Norja 2022, osa 12: Hirveä tie ja Sontiainen

Yksi merkittävä tie Norjassa on lukuisista vuosista ja jutuista huolimatta jäänyt kertomatta. Kolmostie. Kenties lukija ei edes saa mieleensä ainuttakaan norjalaista Kolmostiestä kertovaa laulua? Kuten vaikkapa laulua, jossa sanotaan, että  Tiden vil vise, vei nummer tre ikke i Norge være Tampere Se voi osittain johtua siitäkin, ettei tuollaista täysin järjetöntä laulua ole olemassakaan paitsi hra Oma Ajan päättömässä päässä. Mutta kylläpä hassun hauskasti laulussa, jota ei ole, yhdistyivät Suomen ja Norjan Kolmostiet.  Eipä se Kolmostie Suomessakaan paljon lauluja synnytä, Helsingistä Tampereen kautta Vaasaan. Sellaiset viitisen tuntia ja reilut 400 kilometriä tylsyyttä. Matkalla voi laskea, montako ABC-asemaa tulee vastaan. Joka kerran varmaankin yksi enemmän, ja sepä onkin jotain, jota norjalaisilla ei ole! Norjassa Kolmostie on sellainen reilut 250 kilometriä ja kolme ja puoli tuntia. Se seuraa jokia kuten liki kaikki Norjan maantiet. Se on hiljaisempi kuin Norjan Kuutostie, ja paljon hiljaisempi kuin Suomen Kolmostie. Mutta hirveämpi se on. Ihan hirvittävä. Hirviä nimittäin piisaa - etenkin tulee mieleen yksi valtava hirvi, joka tulee joka kerran vastaan, muttei vihtaan. Ja nyt ei tullut Mieleen eikä vastaan edes Fingerporin Asko. Mutta palataan valtavaan hirveen hetken kuluttua.

Kaikki julkaistut osat: Norja 2022, prologi: Kun asiat menevät pieleen jo ennen lähtöä Norja 2022, osa 1: Vuoreijan peikkojen tanssi Norja 2022, osa 2: Gamvik - maailmanlopussa ei ole aikaa Norja 2022, osa 3: Maailmanlopusta tuhansia vuosia taaksepäin  Norja 2022, osa 4: Avaruuskaupunki Kiiruna siirretään parempaan avaruuteen Norja 2022, osa 5: Rautaa rajalle ja sen yli!  Norja 2022, osa 6: Elämää Narvikissa Norja 2022, osa 7:  Enemmän vähemmän Pyhästä Olavista Norja 2022, osa 8: Pikku Hamarin isot jutut Norja 2022, osa 9: Kylmää sotaa huipulla Norja 2022, osa 10: Kristianit ja Felixin tykit Norja 2022, osa 11:  Hamarissa tapahtumissa Norja 2022, osa 12: Hirveä tie ja Sontiainen Norja 2022, osa 13: Jotain on pielessä, muttei Norjassa

Maisemissa ja korkeudessa Kolmostie jää E6:sta, mutta upeita maisemia on silti. Parhaat vuoristonylitystiet ovat joka tapauksessa muualla. Jos on Oslon suunnasta menossa pohjoiseen Trondheimiin tai ylemmäs, on Rørosin reitti paras maisemiltaan, mutta tietysti hitaampi. Tosin ei kannata lähteä edes reissuun, jos on kiire. Ajallisesti on aika sama, ajaako E6:tta vai Kolmostietä.

VIDEO: Eidsfossen kraftverk

VIDEO: Norjan Kolmostie

Mutta irvitäänpä nyt sitä hirvittävää asiaa. Miesten kesken on ikuinen kisa, että kenellä on suurin...? Tällä(kin?) kertaa kyse on siitä, että nainen halusi isomman kuin mitä oli tarjolla. Hirven siis, tietenkin, toivottavasti lukija ei ajatellut ihastuttavasta Linda Bakkesta mitään muuta. Norjalainen taiteilija Linda Bakke on varmasti useimpien mielestä viehättävä, hyvin norjalaisen näköinen naisoletettu, joka vain siis halusi suuremman... hirven, kuin mitä Kanadan Moose Jawssa on.

Vuodesta 1984 kanadalainen Moose Jaw'n kaupunki on ylpeillyt sillä, että kaupungissa on maailman suurin hirveä esittävä patsas. Idea patsaalle tuli tietenkin kaupungin nimestä, Moose Jaw tarkoittaa hirven leukaa. Patsas on korkeudeltaan 9,75 metriä ja se on tehty betonista teräsrungon ympärille. Patsaan nimi on Mac the Moose.

Vuonna 2015 Norja vastasi pystyttämällä Lindan suunnitteleman 30 senttiä korkeamman hirvipatsaan, joka on tehty kiiltävästä teräksestä. Sen nimi on Storelgen, eli yksinkertaisesti Suuri hirvi. Patsas pystytettiin vain ja ainoastaan siksi, että se veisi kanadalaisilta suurimman hirvipatsaan kikkelin tittelin.

Linda Bakke kertoi sen valmistumisen aikoina norjalaismedialle, että oli tärkeää, että Storelgen on Mac the Moosea suurempi. Storelgen seisoo Kolmostien laidalla Stor-Elvdalin eli Ison Jokilaakson kunnassa, hieman Hamarista pohjoiseen.

No, senhän tietää, miten miehille käy, kun naiselle ei heidän kokonsa riitä. Moose Jawn miehet päättivät hankkia jatkeen. Mistä tietää, että miehet? Varmasti ovat miehiä, kun koko oli sentin tarkkuudella niin tärkeää...
– Ajattelimme ensin käyttäytyä sivistyneesti, mutta on asioita, joita kanadalaisille ei tehdä, kertoo Moose Jaw'n pormestari Fraser Tolmie BBC:lle.

Pormestari sai kuulla Norjan patsaasta ja hän päätti toimia nopeasti. Joukkorahoituksella kerättiin rahaa ja ideoita Macin korottamiseksi. 

Patsasta piti korottaa vähintään 31 senttiä - sehän on sentistä kiinni. Suosituin ehdotus oli kasvattaa Macin sarvia. Yksi ehdotus oli jopa laittaa Macille korkokengät jalkaan.

Niinpä 2019 Mac the Moose sai uudet, korkeammat sarvet, joilla sen korkeudeksi tuli nyt 10,36 metriä eli nyt se on vajaat 30 senttiä korkeampi kuin Norjan Stor-Elgen.

Norjalaiset puolestaan ovat sanoneet, että he seuraavat perässä. Taiteilija Bakkelta on jo pyydetty ehdotusta 20 metriä korkeasta hirvipatsaasta.

Mikä tahansa kisan lopputulos onkin, Moose Jaw'lla on yksi vetonaula, joka on kenties vielä mahtavampi kuin kumpikaan hirvistä. Lukija varmasti jo tietää, mistä puhutaan. Aivan, tietenkin Sukasen Sontiaisesta! Kaupungin toinen nähtävyys on nimittäin Sukanen Ship Pioneer Village and Museum.

Lukijahan muistaa hyvin, että museo on saanut nimensä kanadansuomalaisen Tom Sukasen mukaan ja siellä on esillä Sukasen rakentaman Sontiainen-nimisen laivan jäännökset.

Sontiainen - kenties kaunein
valtamerilaiva ikinä...😉

"Vuonna 1878 Virroilla syntynyt Sukanen oli taitava laivanrakentaja. Hän muutti nuorena Yhdysvaltoihin ja myöhemmin Kanadaan. Menetettyään perheensä hän päätti rakentaa itse valtamerikelpoisen höyrylaivan, jolla olisi päässyt takaisin Suomeen. Suunnitelmissa oli tehdä laiva osissa ja kuljettaa ne Saskatchewanjokea pitkin Winnipegjärvelle ja edelleen merelle.

Sukasen naapurit pitivät häntä mielipuolena ja vandalisoivat toistuvasti Sukasen laivanrakennusprojektia. Lopulta vuonna 1940 Sukanen lähetettiin mielisairaalaan, jossa hän kolme vuotta myöhemmin kuoli. Tarina oli kuitenkin kanadalaisten mielestä niin kiehtova, että sen ympärille perustettiin museo."  (Iltalehti 19.1.2019)

Kolmostiellä ei juuri tunneleita ole, mutta muuallahan niitä piisaa. Ennen ne olivat pimeitä, kosteita ja kylmiä, ja toki näitä tunnelmatunneleita löytyy yhä, mutta toisessa ääripäässä ovat E6:n uudet lämmitetyt tunnelit! Siinä missä helteellä tunnelit tarjoavat viileyttä, niin hyytävällä kelillä ajettaessa lämmitetyissä tunneleissa saa hetkellisen kesän, ne ovat kuin lehmän henkäys. Kuinka moni lukija muuten on kokenut lehmän henkäyksen ja tietää, mistä puhutaan?

Kolmostie ja norjalaisittain arkinen maisema

Aina kannattaa vähän koukata pääteiltä sivuun

Sitten tulee vastaan hirvi, jonka kerrankin huomaa ajoissa!

Putouksia riittää suunnilleen joka kilometrille

Stiklestad ja keskiaikainen tunnelma

Keskiaikaiset sorsat. Tai ehkä eivät, mutta samoilta ne silloinkin näyttivät.

Hyvälaatuinen keskiaikainen maantie kivikaiteineen.

Keskiaikainen silta. Täysperävaunullisia tukkirekkoja ei siihen aikaan tarvinnut erityisesti huomioida.

Keskiaikaiset keski-ikäiset miehet

Keskiaikaiset portaat - nykyään hieman vähemmällä käytöllä?

Kantaa ottavaa, vähemmän keskiaikaista taidetta Stiklestadissa

Omaa aikaa 

Hamarista Stiklestadiin. Stiklestadista ja etenkin Siitä Tyypistä on kerrottu niin paljon, että nyt puhutaan vaihteeksi enemmän matkasta sinne. 

Etelässä tehty silmukka ja nyt noustiin taas ylöspäin

Aamulla Hamarissa kärähti taas sulake Wolfgangissa, kuten viime aikoina oli tapana. Aina joko ajon aluksi tai jossain vaiheessa kesken ajon ilman mitään logiikkaa. Sulakkeen vaihto ja jopa taas kone käynnistyy. Sulake tai kaksi päivässä pitää sormet vetreinä ja kylmän ringin persuksen alla ajaessa. Tosin ei persuksiin hiki tullut muutenkaan, koska vuoriston ylitys +7 asteen heinäkuisessa helteessä on aina raikastava kokemus. Onneksi laaksoissa oli kesäisempää - tosin rannikolla oli puolestaan pilvistä ja vähän vilpoisaa. 

Viivi totesi, ettei Hondassa sulakkeita kärähtele, Hondat toimivat aina. Mitä nyt outoa nykimistä oli alkanut esiintyä silloin tällöin. Mutta seuraava jakso on numeroltaan 13, ja kaikki tieteellisen tarkasti taikauskoiset lukijat arvaavat, että ongelmia tulee.  Muistetaanpa Prologista erikoishuoltomies J:n sanat: "Bemarit on sellaisia harrastepelejä, mutta Honda ei jää tielle". Hän kertoi myös pitävänsä "peukkuja ja varpaita pystyssä Viiville", että reissu menee hyvin. Hra Oma Ajasta ei ole niin väliä.

Kuinkakohan käy...

Muutamat ovat kaivanneet blogiin mirrin kuvia. Tässä niitä nyt on. 

Dolly ja Wolfgang

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )