Nyt hyökätään Norjaan! Ja toisin kuin tarinan ruotsalaiset, päästään myös perille. Fredrikstenin linnoitus, tai alkuperäisemmin Fredrikshald, rakennettiin nimittäin ruotsalaisia vastaan. Norjalaistenkin näkökulmasta hyökkääjä tulee näköjään aina siis idästä. No, 1940 tuli sitten etelästä, mutta se on eri tarina. Tosin olihan aika, jolloin norjalaiset itse hyökkäilivät joka suuntaan, olivat raakoja ryöstäjä-paskiaisia. Nykyisin se aika on tosin romantisoitu ihanaksi viikinkiajaksi. Vaan pohjoiset kansat muuttuivat aikojen kuluessa rauhanomaisiksi, toisin kuin eräät maat ja porukat, jotka edelleen diggaavat alistamista ja katsovat oikeudekseen ja velvollisuudekseen valloittaa muita maita ja tuhota kansoja tai vääräuskoisia. Vaan palataan nyt niihin ruotsalaisiin. Tai jollei kiinnosta, niin rullaa muutama näytöllinen alaspäin ja siirry katsomaan, millainen Fredriksten on nyt ja miksi haluaisit siellä käydä. 1600- ja 1700-luvuilla Ruotsi ei vielä ollut mikään rauhan suurvalta. Se tappeli joka suuntaan, ja niin tekivät kaikki muutkin. Nyt tapellaan Norjasta, joka kuului tuohon aikaan Tanskalle, jonka kuningas oli Fredrik. Tanskan kuninkaat on aika helppoa muistaa vuodesta 1448 alkaen: Kristian I - Hannu (mitä hittoa?!) - Kristian II - Fredrik I - Kristian III - Fredrik II - Kristian IV - Fredrik III - Kristian V - Fredrik IV - Kristian VI - Fredrik V - Kristian VII - Fredrik VI - Kristian VIII - Fredrik VII - Kristian IX - Fredrik VIII - Kristian X -Fredrik IX - Margareta (häh?!) - Frederik X ja näin ollaankin vuodessa 2024. | | Norja 2024:
|
Mutta palataanpa edellisen listan kohtaan Fredrik III. Kun Ruotsi oli valloittanut itselleen Bohusin linnoituksen, joka oli Tanska-Norjan rajalinnoitus Ruotsia vastaan lähellä nykyistä Göteborgia, piti Tanska-Norjan tehdä uusi rajalinnoitus ja paikaksi tuli Halden (silloin nimeksi tosin tuli Fredrikhald) kolmesta syystä. Ensinnäkin Pohjan sodan aikana 1658 haldenilaiset kylänmiehet olivat antaneet ruotsin armeijalle turpiin sen verran selkeästi, että Ruotsin armeija vetäytyi. Toisekseen paikka oli ihan keskeinen, jos ja kun haluttiin suojata Christianiaa (eli tulevaa Osloa). Toki siellä oli jo silloin vanha(naikainen) linnoitus, Akershus, mutta mieluummin ei vihollista päästettäisi ihan pääkaupungin porteille. Aika ymmärrettävää. Suomikin mieluummin pysäytti Ryssää itärajalla kuin Helsingissä.... Kolmanneksi paikka on maastonmuodoiltaan sellainen, että siihen oli hyvä tehdä puolustuslinnoitus. Ja niin alettiin rakentaa Fredrikshaldia.
Pohjan sota jatkui ja 1659 ruotsalaiset hyökkäsivät uudelleen isommalla armeijalla. Mutta aluetta oli jo linnoitettu ja ruotsalaiset saivat jälleen perääntyä. Sitten ruotsalaiset hyökkäsivät vielä isommalla armeijalla 1660, mutta Fredrikshald oli taas vuoden verran kovempi linnoitus. Ja taas saivat ruotsalaiset mennä diskuteeraamaan kotiinsa. Herregud, ellei peräti sjutton ja attan.
Sitten saatiin aikaiseksi Skoonen sota (1675–1679). Se oli Tanska-Norjan ja Ruotsin välinen sota, ja joka käytiin tietenkin siksi että Hollanti ja Ranska sotivat keskenään. Eikös olekin ihan selkeää? Ruotsalaiset kuitenkin menettivät noita aiemmin valloittamiaan alueita, mistä seurasi, että kun syntyi Suuri Pohjan sota 1700-1721, niin taas mentiin. Suuri Pohjan sota eroaa Pohjan sodasta siinä, että se oli suurempi. Ette olisi millään arvanneet.
Ja se sota on muuten suomalaisia lujaa lyönyt sota - Ryssä teki suhteessa asukaslukuun Suomessa yhden maailman pahimmista kansanmurhista, äärimmäisen raakana (kuin Hamas Israelissa vielä vuonna 2023), ja suhteessa väkilukuun orjiksi Lähi-Itään ja muualle vietiin enemmän suomalaisia kuin afrikkalaisia Amerikkaan. Lähi-itään meni muuten afrikkalaisiakin orjiksi tuplasti enemmän kuin Amerikkaan, mutta siitä vähemmän puhutaan. Se siitä, nyt ollaan jo aika kaukana Fredrikshaldista, eli mennäänpä takaisin sinne.
1716 Kaarle XII päätti hyökätä valtavalla armeijalla ja ottaa Norjan linnoitukset eli koko Norjan haltuunsa. Basmon linnoitus kaatui ja sieltä ruotsalaiset suuntasivat Fredrikshaldiin. Sen jälkeen olisikin vuorossa jo Akerhus ja Oslo olisi ruotsalaisten. 35 000 ruotsalaista hyökkäsi Fredrikshaldiin ja puolustajia oli vain 1400. Lopputulos on selvä tuollaisilla voimasuhteilla? Kaarle hyökkäsi ensin Fredrikshaldin kaupunkiin, mutta paikalliset puolustivat taas raivoisasti. Lopulta he polttivat omat talonsa, etteivät ruotsalaiset niistä hyötyisi.
Ruotsalaiset pääsivät sananmukaisesti jo Fredrikshaldin linnoituksen porteille. Puolustajat puolustivat rajusti ja olivat valmiita puolustamaan viimeiseen mieheen. Kuulat lensivät, mutta harvemmin niillä osuttiin kunnolla yhtään mihinkään. Jonkun verran hyökkääjiä kuitenkin kaatui, puolustajia ei niinkään (1400 puolustajasta kaatui tai haavoittui ankarissa taisteluissa 19, 35 000 hyökkääjästä puolestaan 200, eli kummillista läpsyttelyä tuo sota... viimeiseen mieheen asti sotiminen olisi siis kestänyt näihin päiviin asti!).
Ruotsalaiet etenivät silti hitaasti, mutta vääjäämättömästi, ja tilanne oli tukala puolustajille. Hurja tahto puolustaa antoi uskoa. Voimaa antoi linnoitus vuorilla, josta oli hyvä puolustaa. Ruotsalaisille oli kuitenkin tulossa laivalasteittain lisää aseita, mutta norjalainen merisotasankari Tordenskjold miehineen tuhosi koko laivastosaattueen. Tämä taitava, suorastaan yltiörohkea kaveri eteni nopeasti Tanska-Norjan vara-amiraaliksi, mutta itsensä voittamattomaksi uskova kuumakalle kuoli jo pari vuotta myöhemmin kaksintaistelussa.
Lopulta Fredrikshaldin taistelussa yksi laukaus muutti vääjäämättömältä näyttävän kohtalon. Sattumalta yksi kuula osui. Kaarle oli linnoituksen lähellä tarkastamassa joukkojaan, kun yksi kuula läpi pään vapautti hänet kuninkaan raskaista vastuista.
Sitä on nyt 300 vuotta ihmetelty, että miten kuula saattoi osua niin kohdilleen. Osui niin hyvin. että on jopa epäilty, oliko se edes norjalaisten ampuma. Laukesiko Andersson, Svensson tai Karlsson vahingossa ennenaikaisesti? Se jääköön telttojen salaisuudeksi. Tarkastiko kuningas jonkun rivissä olleen sotilaan musketin ja tuli laukaisseeksi itseään päähän? Ruotsalaisin selitys on, että kuningas ammuttiin hänen omasta asepuvustaan otetulla napilla.
No, suomalaiset selvittivät asian - oli se norjalaisten ampuma. Mutta ei tälläkään kertaa musketilla osuttu, vaan tutkimuksen perusteella Kaarle XII:n surmasi todennäköisesti rautainen kartessiammuksen kuula, joka on ollut halkaisijaltaan selvästi yli 20 milliä. Kuningas tapettiin siis eräänlaisella "haulikkomaisella tykillä", jonka piippuun laitettiin pussissa ryväs kuulia, vähän kuin haulikossa haulipanokset. Jollei haulikolla tai musketilla osu kymmenen metrin päästä ladon pitkään seinään tai Tähtien Sodan stormtrooper osu sädeaseella mihinkään, niin ampumalla tykillä rypään kuulia osuu ainakin kuninkaaseen. No, joka tapauksessa Kaarle XII:n kaatuminen sai ruotsalaiset luovuttamaan oitis. Hejsan ja vi ses vaan.
No näkemiin todellakin, sillä satakunta vuotta myöhemmin eli 1814 ruotsalaiset hyökkäsivät taas. Ruotsalaiset olivat 1810 valinneet kuninkaakseen ensimmäisen Bernadottensa eli Jean-Baptisten, Napoleonin kenraalin. Eli Bernadotte vaihtoi yks kaks puolta aika näppärästi. Tämä olikin aikamoinen sekasotku, sillä noin tiivistetysti Ruotsi oli ainoa maa, joka ei ollut Napoleonin puolella Britanniaa vastaan. Siksi Ryssä hyökkäsi Ruotsin kimppuun 1808 ja valloitti tulevan Suomen alueen. No sitten Venäjä ja muut paitsi Tanska-Norja päättivätkin olla Napoleonia vastaan ja Britannian puolella. Napoleon hävisi 1814 viimeisen eli Pariisin taistelun, ja kas kummaa, sitten päätettiinkin ottaa Napen puolelle kääntyneeltä Tanskalta rangaistuksena Norja pois ja antaa se Ruotsille hyvitykseksi, kun itäinen Ruotsi nyt tuli menetettyä Venäjälle. Sori siitä. Sukuriitojahan nuo - mainitussa 1700-luvun sodassa Ruotsin ja Venäjän hallitsijat olivat serkuksia, 1800-luvulla pikkuserkkuja... Suku on pahin? (Tässä tarinaa sukulaisista, rakastajista ja muusta - tarinaa voi lukea jopa julkisesti, koska tuohan on vain viatonta historiaa.)
Mitä 1814 sitten tapahtui Fredikshaldissa, kun Napoleon oli Pariisissa kukistettu? Tämä Jean-Baptiste Bernadotte eli nykyisen kuninkaan Carl Gustav Bernadotten isoisoisoisoisoisä tuli modernilla laivastolla ja pommitti sen minkä tykeistä lähti. Vaan eipä antautunut Fredrikshald. Lippu pysyi salossa eikä linnoitusta saatu aseellisesti valloitettua. No, kun Tanska joutui allekirjoittamaan liittoutuneille antautumispaperit ja luovuttamaan Norjan Ruotsille, ruotsalaiset saivat omistajina tulla hakemaan miehittämättömästä Fredrikshaldista lipun salosta ja veivät sen sankarisaaliina Tukholmaan. Palauttivat sen lipun muuten vasta 1964...
Kaikkiaan ruotsalaiset hyökkäsivät kuusi kertaa Fredrikshaldia vastaan, mutta eivät koskaan onnistuneet taistelemalla sitä miehittämään. Voittamaton linnoitus! Toisaalta - hyökkääjät olivat aina ruotsalaisia, että... muistellaanpa edellisen jutun ruotsalaista vaaleanpunaista panssarivaunua. Ei ehkä sittenkään siis niin ihme? 😉 Vertailun vuoksi - Suomenlinna eli Sveaborg on pinta-alaltaan yli kolminkertainen, mutta sen sotilaallinen menestys sen enempää ruotsalaisten kuin venäläistenkään hallinnoimana ei kestä päivänvaloa verrattuna Fredrikshaldiin.
Linnoitusta varusteltiin uusilla tykeillä vielä 1900-luvun alussa, mutta vähitellen aika ajoi ohitse eikä Fredrikshaldia ei enää ole. Muuttivat nimittäin 1929 alkaen kaupungin nimeksi Halden ja linnoituksen nimeksi Fredriksten. Käypä katsomassa, on mielenkiintoinen - historialla tai ilman.
Halden/Fredrikshald vuonna 1884. Huomatkaa, että rautatie itään vie yhä Kristianiaan, ei vielä Osloon, ja että rata länteen menee Ruotsiin, vaikka tuolloin Norja oli yhä osa Ruotsia.
Halden ja sen takana Fredriksten
Ylimpänä torni (kirkon-)kelloille
Torås fort
Torås Fort on toisen maailmansodan aikainen linnoitus toisella puolella vuonoa kuin vanhempi legendaarinen kollegansa Fredriksten. Linnoitukseen ei liian suurilla kylteillä ohjata, mutta lopulta yksi pihatien näköinen tie vie linnoitukselle - vain jotta perillä huomaat, että linnoitus on avoinna vain viikonloppuisin iltapäivällä. Arki-iltana ei lippuja ole myytävänä, mutta pieni oma kierros oli silti paikallaan. Ei kukaan varsinaisesti poiskaan ajanut, mutta sisälle rakennuksiin ei tietenkään päässyt.
Norjalaiset alkoivat rakentaa sitä Oslon suojaksi 1939, mutta eivät ehtineet saada valmiiksi ennenkuin saksalaiset tulivat. Saksalaiset viimeistelivät sen valmiiksi ja osaksi Festung Norwegenia. Sittemmin se oli Norjan rannikkotykistön käytössä vuoteen 1999, jolloin todettiin, ettei nykyhommissa tuollaisia linnakkeita enää tarvita.
Ilmeisesti ei kauheasti vierailijoitakaan tarvita, aukioloajoista päätellen. Kenties pyörii jonkun vapaaehtoisporukan tai vastaavan voimin ja silloin hyvin ymmärtää kyllä. Ehkä seuraavan kerran osuu viikonloppuna paikalle!
Pol III ei sano lukijalle mitään, mutta se ja sen kapteeni ovat suuria norjalaisia sankareita. 1940 natsi-Saksan laivasto oli hyökkäämässä Norjaan osana Norjan valloitusta ja miehittämistä. Rajavartiovene Pol III ja sen kapteeni huomasivat hyökkäävän laivaston ja oivalsivat pian sen pahat aikeen. Mitäpä teki pienen partioveneen kapteeni Leif Welding-Olsen? Hän päätti hyökätä pikku purtilollaan koko laivaston kimppuun. No, siinä kävi sitten vähemmän yllättävästi niin, että Saksan laivaston pienemmästä päästä oleva torpedoalus Albatros ampui kevyellä it-tykillä Pol III:a. Todella yllättävää, että Saksan fregatit upottivat sen minuutissa... Miehistö pelastettiin merestä ja joutui saksalaisten vangiksi. Miehistön piti luvata, etteivät enää ikinä hyökkää Saksan kimppuun. Kapteeni kuoli tulituksessa ja hänestä tuli sodan ensimmäinen norjalainen uhri. Hyökkäyksen tarkoitus oli saada Norjan rannikkopuolustus heräämään. No, yksi rannikkotykkipatteri avasi tulen, mutta muut eivät olleet taistelukunnossa. Tämä yksi tykkipatteri kuitenkin upotti hyökkäävän laivaston lippulaiva Blücherin. Jos puolustuskyvystä olisi pidetty huolta, rannikkotykeillä olisi pitänyt helpostikin upottaa vuonoon koko hyökkäävä laivasto.
Pol III:n muistomerkki
Sisälle ei tällä kertaa päästä
Sandefjord
Kaupungilla on noin 160 kilometriä rantaviivaa. Siitä voitte päätellä loput.
Video ajosta Ruotsin Karlstadiin
Omaa aikaa
Ruotsin puolelta Karlstadista maantiet pienenivät vaiheittain, ja koko loppupuoli matkasta oli mutkikasta pikkutietä Norjaan - mutta se tunne, kun ylitti rajan. Se on aina hyvä tunne. Välittömästi alkoi vielä paljon pienempi ja mutkikkaampi tie. Jospa olisi aina lämmin kesäinen päivä pyörän selässä... Fredriksten, sitten Oslon vuonon yli ja kohti Torås Fortia, joka tietysti oli edellä sanotuista syistä vähän pettymys, ja sieltä yöksi Sandefjordiin. Siellä oli jonkinlainen kesätapahtuma käynnissä, keskikesän juhlaa, ihmisiä ystävien ja perheiden kesken pitämässä hauskaa upeassa säässä. Siihen oli yksinäisen turistin vähän vaikea päästä mukaan, mutta hyvä ruoka puhelu kotipuolesta piristivät iltatunnelmaa.
Tällä laivamatkalla kastui, vaikka taivas oli sininen. Merenkäynti oli niin kovaa, että tyrskyt kastelivat tuolla autokannellakin ja autojen hälyttimet huusivat laivan keinuessa.
Tässä vaiheessa vähän epäilytti, että linnoitus on kovin pieni...
Ei nyt varsinaista äijämättöä, mutta joskus kevytkin ruoka voi olla hyvää...
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
