Oletko viettänyt Ruotsissa täydellistä päivää? Nyt tulee vinkki ajokohteesta, joka on täysin tuntematon just Sinulle. Paitsi jos olet ajanut sinne tai muuten vain tiedät sen - silloin se ei ole luultavasti tuntematon, paitsi jos Sinullakin on se atsalea. Tämä on kohde, joka ei ole oikein minkään reitin varrella, vaan kohde, jonne ajaa ihan tarkoituksella. Jonnen lisäksi voivat sinne ajaa staratkin. Flatruet. Opit sen tästä blogista ja kiität myöhemmin. Tai sitten et. Ruotsi ei ole aiemmin tehnyt noin yleisesti kauhean hyvää vaikutelmaa ajoteidensä suhteen - liian suoraa tai liian tasaista tai molempia. Toki esimerkiksi Högakusten on kiva, samoin Euroopan suurin koski Storforsen ja monet ylityskohdat Norjaan. Mutta sitä Ruotsi nimenomaan on ollut - lähinnä kauttakulkumaa Norjaan. Ruotsi voi kuitenkin yllättää. Positiivisestikin. Flatruet on sellainen. Se on tunturi (tai vuori), jonka ylitse menevä tie on Ruotsin maanteiden korkein kohta. Suomen maanteiden korkein kohta on esitelty aiemmin ja monellekin tuttu käsivarressa (sen olet ajanut), ja Norjankin maanteiden korkeimmat kohdat on esitelty tässä blogissa aiemmin eli tämä ja tämä (ne ovat suunnitelmissasi ainakin), mutta Ruotsin maanteiden korkein kohta - sitä et ole edes ajatellut. Tässä vaatimattomassa ja nöyrässä blogissa, jota sanotaan maailman parhaaksi (ai kukako niin sanoo - no tietenkin hra Oma Aika itse, koska hän on niin vaatimaton ja nöyrä ja taitava), kerrotaan seuraavaksi, että kyseessä on Ruotsin paras ajoreitti: kyseessä on Ruotsin paras ajoreitti. Noin, nyt on kerrottu, että kyseessä on Ruotsin paras ajoreitti. Ehkä. Miksi? Kyseessähän on hiekkatie, ei liene maantiepyöräkuskien suosiossa? Se on hyvä hiekkatie, eikä sitä ole kuin joitakin kymmeniä kilometrejä. Ennen ja jälkeen sen on molemmin puolin sata kilometriä hyväpintaista ja mutkaista asvalttitietä, jossa saa nauttia vauhdin mukaan kanttailusta. Vauhdin kohdalla kannattaa tosin varautua siihen, että siellä on poroja. Paljon poroja. Todella paljon poroja. Ihan tolkuttomasti poroja. Sitäpä et arvannut, kun ollaan kuitenkin etelämpänä kuin Vaasa on Suomessa.Paljonko on vaikkapa Porissa poroja? Tai poroissa poria? Poronhoitoalue ja saamelaisalue ulottuvat Ruotsissa paljon etelämmäs kuin Suomessa, olosuhteista johtuen. Sitä ei vain tule ajatelleeksi. | Norja 2023:
|
Flatruetin ylittävä hiekkatiekin on erinomainen. Ainakin kun se on kuiva ja keli on lämmin. Viikon rankkasateiden jälkeen +3 asteen lämpötilassa osin savipohjainen tie saattaisi saada lukijan esittämään jossain määrin poikkeavan arvion.
Jos joku on kiinnostunut muustakin kuin ajamisesta, niin Flatruet on varsin oivallinen paikka myös vaikkapa vaeltajille - siellä on rotkoja, joista tunnetuin on Evagraven eli suomennettuna "Evan hauta" (perimätiedon mukaan joku Eva on kuollut sinne lumimyrskyssä) ja toisaalta siellä on tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksia (joissa on ihmisiä, karhuja, hirvi ja poroja).
Ohessa on kaksi videota - lyhyt ja pitkä. Ne videot eroavat kalliomaalauksista siten, että niissä ei ole karhuja eikä hirviä, mutta poroja on. Ja liikettäkin on enemmän kuin keskiverto kalliomaalauksessa. Ehkä. Lyhyessä ajetaan koko ajan porojen seassa, pidemmässä näkyy reittiä ja nopeutettua vauhtiajoa enemmänkin. Molemmissa on hyvää musiikkia eli ihan senkin takia kannattaa katsoa. Kalliomaalauksissa ei ole yleensä musiikkia, että sikälikin nämä ovat aavistuksen erilaisia kuin kalliomaalaukset. Jos musiikki ei ole lukijan mielestä hyvää, niin sehän kertoo vain siitä, että lukijalla on kauhean huono musiikkimaku, koska taustalla soiva musiikki on hyvää. Ihan niinkuin kaikki, mitä lehdissä sanotaan, on totta. Alla on myös kuvia, joista osa on videoilta poimittuja hetkiä.
Lyhyt video: Prätkällä porojen sekaan (laita äänet, hyvää musiikkia)
Pitkähkö video: Pitkä ja upea ajopäivä upeilla mutkateillä (laita äänet, hyvää musiikkia)
Ljungdalen. Viimeinen kylä ennen hiekkatietä Flatruetille.
Tankkaa täällä, jos kylän ainoa pumppu on auki. Seuraava huoltoasema on vuoren toisella puolella, eikä ihan heti sielläkään...
Tällaista hiekkatietä ajaa maantiepyörälläkin ihan lystikseen. Tosin pieni aavistus on, että viikon kestäneiden sateiden jälkeen +3 asteen lämpötilassa ajettuna arvio saattaisi olla jossain määrin toisenlainen.
Tällainen tie saattaa houkuttaa kävelyvauhtia merkittävästi suurempiin nopeuksiin - hyväpintainen, mutkainen ja vähän liikennöity tie. Opettele vaistoamaan porot etukäteen, sillä niitä on paljon...
Fulunässoldaten. Tällä kohtaa lähellä Norjan rajaa seisoivat 1940-45 ruotsalaiset sotilaat, jotka pelkäsivät saksalaisten tulevan Ruotsiinkin
1872 avattiin tämä Taalainmaan pohjoisin tie Norjaan kuningas Kaarle XV:n ollessa vallassa. Norja oli tuolloin osa Ruotsia. Ruotsi sai Venäjältä ja Iso-Britannialta hyvityksenä Norjan, kun Venäjä oli valloittanut Ruotsilta Suomen alueen.
Norjassa sulkuviivat ovat yhä keltaisia, koska Norjassa lumi on valkoista ja keltainen erottuu paljon paremmin. Suomessahan viivat ovat nykyään valkoisia, koska Suomessa lumi on... eiku hetkinen...
Hamar on niitä kaupunkeja, joissa norjalaiset itse lomailevat.
Täällä näet niitä ärsyttäviä turisteja lähinnä peilissä...
Omaa aikaa
Keväällä hankitut suomalaiset Hanxin varusteet osoittautuivat hyviksi niin helteellä kuin sateella. |
Ja aamulla päässä soi (Anssi Kelan Mikan faijan BMW -kappaleen melodiaan...)...
Benin vanhan BMWn
pyörät pyörii edelleen
Se vielä kerran kuljettaa
vanhan äijän Valhallaan...
Siitä voitte arvata kaksijakoisen tunnelman. Onko tämä viimeinen reissu, voimat tuntuvat hupenevan. Vai tulisiko tästä reissusta virtaa ja halua jatkaa?
Ruotsi oli ollut tähän asti vähän kuin Pohjanmaalla ajelisi, mutta edellinen päivä oli jo antanut viitettä, että ehkä Ruotsilla on sittenkin annettavaa.
Östersundista lähtiessä edessä on oikein kaunista maalaismaisemaa, pitkiä siltoja hienojen vesistöjen yli. Aurinkoinen keli eikä luvassa edes sadekuuroja. Ihan mukavaa. Ihan lagom, sanoisi ruotsalainen.
Kerrankin Norjan puolella oli tylsempää - tiet Hamarin itäpuolella ovat norjalaisen mittakaavan mukaan tylsiä.
Mutta tästä se varsinainen huvikumpu vasta tällä reissulla aukesi - vaan kuinkas sitten kävikään...
Tässäkään jaksossa ei hra Oma Aikaa liputettu radalta varikolle eikä ilmoitettu, että kisalisenssi lähtee, eikä naistenkaan kanssa ole päästy tekemisiin, mutta ehkä jo ensi jaksossa? Joka tapauksessa hra Oma Aika oli päivän päätteeksi kovin tyytyväinen - yksi elämän parhaista ajopäivistä ikinä. Kahdeksan ja puoli tuntia satulassa, lukuun ottamassa tankkauksia ja kuvien ottamista.
Illalla päässä soivat tulevaisuuteen uskovat melodiat. Tämä oli lopulta yksi elämäni kaikkien aikojen parhaita ajopäiviä! Toivottavasti ei joutsenlaulu...
Olihan se kiva saapua taas Hamariin, toiseen kotikaupunkiini.
Hamarissa toimii Egon-ravintolaketju, kuten lähes kaikissa isommissa kaupungeissa Norjassa. Sen listalla on parisataa vaihtoehtoa. Terveyssyistä niistä vain muutama soveltuu enää hra Oma Ajalle. Salaattien ohella tämä Blackened Chicken -annos on niitä harvoja. Tätä samaa annosta tuli sitten syötyä joka ikinen päivä viikkoja tästä eteenpäin, ettei tulisi ongelmia...