Hamar? Rautateiden risteysasema, liikenteellinen solmukohta, hallinnollinen keskus, entinen teollisuuskaupunki... joku norjalainen Kouvola? Noilla tiedoilla Hra Oma Aika oli sitä mieltä, että "ei Hamarissa ole mitään kiinnostavaa eikä sinne varmaan kannata mennä". Norjan suurimman järven eli... muistatteko vielä? Sitä opetettiin tässä jaksossa, jossa kerrottiin pikku-Hamarista eli Lillehammerista. Muistutettiin vielä tässä kohtaa. No, ihan turhaan - ette muistaneet. No, emme kyllä odottaneetkaan. Mjøsa. Siellä se Hamar kuitenkin on, ja on ollut kauan. Jopa kauemmin kuin tämä blogi on ollut olemassa. Tosin vain muutamia satoja vuosia kauemmin, mutta kuitenkin. Paikan päällä hieman asiaan tarkemmin perehtyen nimittäin selviää, että Hamar onkin keskiaikainen kaupunki ja sillä on mielenkiintoinen historia. "Hamar on kaunis kaupunki, jossa on maailman kaunein museo". Kuka niin sanoo? Hamarilaiset itse. Norjassa ei pahemmin esiinny puolankalaista pessimismiä tai suomalaista vaatimattomuutta. Mutta palataanpa ajatuksissamme Hamariin. Ehkäpä annamme piispa Mogens Lauritssønin itsensä kertoa kuninkaasta (ja hänen pojastaan), joka ei ollut sanansa mittainen. Mogenshan sentään eli ratkaisuhetkillä eli vuonna 1537 Hamarissa. | Kaikki julkaistut osat:
|
Piispa Mogens Lauritssøn muistelee
"
Harmillista. Kuolin juuri täällä Antvorskovin luostarissa Slagelsen Slagelsessa Tanskassa. On vuosi 1542. Minun kuuluisi olla arkkipiispa ja saada juhlalliset hautajaiset Nidorosissa ja hautapaikka katedraalista! Mutta Hamarissa kaikki meni pieleen. Kenties palaan kuitenkin tarinani alkuun. Ei, menen vielä hieman kauemmas.Kuulemma lukijoille kerrottiin aiemmin muutamasta kurkon retaleesta, Fredrik I, Kristian III, Fredrik II ja Kristian IV. Mutta ennen Fredrik ensimmäistä oli Kristian ensimmäinen. sitten Hannu, sitten Kristian II ja vasta sitten Fredrik I. Tämä Kristian I Oldenburgilainen oli Kalmarin Unionin kuningas eikä nyt puhuta mistään huoltoasemasta vaan hän oli Ruotsin, Tanskan ja Norjan kuningas sekä Schlesswig-Holsteinin herttua. Minun aikanani ei ollut Unioneita eikä muita huoltoasemia. Oli kyllä kestikievareita, eikä niissä juotu mitään lattea soijamaidolla, kun ei koko kahvista oltu kuultukaan vielä silloin, puhumattakaan soijamaidosta. Sivistyneinä ihmisinä suun pyyhimme kyllä, mutta pöytäliinaan. Teidän akananne siitä kuulemma kovasti pahastuttaisiin. Eikä niitä kestikievareitakaan juuri ollut kuin kuninkaanteiden varrella, mutta enhän minä piispana missään ryteikössä kulkenutkaan.
Yksi Union tosiaan oli. Kalmarin Unioni. Se olikin hitonmoinen hässäkkä. Tämä Kristian ensimmäinen onnistui siis olemaan sekä Tanskan, Norjan että Ruotsin kuningas. Hänellä oli kolme poikaa: Hannu, Kristian ja Fredrik. Hannusta tuli isänsä jälkeen kuningas, ja kristianeista ja fredrikeistä te lukijat olette ehkä jo saaneet tarpeeksenne, mutta niitä vain tulee lisää.
Hannulla ei ollut ruusuinen hallitsijataival. Hän oli "kansanmies" olemukseltaan, mutta pelasi taustalla kovaa poliittista peliä, jonka seurauksena hän lopulta menetti asemansa Ruotsin kuninkaana eli Kalmarin Unioni hajosi vähäksi aikaa. Mutta Hannupa kuoli pudottuaan hevosensa selästä. Tai niin ainakin sanotaan. Sitten nimitettiin nuorempi veli Kristian II, joka sai lisänimen Tyranni, mutta kyllä minä hänen kanssaan pärjäsin.
Hannun aikaan minusta tuli piispa, Hamarin piispa. Minusta ylöspäin ei Norjassa ollutkaan kuin Nidarosin arkkipiispa. Ai niin, teidän aikananne Nidaros on Trondheim. Hamarin piispana minä sain haltuuni linnan ja siinä vieressä olleen katedraalinkin. Kelpasi minun siinä köyhän nasaretilaisen puusepän vaatimattoman pojan palvontaa johtaa!
Mutta se Kristian II, hän onnistui tyrimään kaiken ja hänet pakotettiin eroamaan jo 1523. Kuninkaaksi halusi sen Kristian I:n nuorempi poika Fredrik eli edesmenneen Hannun veli, ja minä tärkeänä pääsin siihen vaikuttamaan. Käskimme arkkipiispan kanssa tiukasti Fredrikiä kunnioittamaan Norjan itsenäisyyttä, tai emme tukisi hänen valintaansa kuninkaaksi! Eipä voinut Fredrik muuta kuin suostua. Synnithän ostettiin anteeksi meiltä, ja valtapaikat myös. Olimme me kovia poikia!
Tosin heti kun hänet oli valittu kuninkaaksi, hän pyyhki sopimuksellamme takapuoltaan. Mokoma ryökäle. Me arkkipiispan kanssa tuimme siksi siitä eteenpäin Kristian II:sta, kun hän halusi takaisin kuninkaaksi kuninkaan paikalle. Siitä tuli sitten kahden kuninkaan sota, kun Kristian II taisteli setäänsä Fredrik I:tä vastaan, ja sittemmin vielä Kristian III:tta eli setänsä poikaa eli serkkuaan vastaan. Ja sai kaikessa turpiinsa, vaikka me arkkipiispan kanssa miten olimme taisteluissa hengessä mukana. Emme toki fyysisesti, koska siinä olisi voinut sattua jotakin ja me sentään olimme tärkeitä, toisin kuin syntinen rahvas.
Ja sitten tuli se maksun aika. Annettuaan serkulleen turpiin, Kristian III mokoma vaihtoi uskonnon katolisesta protestanttiseksi! Siinähän ikävästi synnit saadaan anteeksi jumalalta eikä kätevästi osteta aneilla anteeksiantoa kirkolta. Ihan tyhmä uskonto sellainen, jossa synnit saa anteeksi ilman että kirkko saa rahaa! Anehan on katolisessa kristinuskossa todistus siitä, että syntejään katuva ihminen on lahjoittanut kirkolle rahaa käytettäväksi hyviin tarkoituksiin. Eli näiden palatsien ylläpitämiseen ja hanhenmaksapalleroihin. Tarpeeksi isolla rahalla meiltä sai vaikka taivaspaikan!
Koetin vedota kuninkaan armeliaisuuteen, mutta Kristian III teki selväksi, että jumala ehkä armahtaa, mutta hän ei. Mokoma lähetti armeijansa luokseni Hamariin. Olihan minulla linnassani tykit, mutta vanhat ja heikkotehoiset. Tulivat sitten ovelle kertomaan, että voivat uusilla tehokkailla tykeillään ampua linnani kiviröykkiöhaudaksi ilman että tykeilläni saisin heihin naarmuakaan. Nauroivat mokomat tykeilleni. Sietämätöntä. En minä piispana voinut tulla haudatuksi mihinkään hiidenkiukaaseen, sillä hiidet ovat muinaisuskontoa eivätkä ollenkaan sopivia piispoille seuraksi.
Koetin vedota kuninkaan armeliaisuuteen, mutta Kristian III teki selväksi, että jumala ehkä armahtaa, mutta hän ei. Mokoma lähetti armeijansa luokseni Hamariin. Olihan minulla linnassani tykit, mutta vanhat ja heikkotehoiset. Tulivat sitten ovelle kertomaan, että voivat uusilla tehokkailla tykeillään ampua linnani kiviröykkiöhaudaksi ilman että tykeilläni saisin heihin naarmuakaan. Nauroivat mokomat tykeilleni. Sietämätöntä. En minä piispana voinut tulla haudatuksi mihinkään hiidenkiukaaseen, sillä hiidet ovat muinaisuskontoa eivätkä ollenkaan sopivia piispoille seuraksi.
Päätin siis miehekkäästi antautua, toki teatraalisesti väkeni hyvästellen huutaen kolmasti Vale! Vale! Vale!. Se on muuten latinaa ja tarkoittaa "hyvästi". Sitten nämä hävyttömät juuttien jälkeläiset veivät minut vangiksi tänne Antvorskovin luostariin. Muutama vuosi tässä meni. Ehkä vaadin jotain parempaa, olinhan sentään piispa, ja sanoin pidättäväni hengitystä, kunnes vaatimuksiin suostutaan. Tai sitten vain unohdin hengittää ja kuolin. Sellaista sattuu piispoillekin.
"
Joskus vesi on ollut korkealla, ja niitä korkeimpia pinnankorkeuksia on kaiverrettu tähän
Ranta täynnä kaikenlaista toimintaa ja viihdettä lapsille ja aikuisille
Suomessa joku pahoittaisi tällaisesta mielensä ja se kiellettäisiin. Lapset rakastavat olla tuossa kyydissä
Tietenkin Olavi
Maailman kaunein museo? Katedraalin rauniot
Tällainen katedraali oli
Linnan pohjapiirros
Linna tänään - sitä ennen se oli vaipunut mm. maatilan varastorakennukseksi
Entinen teollisuuskaupunki, vähän kuin Tampere - ja Tamperehan onkin nasta paikka!
Omaa Aikaa Hamarissa
Hamarissa olosuhteissa. Vain Hra Oma Aika keksii noin kopsahtavia puujalkavitsejä, varsinaisia dad jokes - ja nauraa niille itse. Eikä kukaan muu...
Kristiansandista lähtiessä meni taas sulake Wolfgangia startatessa. Niitä onneksi oli nyt varalla, ja matkan varrelta Hra Oma Aika osti niitä pussillisen lisää.
E18 on tylsä tylsä tie ajaa, se on osin kuin Suomen valtatiet. Oslossa tiet kulkevat paraatipaikalla rannassa, ei ohitustietä. Suunnitteilla kyllä on.
Hamar, tuo Hra Oma Ajan ennakkokäsityksen mukaan "Norjan Kouvola, paitsi ettei yhtä kiinnostava", osoittautui todella mukavaksi kaupungiksi, kodikas rantalomaparatiisi. Lapset ja nuoret huomioitu aivan erityisesti. Se on taas yksi paikka, joka on norjalaisten itsensä suosiossa, turisteja vain vähän heinäkuussakin.
Korkkarit ja helteen takia lyhyt mekko ilman pikkareita vaati pientä tarkkuutta omien liikkeiden suhteen, mutta silti saattoi tuulenpuuskissa tulla suunnittelemattomia vilautuksia... siksi parempi olikin kulkea shortseissa.
Niin, arvasittekin varmasti jo: hyvin nopeasti kävi ilmi, että tämä on Hra Oma Ajan toinen kotikaupunki... ties kuinka mones.
Moottoripyörien pysäköinti oli huomioitu hotellissa erinomaisesti.
Keskiaikaista seuraa.
Jos kaivoon heittää kolikon, saako toivoa... vaikkapa miestä, joka ei kerro Hra Oma Ajan juttuja! 😅
Moottoripyörien pysäköinti oli huomioitu hotellissa erinomaisesti.
Keskiaikaista seuraa.
Jos kaivoon heittää kolikon, saako toivoa... vaikkapa miestä, joka ei kerro Hra Oma Ajan juttuja! 😅
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
