maanantai 30. joulukuuta 2024

Norja 2024, osa 4: Stavallisen yllättävä Stavanger


Stavangerissa on käyty aiemminkin, kerrottu tarinoita ja annettu vinkkejä. Nyt tulee lisää. 

Tässä ovat Stavangerin legendanhohtoiset tarut. Jos ja kun lukijan outojen tarinoiden kiintiö on jo lähes täynnä eikä sinne mahdu kuin yksi hurja tarina lisää, niin yksi tarina on erityisen hurja, tämä jättiläismäisistä miekoista kertova tarina

Mutta ennen lisätarinoita jotain muuta. Vanhin jollain tapaa tosissaan tehty kartta Pohjoismaista on Carta Marina eli Merikartta vuodelta 1539. Se on hieno kartta. Tosin ei sen pohjalta Stavangeriin löytäisi, sen verran jännä kartta kumminkin. Eikä moneen muuhunkaan paikkaan. Ilmakuvaus olisi ollut kova sana karttaa tehdessä, muttei ilmakuvauslaitteita tainnut ruotsalaisella Olaus Magnusenilla 1500-luvulla olla. Ei ilmeisesti ollut, vaikka viikingeillä tunnetusti oli lentokoneita tai droneja nimetessään Lofootteja yli tuhat vuotta sitten, jos uskomme eräitä teorioita, ja miksemme uskoisi. Lukija saa kommenteissa kertoa, mikä kartan paikoista on Stavanger - kartalla on mm. Stavage, muttei sen sijainti kartan perusteella ole kovin osuva... 

Sinänsä porukalla olisi ollut aikaa tehdä karttoja ja vertailla niitä todellisuuteen, sillä siellä on vakituisesti asuttu jo 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Karttoja ei kuitenkaan ehkä ehditty tekemään, koska Stavangwerissa tehtiin puutaloja. Niitä onkin saatu aikaiseksi paljon, sillä Stavangerissa on Pohjois-Euroopan suurin puutaloalue. On muuten kiva käveleskellä kaupungissa, jossa on isoja kerrostaloja vain hyvin pienellä alueella, sitten on laajalla alueella erittäin rauhallisia katuja pientaloineen. Siinä kannattaa ehdottomasti tehdä pieni tarkistuslaskenta, että pitääkö paikkansa tieto, että siellä on niitä yli 8000. Hra Oma Aika sai tulokseksi 8124 ja lukuisia koirankoppeja, oliko oikea tulos?




Norja 2024:


Stavanger 972

Aina ei ole ollut niin rauhallista. Kuten vanhemmat lukijamme (siis ne 800-luvun lopulla eläneet) muistavat, siellä oli pirunmoinen tappelu joskus vuonna 872, tai ainakin ennen vuotta 900. Aivan, se Hafrsfjordin taistelu, johon lukijat ovatkin laajasti perehtyneet. Tässä siis pientä kertausta, mitä vuonolla tapahtui.

Sen taisteluin seurauksena syntyi Norja. Siihen asti vuonomaa oli täynnä pieniä kuningaskuntia, tai oikeammin keskenään taistelevia heimoja, mutta Norgen eli pohjoiseen vievän rannikon alueella hallinnut Harald Kaunotukka päätti yhdistää ne. Terävillä esineillä kuten veitsillä yleensä erotellaan kappaleita jostakin, mutta miekka on eri asia - sillä yhdistetään alueita. Jos ollaan voittoisia. Ja Harald Kaunotukka oli. Miksi Haraldilla oli tuollainen lempinimi? Sen tiedät, jos olet lukenut tämän jutun Pyhästä K*sipäästä ja muistat siitä yhtään mitään. Et muistanut, eli kävit katsomassa. 

Mutta tässä aikalaisten tekemässä balladissahan se on kuvattuna selkeästi. Laulakaapa mukana: 

Heyrði þú í Hafrsfirði,
hvé hizug barðisk
konungr enn kynstóri
við Kjötva enn auðlagða;
knerrir kómu austan,
kapps of lystir,
með gínöndum höfðum
ok gröfnum tinglum.

Jos lukijakunnassa joku onneton jostain oudosta syystä ei osaisi muinaisnorjaa, niin tuossahan kerrotaan, että

"Kuulitko, kuinka Harffjordiss taisteltiin, korkea-arvoinen kuningas vastaan Kjøtve Rikas. Laivat tulivat idästä, vaativa taistelu, auki ammottavat päät ja irtileikatut nenät."

Tai jotain sen tapaista. Englanninkielisen käännöksen mukaan. Mutta jos tuon tekstin laittaa Google-kääntäjään, niin se tulkitsee sen islanniksi ja käännös on aika erilainen, mutta perussisältö sama.

Tarkemmin sanottuna on varsinaisissa historioissa kuvattu, että Hordalandin, Rogalandin, Agderin ja Thelemarkin heimot olivat kokoontuneet yhteen valtavaksi joukoksi, aseistautuneet ja lähteneet laivoilla kuninkaidensa Eirikin, Sulken (ja veljensä Earl) ja ennen kaikkeea Agderin kuninkaan Kjøtve Rikkaan johdolla liikkeelle lyödäkseen Harald Kaunotukan. Takkutukkainen Kaunotukka laittoi laivansa vesille Hafr-vuonolle valmiiksi odottamaan hyökkääjiä.

Taistelu oli pitkä, raju ja verinen. Lopulta vuono oli verenpunainen ja Harald Kaunotukka saattoi vihdoin kammata pitkän takkutukkansa. Taisteluissa on legendan mukaan ollut kuuluisiä kilpineitojakin (skjaldmær), eli hurjia ja taitavia naispuolisia viikinkejä. Tasa.arvo on Pohjolassa pitkä perinne... Tosin on väitetty, ettei kilpineitoja ollut olemassa, mutta emme me sellaisia usko, koska kilpineidot ovat kiehtova ajatus.

Näinpä norjalaiset juhlivat tuhatvuotista Norjan kuningaskuntaa vuonna 1872. Norjalaiset valmistmautuvat juhlimaan tuhatvuotista Norjaa myös vuonna 2030, koska silloin tulee kuluneeksi tuhat vuotta (erittäin Epä-)Pyhän Olavin kuolemasta. Varmasti keksivät vielä muitakin ajankohtia juhlia tuhatvuotista Norjaa, mutta kun pääsivät 1940 osaksi tuhatvuotista Kolmatta Valtakuntaa, eivät sitä niin juhlineet. Näin kateellisena naapurimaana voi tietysti huomauttaa, että Norjakin oli milloin osa Tanskaa ja milloin osa Ruotsia ja itsenäistyi vasta vuonna 1905, mutta se olisi pikkumaista se. Aina on syytä juhlia. 

Esimerkiksi vuonna vuonna 2492 olisi hyvä juhlia vaikka eurooppalaisen kulttuurin ja sivistyksen leviämistä, kun tuhat vuotta aiemmin vuonna 1492 Kolumbus löysi Amerikan, jossa viikingit olivat olleet jo satoja vuosia aiemmin) tai sitä, että samana vuonna muslimit eli islamilainen yhteiskunta lopulta ajettiin 700 vuotta kestäneissä taisteluissa Reconquistassa pois Euroopasta (vain ottaakseen sen yhteiskunnan tavoittelijoita ilman taistelua avosylin vastaan myöhemmin). Eli aloitettiin maahanmuutto ja torjuttiin maahanmuutto samana vuonna. No, se ei kyllä lopulta niin paljon liity Norjaan. Loppupeleissä vanitas vanitatum omnia vanitas eli turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta

Joka tapauksessa Hafrsfjordin taistelu on Norjan muodostumisen kannalta erittäin merkittävä, vaikka moni kuoli turhaan siinäkin. Taisteluvuonon pohjukkaan alkoi myös syntyä Stavanger, ja vuonon pohjukassa on asian muistoksi kolme valtavaa miekkaa rantakalliossa (vaihtoehtoinen, paljon parempi selitystarina on tässä). Virallisesti Stavanger nimettiin kaupungiksi, kun sinne valmistui katedraali vuonna 1125. 

Viikingit ovat edelleen Stavangerissa. Taistelut hoidetaan tosin miekkojen sijasta pallolla. Yhdellä pallolla. Eikä sitä edes heitetä päin vastustajia vaan päinvastoin koetetaan pitää se jalkojen avulla vain oman porukan hallinnassa. Viking FK onkin Norjan menestyneimpiä potkupallojoukkueita.

Lukijamme tuskin arvaavat, mutta tässä jutussa olevat kuvat eivät ole valokuvia todellisesta taistelutilanteesta Hafrfjordilla vuonna 872. Ne ovat jossain määrin kirjoittajan ja muiden oletusta siitä, millaisia ne taistelunäkymät olivat, eivätkä ne kovimmat puolustajat hra Oma Ajan käsityksen mukaan kulkeneet viikinkilaivoilla vaan prätkillä. Laivat ovat vain jotain salaliittoteoriaa eivätkä mitenkään voi pitää paikkaansa - hra Oma Aika on nimittäin tehnyt vähän omaa tutkimusta, eikä siellä vuonolla näkynyt yhtään viikinkilaivaa, mutta rannalla oli prätkiä. Se kumoaa siis kaikki yleiset väitteet - siitäs saitte, lampaat! 😃  Tästä saattaa toki historioitsijoilla olla jossain määrin poikkeaviakin näkemyksiä, mutta eihän millään ikävällä tieteellisellä tosiasialla saa kumota mitään sellaista, josta jollekin tulisi paha mieli. Niin että kyllä viikingit ja etenkin kilpineidot kulkivat prätkillä. 


Viikingit -sarjan ihana Lagertha


Uuden todella ja äärimmäisen uskottavan teorian mukaisia taistelijoita vuoden 872 taistelussa

Austbøstä Stavangeriin Lysebotnin kautta





Austbø - Lysebotn - Stavanger
Kiveä, lunta, lampaita ja liikennetilanteita. Kohtaamisissa ja ohituksissa pitää olla aika varmaotteinen, kun puhutaan maanienopeuksista eikä turhia hidastella... tällä videolla näkyy paremmin kaikki.

Hyvin mahtui tästäkin ohittamaan


Stavanger 2024

Tänään ei-aina yksinäinen tinasotilaamme tutustuttaa meidät stavangerilaiseen sielunmaisemaan. Brutaalissa öljykaupungissa arkkitehtuuri on ällöttävän vanhaa koko keskustan verran -Suomessa viisaat päättäjät ovat aina ymmärtäneet tuhota kaikki vanhat ympäristöt keskustoista lentokenttäympäristöihin.

Yksi täysjärkinen oli, joka kierteli fillarillaan vanhaa keskustaa laulaen täysiä Brianin elämästä tuttua "Always stay on the bright side of life" -laulua. Jokaisella oli tilaisuus kuulla tätä oivallusta moneen kertaan.

Vinkkejä Stavangeriin esiteltiin aiemmin tässä jutussa, eli nyt vähän muita vinkkejä.


Kaksi Stavangeria - pieni isojen talojen alue ja suuret pienten talojen alueet. 


Kirkkoja on aika tiheästi. Katedraali on yhä remontissa


On mukavaa kuvailla blogiin, kun saa kannustusta ja osallistuvaa katutaidetta mukaan kuviin!


Öljykaupungithan ovat rumia ja... eiku, Stavanger on oikeasti kiva kaupunki kävelijälle, pyöräilijälle, autoilijalle ja motoristille. Ihan kuin Helsinki, paitsi ettei Helsinki ole.






Stavanger on huomattavasti miellyttävämpi kuin öljyteollinen imago kenties antaisi odottaa




Kunnon turisti ei risteilyaluksesta poistu - ihan kaikenhan näkee tällaisestä näköalapallohissinosturista?





Museot ovat monasti vähän erilaisia




Norjalaiset pulut ovat aika päättäväisiä




Köyhät norjalaiset lapset leikkivät leluillaan - oli meilläkin ihan samanlaisia muoviautoja, tosin niiden pituus oli noin 8 cm, mutta kumminkin...  


Museota on laajennettu ihan suomalaiseen tapaan eli on ihan samaa tyyliä, lähes mahdotonta erottaa vanhaa osaa uudesta...


Kodikkaaksi maalattu alikulkutunneli






Rauha! Saksa on antautunut



Autolautoilla on mukavaa ja kätevää kuljettaa myös moottoripyöriä... 


Normi naismotoristi Stavangerissa





Omaa aikaa Stavangerissa

Jos edellisen jutun lopussa Austbø oli upea kesäillassa ja ennuste seuraavalle päivälle oli kelvollinen, niin yön aikana pilvet eksyivät meteorologien antamalta reitiltä ja tulivat väärälle puolelle viereistä vuoristoa. Niinpä sadetta oli tarjolla koko matkalle kohti Stavangeria. Harvinainen epäonnistuminen reittivalinnassa, yleensä olen yr.no avustuksella osannut valita kohteet niin, että säät ovat olleet suosiollisia. No, eipä se sateessa ajaminen kummallista ole, mutta tulee tylsää kuvaa eikä uskalla mutkissa kantata kovin paljon. 

"Pakko" oli kuitenkin tehdä pieni lisämutka matkaan ja koukata taas Lysebotniin. Piti mennä katsomaan, että miltä siellä näyttää silloin, kun ei näe mitään. Vastaus oli yllättäen sellainen, ettei siellä näe mitään silloin kun näe mitään - sumu oli niin kova, ettei enää eteensä nähnyt. Samaa tietä takaisin ja edelleen kohti Stavangeria - jossa sade sitten loppuikin.

Stavanger oli entuudestaan tuttu, mutta oli siellä paljon vielä näkemättäkin. Aiempia vinkkejä Stavangeriin on tässä jutussa, mutta nyt tässä jutussa oli muita vinkkejä tarjolla. 

Eräässä FB-ryhmässä muutama naisoletettu, jotka eivät ikinä ole minua tavanneet saati näillä reissuilla olleet, kertoivat, että tämä blogi on yhteiskunnallisesti haitallinen, kun kuvittelen joidenkin naisten viihtyneen seurassani. Oikeasti naiset eivät jutuistani ole tykänneet, tiesivät kertoa nämä täysin tuntemattomat ihmiset. No, tämä kaunis nuori norjalainen naispuolinen tuttuni bongasi minut kadulta ja tuli juttelemaan. Varmaan sitten vai tykkää olla masokisti ja nauttii vastenmielisestä, yhteiskunnallisesti haitallisia asenteita pursuavasta seurastani! Monena vuotena olemme tavanneet Narvikissa ja Stavangerissa. Jonain päivänä hän on jonkun hotellin johtaja Norjassa. Saattepa nähdä, ja silloin minä asun edullisesti...  

Miekat kivessä Stavangerissa.
Jollet ole Norjassa kunnolla, Lagertha panee Sinut olemaan!


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



NSFW eli älä katsele 1, 2, 3 töissä äläkä muutenkaan, jos tapaat pahoittaa mielesi. pöyristyä ja ärsyyntyä jostain toksisesta maskuliinisuudesta ja anti-intersektionaalisesta feminismistä tai anti-wokesta tai mitä noita muotisanoja nyt onkaan. 


4 kommenttia:

  1. Nämä jutut ja vinkit on kyllä ihan parhautta!

    VastaaPoista
  2. Nuo prrrätkäneidot ovat tietysti ratsastavia valkyrioita.

    VastaaPoista
  3. Hyvää uutta vuotta ja kiitos jutuista! Onko liian typerää kysyä, mitä kuuluu tiedät kyllä kenelle. Toisaalta se ei meille blogin seuraajille kuulu laisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Ei tietoa eikä kuulu minulle eikä kenellekään muullekaan

      Poista