Aika monelle tuntuu Lofootit olevan koko Norja. Kuitenkin on hyvä muistaa, että Lofooteilla on vain vuoria ja merta. Norjassahan on paljon enemmänkin, kuten enemmän vuoria ja enemmän merta. Ja sitten lisäksi on vielä enemmän vuoria ja merta. Serpentiinejä ei Lofooteilla ole, mutta mutkia on ja hieman vauhdikkaammin ajettuna oikein hauskojakin. Lisäksi Lofooteilla on poliiseja. Ja nopeusrajoituksia. Siksi ne vauhdikkaammin ajetut mutkat eivät ehkä lopulta olekaan niin hauskoja. Palataan siihen vähän myöhemmin.  Lofooteilla on muutakin ajettavaa kuin E10, joka päättyy Å i Lofoteniin. Ympärillä on paljon pikkuteitä, joilla ei näe kuin jonkun paikallisen kerran puolessa tunnissa. Åi Lofotenin seutu on esillä tässä jutussa. Nyt ollaan enemmän Lofoottien pikkuteillä. Jos haluaa ajaa Lofoottien läpi vain yhteen suuntaan E10:tä, niin kannattaa ajaa pohjoisesta kohti etelää ja päätyä Åhon - silloin tie ja maisemat muuttuvat kauniimmiksi koko ajan. Lofootit ennen... Lofoottien nimen historia on tunnettu. Sääli tosin, ettei kukaan nykyajan ihminen sitä enää tunne, mutta on se tunnettu. Joskus. Usein kerrotaan, että nimi viittaa ilveksen tassuun tai jalkaan, jolloin alkuperäisen Lofotr-nimen etuosa ló on muinaisruotsia ja tarkoittaa ilvestä, ja loppuosa fotr on muinaisnorjaa tarkoittaa jalkaa, ja että saari näyttäisi ylhäältä katsottuna ilveksen jalan muotoiselta ja siitä tulisi nimi. Teoria on todella uskottava - joku muinaisruotsinnorjankielinen viikinki on antanut kaksikielisen nimen ja sitä ennen käynyt lentokoneella tai dronella katsomassa saariryhmää ilmasta ja todennut, ettei se muistuta ainakaan ilveksen käpälää vähääkään. Ihan kettuillessaan olisi varmaan sitten antanut moisen "Ilveksenkäpälä" nimen. Näinhän sen täytyy olla. Tosin jotkut väittävät, että Lofoottien saariryhmän nykyisen nimen Lofoten alkuperä liittyisi vanhaan Lófót -nimeen, jolla tarkoitettiin Lofoottien saariryhmää. Jotenkin loogisempi selitys, jossa tosin on pieni puute nimen selityksenä: se ei kerro mitään nimen alkuperäisestä merkityksestä. Ehkä se viikinkilentokone on sittenkin uskottava selitys. Oli miten oli, on silti jossain määrin mahdollista mennä ajelemaan Lofooteille ilmankin, että on täydellinen tieto nimen etymologiasta. Viikingeillä oli muutakin kuin pelkkää tietoa alueen vanhoista nimistä. Heillä oli Lofooteilla(kin) kuuluisia pitkätalojaan. Ja viikingeillä oli siellä myös viikinkiveneitä. Tiettävästi heillä ei ollut esimerkiksi roomalaisia domuksia tai kaleereja. Se tieto ei ehkä yllätä lukijaa, ja vaikka yllättäisi, niin ei sekään kauheasti ajamiseen vaikuta. Nopeusrajoitukset sen sijaan vaikuttavat. Tai ainakin se vaikuttaa, että ajaako niiden mukaan vai lipsahtaako vähän yli. Tai paljon yli. Jälkimmäinen voi vaikuttaa ajamiseen sen verran, ettei ole enää ajamista. Mutta siihen siis palataan myöhemmin. Rautakaudellakin Lofooteilla asuttiin, ja kalastuksen lisäksi viljeltiin maata. Jep - viljeltiin ja hyvinkin, koska silloin siellä oli paljon lämpimämpää kuin nyt. Sittemmin tuli kylmempää ja kylmempää, kunnes 1800-luvun puolivälissä alkoi tämä nykyinen lämpeneminen. Lisäksi tuli muutakin kuin lämpimämpää, tuli nimittäin teitä. Ja teitä pitkin tulivat turistit. Miljoonan vuosittaisen turistin mukana tulee paljon rahaa, ja siksi Lofoottien kärjen kunta Moskenes onkin Norjan köyhin ja on käytännössä konkurssissa. Lukija voi pysähtyä sitä miettimään. Miettimisen saa lopettaa sitten, kun on arpanopalla heittänyt kuutosen. Tai sitten kun muuten vain on jatkanut lukemista. | Norja 2023:
|
...ja nyt
VIDEO: Pidempi (5:75) ja Lyhyempi (4:48). Videoiden ero on se, että lyhyempi on lyhyempi, siinä on vain päivänpaisteisemmat pätkät.
Lofootteja on esitelty tässä blogissa ennenkin, ja Vesterålenin aluetta myös - koko saaristohan ei ole Lofootteja, vaan pohjoisemmat saaret ovat Vesterålenin aluetta. Vinkkejä tarjoavat esimerkiski jutut Yøu Bøngi Stømp!, Paluu Lofooteille - aurinkoa, pilveä ja pilvessä (tai oikeastaan Vesteråleniin) ja Lofootit.
Lofooteilla näkee suomalaisia ja suomalaisia ajoneuvoja paljon, kuten muissakin Norjan turistiajopaikoissa (Trollstigen, Geiranger, Nordkap,...). Muualla turisteja on sitten vähemmän eli jos tykkää ajella ilman turisteja, niin tässä blogissa on vinkkejä siihen tarjolla kymmenittäin. Mutta nyt puhutaan Lofooteista, kuten oivaltava ja tiedostava lukija onkin tässä vaiheessa jo saattanut oivaltaa ja tiedostaa. Yhäkö Norja on monelle yhtä kuin Lofootit? Lofooteillahan on aika onnettomsti nähtävyyksiä. Koko ajan on mutkia tiellä ja näkyvyys on muutenkin rajoitettua, kun edessä ja sivuilla on vuoria ja muuta. On se harmillista. Toista se on Pohjanmaalla, jossa näkee paljon, kun ei ole mitään tiellä!
Mutta on Lofooteilla muutakin kuin maisemia ja mutkia. Siellä on esimerkiksi vanhan viikinkitalon näköinen Viikinkimuseo oikealla paikalla, vieressä on nimittäin jäänteet muinaisista isoista viikinkitaloista - niistä kuuluisista pitkätaloista. Oikeaoppisesti viikinkiveneetkin ovat siellä, missä ne aikoinaankin olivat eli rannassa, 1400 metrin päässä taloista. Turistejakin kuljetetaan viikinkiveneellä, mutta koska turisteja ei viedä veneillä viikinkihengessä ryöstämään Englantia tai edes saamaan turpiinsa Suomessa, niin se jäi nyt välistä.
Lofooteilla on tarjolla maisemaksi vain vuoria ja merta, mutta tästä yksitoikkoisesta maisemasta huolimatta Lofootit on suosittu - monelle uudelleen ja uudelleen. Kannattaa poiketa päätieltä.
Viikinkimuseo on moderniksi museoksi melko autenttinen ja ainakin autenttisella paikalla.
Näitä maisemia on katseltu tuhansia vuosia
Prätkän toimintasäteestä riippuen Norjassa kannattaa aina bensa-aseman nähdessään harkita tankkausta.
Svolværin keskustan kauneutta. Kauneus kuvassa oikealla.
Olen aina varoitellut kaikkia Norjaan matkaavia, että Norjassa saa kortin hyllylle herkästi ja että sakot ovat isoja. Nyt voin kokemusasiantuntijana vakuuttaa, että näin todellakin on ja ei ole! 😉
Sellaista kaupunkia ei Norjassa taida olla, etteikö siellä olisi jonkinlainen museo toisen maailmansodan ja saksalaismiehityksen ajasta. No, ehkä Rørosissa ei ollut. Svolværissä vanhasta postitalosta tuli 1940 Gestapon päämaja. Postitalossa onkin nykyään siitä ajasta kertova Lofoten Krigsminnemuseum.
Kaikissa rannikkokaupungeissa Bergenistä pohjoiseen on Hurtigruten tuttu näky ja niin on Svolværissäkin. Laivojen ikä, koko ja tyyli ovat aika laajalla skaalalla. Tai riippuu toki näkökulmasta - kaikkihan ne ovat dieselkäyttöisiä raudasta tehtyjä autolauttoja ja ihmiskunnan historiaan verrattuna kaikki ovat uusia. Ei näy viikinkiveneitä tuolla reitillä...
Svolværissä
Jostain syystä kaupungit ovat aivan rannalla...
Omaa aikaa Lofooteilla
Kolme viikkoa oli jo mennyt Norjassa. Aina vain nautinnollisempaa oli: maisemat ja mutkat, suht tyhjät tiet ja... päivän tarjous. Päivän tarjous oli liputus varikolle, kisalisenssi pois ja yli 14 000 kruunun sakot. Oliko hyvä tarjous? Tarkemmin sanottuna Norjan poliisi liputti pois radalta ja antoi tuollaisen vastustamattoman tarjouksen. Kauniin naispoliisin kanssa tuli sitten keskusteltua tovi ja toinenkin.
Alun kysymykseen, että oliko mahdollisesti pikkuisen ylinopeutta, hän vastasi, että "oli, ja paljon - kortti lähtee heti ja tulee isot sakot". Keskustelu jatkui ylinopeudesta ja huumorintajumme tuntui synkkaavan. Jossain vaiheessa tämä kaunis poliisi kyseli, että missä asun täällä Lofooteilla. Sanoin, että "jollen pääse viereesi nukkumaan, niin hotellissa varmaankin yöni vietän". Jutustelu poikkesi ilmeisesti hieman tavanomaisesta asiakaspalautteesta ja poliisi muuttui hieman lempeämmäksi. Itse asiassa nauroi, kun molemmille oli selvää, ettei se ollut mikään huono iskuyritys vaan molempien käsityksen mukaan huumoria. Lopulta hän soitti johonkin poliisin hälytyskeskukseen, että voiko hän laittaa pienemmän ylinopeuden, kun tie oli tyhjä eikä ollut mitään vaaratilannetta - eli voiko hän laittaa tutkan lukemasta poiketen lappuun sellaisen lukeman, että saan pitää korttini. Sai luvan. Ilmeisesti hän halusi, että jatkan matkaani hotelliin nukkumaan, ettei joudu ottamaan minua viereensä. On se kumma, ettei charmini pure sitten millään norjalaisiin naispoliiseihin! Kalliit treffit nämä silti olivat, etenkin kun olivat noinkin lyhyet, mutta niinhän sitä sanotaan, että tyhmästä päästä kärsii koko lompakko.
No, niinpä kortin sain sitten pitää ja reissu jatkui. Sakkoa tuli silti lähes 13 000 kruunua eli toista tuhatta euroa. Norjan sakkosysteemistä ja Norjasta saadun ylinopeussakon maksamisesta on oma pieni juttunsa tässä.
Kun naiseikkailuista ei reissussa suurta menestystä (taaskaan) tullut, niin kiva oli löytää kaltaistaan seuraa.
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
