitiloilta ja myymällä ne Bergenissä. Tilalle hän osti sokeria, suolaa ja muita tarvikkeita. Ennen kaikkea hän Bergenissä kauppaa käydessään tutustui varakkaisiin asiakkaisiin ja sai heidän elämästään ideoita, joiden seurauksena hän oivalsi perustaa hotellin oheispalveluineen - ja nimeään kantava kylä sai palveluinfran.

Nykyään Hjellen hotellipalveluista ym. vastaa jo neljäs sukupolvi eli Emma ja Lorentz Hjelle. 




Hjellessä





Hjellen keskusta.




Stryn kesähiihtokeskus


Oma Aika -blogin vierailu Hjellessä oli odotukset ylittävä. Etenkin kun odotuksia ei ollut. Sen sijaan ensivierailu Stryn kesähiihtokeskukseen ei ollut yhtä menestyksekäs.  Ilmeisesti kesä oli jo päättynyt, sillä Stryn kesähiihtokeskus oli jo sulkenut ovensa kesältä 2024... Varmista siis aukiolo aina ennenkuin pakkaat suksesi mukaan prätkääsi! 

Tie on kuitenkin ehdottomasti ajamisen arvoinen - motoristin kannalta nimenomaan kesällä, oli hiihtokeskus auki tai ei. Vuonna 2025 se avataan 15. toukokuuta. Tie tosin avataan vasta toukokuun lopussa, mutta kuka tietä tarvitsee... 

Iskulauseenahan norjalaisilla on “Vinter er best på sommeren” eli “Kesässä parasta on talvi”, kun mikä heistä onkaan parempaa kesällä kuin mennä talvisiin olosuhteisiin! Aiemmassa jutussahan näytettiin, kuinka norjalaiset menevät kesällä nauttimaan rantaelämästä jäisille vuoristojärville. "Hulluja nuo viikingit", sanoisi Asterix.

Stryn maisematiestä noin kolmannes on asvaltoitua, loput hiekkatietä. Lännen puolelta pääsee hiihtokeskukseen koko matkan asvalttitietä. Maisemat ovat upeita, palveluja ei ole tarjolla, jos ja kun kesähiihtokeskus on kiinni.


Huviautoilua Stryn seudulla eräitä vuosikymmeniä sitten.
















Dalsnibba

Dalsnibbasta löytyy erilaista tietoa tästä jutusta. Ydin on kuitenkin siinä, että tie Dalsnibballe on tehty ihan vain huvikseen, ihmisten iloksi. Tarkemmin sanottuna varakkaiden ihmisten iloksi, kunnes proletariaattikin meni hankkimaan autoja ja omivat ja jakoivat mokomat herrojen ilot.



Muista katsoa serpentiineissäkin mutkan toiselle puolelle asti.





Geirangerista Moldeen






Trollstigenille ei tällä kertaa voinut mennä, koska se oli suljettu ainakin vuoden loppuun - ison maanvyöryn pelko oli suuri, kiviä oli jo vyörynyt ja jopa osunut siellä ajaviin autoihin. Moottoripyörän kohdalla se olisi äkkiä kohtalokkaampaakin. No, ehkä moottoripyöräily on kohtalo muutenkin, mutta voihan sitä kohtalon suuntaa vähän itse koettaa avittaa… No, Trollstigenillä on tullut käydyksi niin monesti, ettei se haitannut mitään. Trollstigenistä on juttua muun muassa tässä jutussa



Molde tunnetaan "Ruusujen kaupunkina"





VIDEO

Tässä reitin parhaita paloja suht vauhdikkaana  videona: https://www.youtube.com/watch?v=wD6xp4opSDQ   (Sitä on nopeutettu, ettei se kestäisi niiiiiin kauan)



Omaa aikaa serpentiineissä ja Moldessa

Viimeksi osin tätä samaa reittiä ajaessani oli pikkuinen haaste siinä, ettei prätkää oikein voinut sammuttaa, koska virtalukko oli enimmäkseen poissa pelistä, virran päälle saaminen vaati ainakin 20 yritystä. Jäi helle Hjellessä kokematta, nyt se oli "pakollinen" stoppi.

Silloin jäi myös kokematta Stryn serpentiinitie, joka sekin nautiskeltiin nyt. Dalsnibballa piti silloin kone jättää käyntiin parkissa, nyt sai sielläkin nautiskella rauhassa. Trollstigenille ei tällä kertaa voinut mennä, koska se oli suljettu ainakin vuoden loppuun - ison maanvyöryn pelko oli suuri, kiviä on jo vyörynyt ja jopa osunut siellä ajaviin autoihin. Moottoripyörän kohdalla se olisi äkkiä kohtalokkaampaakin. No, ehkä moottoripyöräily on kohtalo muutenkin, mutta voihan sitä kohtalon suuntaa vähän itse koettaa avittaa… No, Trollstigenillä on tullut käydyksi niin monesti, ettei se haitannut mitään. Trollstigenistä on juttua muun muassa tässä jutussa



Hra Oma Aika ja rajaton riemu lumesta


Molde on motoristien suosiossa. Yksi pyörä on tosin eräitä vuosikymmeniä muita vanhempi. Vuosimalli on 1989 ja kilometrejä yli 400 000. Niin vaan silläkin pääsi perille.


Moldessakin käyttöön annettiin sviitti. Kyllä sinä yö sujui.


Ystäviä Moldessa. Tämä "MacGyver" korjasi joitakin vuosia sitten virtalukon. Ilman sitä matka olisi jäänyt siihen.


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )




3 kommenttia:

  1. On kyllä upeita paikkoja!
    aika vauhdikasta menoa videolla ainakin muihin verrattuna ;)

    VastaaPoista
  2. Serpentiiniteillä on aina mukava huristella. Mahtavat maisemat taas, mutta niitähän Norjassa riittää!

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas hienosta tarinasta ja kuvista. Tuttuja mestojs ovat.👌🏍️

    VastaaPoista