Serpentiiniä edessä, motoristin vappu… edelleen vinkkeinä serpentiinisiä paikkoja. Lisäksi tarjolla on lunta ja jäätä. Onneksi ei serpentiineistä huolimatta ole vappu, sillä näin keskikesällä ne jäät ja lumet eivät ole tien pinnalla. Enimmäkseen. Reitti kulki Bergenistä tuttujen Vossin ja Gaularfjelletin kautta, mutta tarjolla on myös vinkkejä teistä, joita eivät kaikki norjalaisetkaan motoristit tunnu tietävän. Tämä reittivinkki päätyy Førdeen. Matkan varrella on muutakin kuin mutkia matkassa. Niistä muista jutuista saa muuten enemmän irti, jos pysähtyy - tämä saattaa olla yllätys monelle. Hove steinkyrkje Vikøyrissä Sitä pysähtyy oikein isojen ja näyttävien kirkkojen kohdalla. Hove steinkyrkje eli Hoven kivikirkko ei ole kumpaakaan. Se on erittäin pieni kirkko, mutta sillä on isosti tarinaa. Hoven kirkko valmistui 1170 eli se on Norjan vanhimpia kirkkoja. Isojen kirkkojen kirkkosalin alle on haudattu tunnettuja suurmiehiä. Pienen kirkon "saliin" mahtuu änkeämällä 35 hyvin hoikkaa henkilöä, jotka käyttävät luultavasti Rexonaa ja jotka tykkäävät saada lämpöä läheisiltä. Pienen salin lattialla näkyy kuitenkin iso kivilaatta. Sen alle on haudattu kirkon omistaja. Kuinka monella kirkolla on yksityinen omistaja? Nyt tulee tietoa, jota et löydä Wikipediasta tai monesta muustakaan paikasta. Bergenin Olav Hallia kunnostettiin 1800-luvun lopulla. Arkkitehti Peter Andreas Blix koetti ostaa kiviä Bergenin Olav Hallin kunnostukseen. Vikøyristä tuli hyviä kiviä tarjolle - niin hyviä, että Blix alkoi ihmetellä. Kivet kun olivat juuri samaa mallia kuin Olav Hallin satoja vuosia vanhat rakennuskivet. Kun Blix sai selville, että kivet tulisivat Viköyrin vanhasta kirkosta (uusi oli valmistunut 1877 ja vanha ajateltiin myydä kivinä), hän kieltäytyi ostamasta kiviä ja osti koko kirkon 1880 ja kunnostutti sen. Pienen pientä kirkkoa pidetään yhä yllä kuten sen tekijätkin olisivat tehneet - seinämaalauksia korjataan, samoin muita osia. Kirkko on hienossa kunnossa kaikin puolin ja näkemisen arvoinen. | Norja 2024:
|
Viköyri paloi maan tasalle 1838. Tai hävisi savuna ilmaan. Kaksi aika keskenään ristiriitaista kuvausta? No ei pohdita sitä, mutta 1800-luvulla asukasluku oli tasaisesti vajaat 500 ihmistä, ja samaan aikaan sieltä muutti Amerikkaan 300 ihmistä. Ei ollut Vikøyri varsinainen kasvukeskus. Nykyäänkään kunnassa ei asu kuin reilut 1200 ihmistä, mutta asukasluku on ollut pitkään hyvin lievässä kasvussa. Liekö syynä norjalainen tumma perinnejuusto? Sen syöminen nimittäin kasvattaa Vikøyrin kuntaa. Ai miten niin? No, siellä on maailman ainoa tätä gammelostia valmistava tehdas. Se juusto on muuten hyvää, jollet ole vielä maistanut. On se hyvää maistamisen jälkeenkin.
Kunnan laajahkon alueen ainoat männyt kasvavat Hoven kirkon ja rannan välimaastossa. Ne istutti aikoinaan joku, joka halusi tienata niillä - mäntypuu on harvinaista alueella ja siksi arvokasta. Voi tietysti olla, että muutama kymmentä mäntyä ei tee miljonääriksi, etenkään kun niitä harvinaisuuden takia ei taida saada edes kaataa...
Motoristin maailma
Vuoristoa, serpentiinejä, karuja ylänköjä, lunta keskellä kesää ja runsaasti tyhjää tilaa.
Vuoristoja ylittäessään voi olla varma, että on suuri seikkailija ja tuntemattoman läpikävijä, ensimmäinen tuntemattoman vuoriston ylittäjä ikinä! Asvalttipintaa pitkin ajaminen ei tilannetta muuta lainkaan, sillä ihan varmasti on niin, ettei niitä asvalttiteitäkään kukaan ole sinne tehnyt, vaan ne ovat ihan luonnonmuodostelmia - Norjassahan on maa täynnä kiveä ja öljyä… Öljy on ihan varmasti vain puristunut vuoren sisältä huipulta ulos ja sattumalta valunut kiviin sekoittuen vuorilta alas kiemurrellen. Niin ihan varmasti ovat serpentiinitiet syntyneet.
Aina voi myös poiketa jollekin ikivanhalle hiekkatien uralle tai polulle ja odottaa National Geographicin tulevan myöhemmin haastattelemaan suurta sankaria. Ainakin pitäisi, kun suurena sankarina ja elävänä legendana olet tämän suorituksen tehnyt ja on suuri vaiva koettaa olla ihan vain cool, kun kaikkien tulisi siitä tietää ja kertoa vielä lapsenlapsilleen mestarista, joka ylitti vuoriston ensimmäisenä.
Suuren osan vuotta nämä vuoristotiet ovat suljettuina. Kesä-heinäkuun vaihteessa on ihanan kesäistä ja voi iloisena miettiä, ovatko järvet sulamassa vai jo jäätymässä uudelleen...
Siksi vuoristossa tapaakin olla norjalaisten mökkejä. Kivaa varmaan, kun voi mökillä nauttia keskikesästä jäisen vuoristojärven rannalla! Kelpaa sitä sitten talvella muistella.
Suuren osan vuotta nämä vuoristotiet ovat suljettuina. Kesä-heinäkuun vaihteessa on ihanan kesäistä ja voi iloisena miettiä, ovatko järvet sulamassa vai jo jäätymässä uudelleen...
Siksi vuoristossa tapaakin olla norjalaisten mökkejä. Kivaa varmaan, kun voi mökillä nauttia keskikesästä jäisen vuoristojärven rannalla! Kelpaa sitä sitten talvella muistella.
Tässä videokoosteena reittiä ja maisemia! Omasta mielestä katsomisen arvoinen. Jollei olisi, niin ei kai sitä tähän olisi laitettukaan...
Serpentiiniä edessä ja takana, motoristin vappu… tältä videolta näkyy nautiskelua
Tässä mutkassa on näköjään nautiskeltu paljon...
Tässä mutkassa on näköjään nautiskeltu paljon...
Sulamassa vai jäätymässä jo uudelleen?
Tuo vanha tie oli kyllä jännempi... Nykyään ajetaan tunnelissa ikävän turvallista tietä...
Vikøyri. Laskeutuminen tietenkin serpentiinejä.
Hove steinkyrkje
Gaularfjelletistä olen aina ollut sitä mieltä, että se on paljon hauskempi ajaa kuin vaikkapa Trollstigen. Gaularfjellet on nautinnollisimmillaan, kun vahingossa ajaa hieman kovempaa.
Gaularfjellet on ollut aiemmin esillä tässä "Korkein kohta ja Gaularfjellet - jotain parempaa kuin Trollstigen?" -jutussa , Trollstigen puolestaan on mainittu moneen kertaan, ekan kerran tässä "Se. Trollstigen" -jutussa.
Trollstigenistä voi tietysti aina mainita sen todennäköisen olemassaolon syyn:
"Paikassa on ollut kulkureitti jo ainakin 1500-luvulta lähtien - viinan ja naisten takia? Eräällä maatilalla Romsdalissa oli nimittäin vuodesta 1533 lähtien järjestetty suuret markkinat, ja tämä jokavuotinen tapahtuma oli suuri syy siihen, että valldalilaiset halusivat kiihkeästi saada kulkuyhteyden Stega-vuoren yli. Tämän blogin arvaus on, että tuo virallinen historia tarkoittaa, että haluttiin päästä ryyppäämään ja juhlimaan ja tapaamaan vastakkaista sukupuolta ja nai...misiin sitten myöhemmin. Kyllähän sellainen antaa hyvin intoa kaikenlaisille peikoille rakentaa tie vaikka vuorenrinteeseen...."
Gaularfjelletistä ei vastaavaa juttua ole kertoa.
Wagner vastaan Porschet - lienee selvää, kuka oli nopeimmin vuoren laella. Mutta oli kiva kuunnella, kun boxerien murina lähestyi huippua serpentiineissä kiihdytellen!
Likholefossen. Fossen on koski, mutta älä ajattele tuota alkuosaa (lik-hole) englannin kautta... No menit sitten kumminkin ajattelemaan. Hyi Sinua.
Viimeiset serpentiinit ennen Førdeä.
Omaa aikaa mutkissa
Bergenistä Førdeen. Yksinäisen tinasotilaan teemana oli tänään jotain uutta, jotain vanhaa, jotain omaa, jotain lainattua, jotain valkoista ja jotain sinistä, vaikkei tinasotilaamme tiettävästi morsian ollut. Sinistä edusti taivas. Osittain. Osittain se oli harmaa ja osittain siltä väliltä. Lumi oli valkoista, vähän uusia teitä ja vanha prätkä, mutta mikä olikaan lainattua? Sitä en enää muista. Toivottavasti olen palauttanut, mitä ikinä sitten olikaan...
Taas oli talvella kannattanut tutkia karttaa huolella. Kaunis itselle uusi serpentiini Hólesvingane ja monet ennestään tutut serpentiinit, hyvin mielenkiintoista viikinki- ym. historiaa nuoren, mutta erittäin sivistyneen herran kanssa. Ettei eilisen jälkeen olisi tullut pettymystä, otin ohjelmaan muutaman tutun huippupaikan eli Vossin ja Gaularfjelletin, yöksi sitten tuttuun Førdeen.
"Hampurilainen ilman sämpylää, kiitos!" ja tarjoilijalta varsin kysyvä ilme.
Yksi niistä syistä, miksi Hra Oma Aika saa ajaa yksin...
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Hyvin kirjoitettu juttu, ja hienot ovat maisematkin taas. Tulee itseasiassa oma kesäinen pidempi Balkanin reissu mieleen. Paljon on maisemissa yhteistä!
VastaaPoista