Vitsissä mummot menevät mustikkaan, mutta sehän on ihan hölmö juttu. Todellisuudessa matkailijat voivat mennä Perunaan. Nimittäin Bergenin suomenkielinen nimi on Peruna. Sitä et tiennyt. Tai oikeastaan se on Peruna kveeniksi, mutta se on nyt sama asia, suomen kielen murre. Eikä ihan uusi olekaan, Kveenimaa oli jopa oma maansa tuhannen vuotta sitten, sotivat muun muassa karjalaisia vastaan. Bergenkin syntyi noin tuhannen vuotta sitten. Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa - olivatko kveenit perustamassa Perunaa? Virallisesti ei mitenkään, mutta... ...muistellaanpa, mitä lukijan olisi jo pitänyt tämän blogin ansiosta oppia: Norjalaisten suurimpia legendoja eli Normandian perustaja viikinki Rollo eli Gange-Rolv oli Rauman laakson eli Møre og Romsdalin viikinkipäällikkö Rognvaldrin avioton poika, Rognvaldrilla kun niitä oli kohtalaisen runsaasti. Rognvaldr puolestaan oli saagan mukaan suoraan myyttisen Fornjotin jälkeläinen, ja Fornjot puolestaan on legendan mukaan alkujaan suomalainen ja juurikin kveenien alueelta. Olisivathan kveenit siis voineet olla mukana Perunaakin perustamassa. No, tiettävästi eivät olleet, Rollo ehkä perusti Ålesundin eli Ankeriassalmen, mutta Rollo eli parisataa vuotta ennen Bergenin perustamista. Saatiinpa blogiin monta riviä tekstiä jännää historiaa iltapäivälehtimäisesti esitettynä - "Tekikö se-ja-se jotakin?" Ja sitten klikkauksen jälkeen tekstissä paljastetaan, että ei se tehnyt. Erityisen vanhat lukijat (sellaiset 100 - 700-vuotiaat) muistavat Bergenin sen vanhoilla nimillä eli Bjargvin, Bjærgvin, Bergvin ja Bjørgvin. Nimi muutettiin 1300-luvulla Bjørgvinistä Bergeniksi, mutta vielä 1900-luvun alussa oli paljon ihmisiä, jotka olisivat halunneet nimen palautuvan Bjørgviniksi. | Norja 2023:
|
Bergenissä on kaksi vuorta. Toinen on käytännössä keskustassa ja sinne pääsee ihan keskustasta kiipeämällä polkuja pitkin. Tai vähemmän rasittavasti funikulaarilla eli "vuoristojunalla". Sen vuoren nimi on Fløyen. Toinen on hieman sivummassa, ja sinne tavataan mennä ensin bussilla ja siitä eteenpäin gondoleilla köysirataa pitkin. Jotkut tapaavat mennä sinnekin polkua pitkin, mutta siinä pitää olla jotain muuta kuin sydänvikainen. Sen vuoren nimi on Ulriken.
Hansakauppiaat perustivat sinne sataman, eikä se ihan turha satama ole ollut. Nyt Bergenissä on nimittäin pohjoismaiden vilkkain satama sekä tavara- että matkustajamäärillä mitattuna, mutta ei se ole siitä kuuluisa. Bergen on kuuluisa siitä, että siellä sataa usein. Todella usein. Sadetta saadaan keskimäärin kahtena päivänä kolmesta. Määrällisestikin kolminkertaisesti verrattuna vaikkapa Helsinkiin. Mutta se ei tarkoita sitä, että vettä sataisi koko ajan niinä päivinä. Usein kyseessä on sadekuuro, ja sitten on taas poutaa. Ja sitten sadekuuro. Ja sitten poutaa. Ja sitten ehkä tajusitte asian.
Bergenissä on leutoa talvella, vaikka sateita piisaa silloinkin. Joulukuusta maaliskuuhun Bergenissä voi olla jopa 20 astetta lämpimämpää kuin Oslossa. Bergenistä on muuten Osloon maanteitse 478 km. Paitsi jos ajaa harhaan. Bussilla matka kestää noin 10 tuntia ja junalla noin 7 tuntia, kumipyörillä saman verran. Erinomaisen hidasta liikennettä siis. Bergen on rannikon laivareitin eli Hurtigrutenin alkuasema. Tai pääteasema, riippuen kumpaan suuntaan ollaan menossa. Tai sitten vain väliasema, jos on prätkällä reissussa.
Tässä jutussa on sitä naiskauneuttakin! Seuraavakin juttu on Perunasta, mutta se on pro-matkailijoille. Tämä juttu on Perunasta turisteille.
Matka Ålesundista Bergeniin
VIDEO: Ålesundista Bergeniin. Sisältää maisemia ja reipastakin ajoa. Nopeutettuna ei kestä liian kauan...
Kaupunki
Bergenissä on helppo tutustua uusiin, ööö... tuttavuuksiin
Kaupungin tyyli on säilytetty, vaikka rakennuksia on toisinaan jouduttu uusimaan. Ihan samoin kuten Helsingissä! Eikun ai niin, ei olekaan. Eikä juuri muuallakaan Suomessa.
K'vdlytietkin on pakko laittaa serpentiinille - kuvasta ei jyrkkyys oikein näy. kävellessä sen tuntuu oikein hyvin...
...mutta miksi kukatkin pitää istuttaa serpentiinille? Norjalaiset ovat varsinaista vappu-kansaa?
Kaupunginteatteri
Milloin joku tekisi naapurin Putinista vastaavan elokuvan kuin Chaplin teki Hitleristä?
Ibsenillä on hieman pistävä katse
Tämän kaunottaren kanssa hra Oma Aika yritti päästä juttuun, mutta neito pysyi kylmänä, ei edes hymähtänyt tosi tosi hauskoille jutuille
Hyvin bergeniläinen aparaatti: se kertoo, paljonko on tähän mennessä satanut...
Viimeistään kellosta hitaampikin blogin lukija hoksaa, että tämä on rautatieasema.
Sotilaspoikatoiminta on ollut aktiivista Bergenissä 165 vuotta.
Pienimmät marssivat puupyssyjen kanssa.
Torilla myydään hyvin norjalaista ruokakulttuuria. Kalavoittoisuus ei ehkä kauheasti yllätä.
Bergen-keittokin on kalakeittoa, kala lähinnä turskaa ja sen sukulaisia
Helppo ostaa ummikkonakin annos, kun voi katsella malliannoksia
Happy place... vähän kuin suomalaisten kuuluisa onnellisuus, joka ei aina näy kovin hyvin päällepäin
Heinäkuu on Bergenissä vähäluminen 😉
Vuoret
Fløyen - sinne voi lähteä kapuamaan suoraan keskustasta, tai mennä funikulaarilla kiskoja pitkin.
Kaupungin päässä mennään kaupungin alla
Aasialaisten kiinnostus näkyy ja kuuluu hyvin muillekin
Varsin jyrkkä nousu
Kätevä kirjanvaihtopalvelu - vie kirja, ota kirja
Fløyenin huipulta löytyvät kaikki palvelut
Maisemien takiahan sinne mennään, ja sieltä näkeekin koko Bergenin hyvin
Ulriken on hieman sivummassa, sinne kannattaa mennä vaikka bussilla ensin gondolihissien alkuasemalle ja siitä sitten ylös joko näppärästi kiiveten tai sitten mukavasti gondolissa istuen. Tai konevoimalla ylös ja kävellen alas.
Bussilla on kätevintä mennä gondolihissien lähtöasemalle.
Gondolista vähemmän yllättävästi näkee paljon. Taustalle Bergen, taustalle oikeassa reunassa Fløyen
Kävellenkin pääsee. Tai vaikka juosten. Mutta vaatii vähän kuntoa. Tai paljon.
Teleobjektiivilla voi tarkkailla Bergenin sykettä
Gondoliasemalta näkee Ulrikenin hupun. Sehän on tuossa ihan vieressä, siellä on joku pieni kivikasakin päällä. Nuorukaisena tuli sinne kipaistua. Matkaa on muuten hämmentävän paljon ja pieni kivikasa on iso röykkiö.
Teleobjektiivilla huipun saa melkein käsin kosketeltavaksi. Melkein.
Alkumatka oli helppoa...
Hra Oma Ajan piti lähteä yrittämään Ulrikenin huipulle, vielä viimeisen kerran - kuin pyhiinvaelluksella. Näin kauas jaksoi - huipulle olisi vielä paljon kiivettävää. Sananmukaisesti kiivettävää. Ei jaksanut.
Jos huipulle pääsisi, sieltä voisi teleobjektiivilla ottaa tällaisen kuvan. (kuvaaja ei tiedossa)
1886 Gamle Bergen
Tällainen alue
Taloihin voi mennä sisälle, ja nähdä, millaista kenenkin elämä on vuonna 1886
Torilla oli hiljaista
Varakas ja kaunis rouva, jonka menestyvä mies on matkoilla. Juttuseura kahvilassa kelpasi hyvin...
...ja kahvilasta jatkettiinkin rouvan ylelliseen kotiin.
Omaa aikaa Bergenissä
Ei sinne Bergeniin ollut edes tarkoitus mennä, mutta kaiken takana oli tietenkin nainen. Suomen puolella eräällä naisella oli vissiin niin kova ikävä, että käski Hra Oma Ajan kotiinpaluun sijasta mennä Bergeniin ja muualle ja viipyä niin pitkään kuin huvittaa 😉. Yksinkertaisena miehenä hra Oma Aika teki sitten juuri niin kuin käskettiin. Aina kannattaa tehdä, niinkuin naiset haluavat, niin molemmilla on mukavampaa...? 😂
Nopeutetulta videoltakin huomaa, että eteneminen oli vauhdikasta ja linjana oli aika pitkälti, että "eniten ohitetaan kaikki". Jossain kohtaa vaisto sanoi, että aja hiljempää, ja siinähän olikin tutka. Sekään ei toiminut varoituksena, vaan matka jatkui vauhdikkaasti. Vielä ei tullut liputusta ulos radalta...
Eikä ollut eka visiitti Bergeniin. Tosin edellisestä vierailusta oli 40 vuotta. Silloin tuli kipaistua Ulrikenin huipulle. Sieltä gondolihissiasemalta nimittäin silloinkin näki, että varsinainen huippu on siinä ihan vieressä, ja siellä on joku pieni kivikekokin. Parin sadan metrin päässä. Juu, vuoristossa mittasuhteet hämärtyvät. Parin sadan metrin kipaisun jälkeen tuli upottua suohon niin, että vain pää ja vasen käsi olivat pinnalla, ja vuorenhuippu oli edelleen kaukana. Mutta siitä matka jatkui ja kepoisesti tuli lopulta kiivettyä ihan huipulle. Se pieni kivikasa oli valtavista kivistä muodostettu kiviröykkiö. Kaikkien vuosien jälkeen piti päästä takaisin huipulle! Mutta pian osoittautui, että ei sydänsairaana yliajalle selvinnyt enää kipaise vuorten huipuille. Jyrkkä nousu ja kiipeilyä. Lisää kiipeämistä. Huipulle on edelleen matkaa. Pakko oli luovuttaa aika pian, kun rytmihäiriöiden myötä huippu alkoi tajunnan hämärtyessä kadota silmistä pimeyteen. Sateen saattelemana oli pakko luovuttaa ja laskeutua takaisin kohti gondolihissiasemaa ja palata kaupunkiin. Ne olivat sadepisaroita, jotka silmiä kostuttivat. Aika entinen ei koskaan palaa.
Kaiken muun näkemisen jälkeen hra Oma Aika tutustui erääseen hyvin kauniiseen naiseen. Hän epäilemättä edusti kuuminta hottia vuodelta 1886. Ja kuvaussessiohan siitä tuli, kun kerran hyvin juttuun tultiin. Vaikkei kamera tosin edustanut vuoden 1886 kuuminta hottia. Ja kuvien jälkeen oli puhe, että pitäisi kuvata lisää, vaikka joskus myöhemmin Suomessakin. Ja ainakin huomenna olisi hyvä kuvata lisää, kaunotar kutsui kuvaamaan. Mutta moottoripyörä kutsui myös ja hra Oma Aika oli jo tuumannut, että huomenna matka jatkuu Stavangeriin. Sen seurauksena kaunottarelta tulikin ilmoitus, että Suomesta varmaan löytyy muita kuvattavia, tämä oli tässä. Sellaista se motoristin elämä on. Mutta jos pitää valita naisen ja prätkän välillä, niin siinähän sitä jää enemmän aikaa ajamiseen.
Kuvat muuten päätyivät Bergenin matkailutoimiston käyttöön ja heidän nettisivuilleen.
Jo prologissa luvattiin, että näissä tarinoissa tulee esiintymään naiskauneuttakin. Luvattiin kuriositeetin muuttuminen yhdeksi elämän parhaista päivistä, että koetaan yllättäviä naisjuttuja ja epäonnistuneita treffejä (tässä jutussa ensimmäinen), joudutaan Helvettiin ja päästään sieltä pois, nautitaan päiväkausia päivänpaisteessa sateesta, mietitään tuntemuksia veneessä ukkosmyrskyssä keskellä Oslon vuonoa, innostutaan suorittamaan upeita vauhdikkaita kanttauksia jalkatapit maata viistäen mutkateillä vuoristossa, ja koetaan lopulta niistä seurannut päättäväisen poliisinaisen suorittama liputus pois radalta ja kuullaan toteamus, että "valtavasti ylinopeutta, ajokortti lähtee heti ja tulee yli 14 000 kruunun sakot". Lisäksi mennään ajamalla isojen porotokkien läpi, ihaillaan elämän vilskettä autiossa kylässä ja ajetaan yhtä soittoa 1400 kilometriä eli 1,4 miljoonaa ilometriä naisen takia. Paljon on siis vielä tapahtumatta...
Wolfgang herätti huomiota matkalla - eräät ihmiset tulivat sitä kovasti ihastelemaan ja ottamaan kuvia siitä. Hienossa kunnossa. Eihän kukaan oikeasti reissaa yli kuukauden reissua liki 40 vuotta vanhalla pyörällä?
Sitä luulisi, että prätkä on hyvin turvassa, kun sen maksullisessa ja vartioidussa pysäköintilaitoksessa laittaa tällaiseen koloon. Tulee ilmenemään, ettei niin ollut. Yllätys odottaa, kun tulee aika lähteä Bergenistä.
Huipulla tuulee. Metri taaksepäin ja saisi kokea vauhdin hurmaa. Tosin sen jälkeen saattaisi olla äkkipysäyksen surmaa.
Bergenissäkin joka päivä sama annos. Sama annos kuin oli joka päivä Ålesundissa. Ja joka päivä Lillehammerissa ja Hamarissa,... Ruokarajoitteisuus jännästi rajoittaa ruokailua. Yllättävää.
Ensimmäinen Bergenissä lähemmin kohtaamani nainen. Vaikutti ensinäkemältä hauskalta, suorastaan vähän villiltä, mutta jotenkin sitten jäi paperinen maku kuitenkin eikä suhde oikein kehittynyt hänenkään kanssaan.
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
