Norja 2022, osa 8: Pikku Hamarin isot jutut

Lillehammer eli Lithlæ Hamars eli pikku-Hamar on tunnetumpi kuin varsinainen Hamar ja on enää vain hieman sitä pienempi väkiluvultaan. Hamarista et ole juuri kuullutkaan etkä siellä vieraillut, koska ajattelet kuitenkin kuten Hra Oma Aika, että "ei siellä mitään ole" ja olet ihan yhtä väärässä kuin hän. Se todistetaan muutamaa osaa myöhemmin. Molemmat ovat kuitenkin Norjan suurimman järven eli Mjøsan rannalla. Niin, etpä tiennytkään, että se on Norjan suurin järvi, mutta nyt tiedät. Tosin palaat tähän vielä myöhemmin.

Mutta nyt mennään jälleen kerran Lillehammeriin, jossa on isojakin juttuja. Eipä puhuta olympialaisista kuitenkaan tällä kertaa. Aiemmin puhuttiin niistä riittävästi - olympialaisethan äännetään norjaksi talviolympialaiset. Talviolympialaiset puolestaan äännetään norjaksi hiihto. Olympialaisia ei missään tapauksessa äännetä norjaksi esimerkiksi jääkiekko. Mutta Lillehammerin

1, olympialaista ei nyt puhuta. Ei aihe nimittäin kiinnosta suomalaisia, vaikkei Suomi hävinnyt niissä kisoissa kuin yhden ottelun... Olympialaisista kerrottiin enemmän tässä jutussa. 

Lillehammer kaupunkina itse asiassa rakennettiin Hammerin maatilalle, kun siihen saatiin kätevästi päätös, kun oikea mies meni sitä paksun lompakkonsa kanssa pyytämään. Niinpä 50-hengen pieni kyläyhteisö muuttui kahdessa vuodessa valtaisaksi 340 asukkaan suurkaupungiksi! Maatilan päärakennus on yhä kaupungissa, ihan siinä kirkon vieressä. Hammerin tilanhan muistamme kaikki, ainakin jos olemme olleet siellä legendaarisilla isoilla markkinoilla! Niistähän kertoo Håkon Håkonsonin saaga ja pergamenttikirje vuodelta 1390 - pidettiin legendaarisia markkinoita "Lithlæ Hamars kirku gardessa". Nykykielellä varmaan jo uutisoitaisiin, että "täällä vietettiin eeppisiä markkinoita, katso kuvat". Mutta kuvia ei ole. Semmoinen iso juttu se. Sitten vasta oikein isosta jutusta Pikku Hamarissa puhutaankin. Hammerin tilalle saapuivat myös birkebeinerit Torstein Skjevla ja Skjervald Skrukka kuninkaan pojan Håkonin kanssa jouluna 1205, ennen kuin he lähtivät vuoren yli Østerdaleniin. Tästä tapahtumasta syntyi myöhemmin jokaisen lukijamme tuntema ja suosittu Birkebeinerrennet, joka järjestetään joka vuosi maaliskuussa Renan ja Lillehammerin välillä.

Kaikki julkaistut osat: Norja 2022, prologi: Kun asiat menevät pieleen jo ennen lähtöä Norja 2022, osa 1: Vuoreijan peikkojen tanssi Norja 2022, osa 2: Gamvik - maailmanlopussa ei ole aikaa Norja 2022, osa 3: Maailmanlopusta tuhansia vuosia taaksepäin  Norja 2022, osa 4: Avaruuskaupunki Kiiruna siirretään parempaan avaruuteen Norja 2022, osa 5: Rautaa rajalle ja sen yli!  Norja 2022, osa 6: Elämää Narvikissa Norja 2022, osa 7:  Enemmän vähemmän Pyhästä Olavista Norja 2022, osa 8: Pikku Hamarin isot jutut Norja 2022, osa 9: Kylmää sotaa huipulla Norja 2022, osa 10: Kristianit ja Felixin tykit Norja 2022, osa 11:  Hamarissa tapahtumissa Norja 2022, osa 12: Hirveä tie ja Sontiainen Norja 2022, osa 13: Jotain on pielessä, muttei Norjassa

Yhdellä lukijoistamme ei ole käsitystä, mitä birkebeinerit olivat, niin kerrotaan se hänelle (kyllä, juuri Sinua tarkoitamme). Birkebeinerit olivat kapinallisia vuoden 1200 molemmin puolin, ja kapina meni rajuksi siinä vaiheessa, kun kirkon varpaille alettiin hyppiä. Birkebeinerit lopulta voittivat ja tämä Håkonin tapaus oli niitä sen kahinan viimeisiä episodeja: kuninkaalle oli nimittäin syntynyt avioton poika vastustajien hallitsemalle alueelle ja nämä birkebeinerit joutessaan hiihtivät hakemaan pojan suojaan omalle alueelle. Tuo viimeinen vuoren yli hiihtäminen Renaan oli enää mitätön 54 kilometrin pikapyrähdys umpihangessa, koska siihen aikaan ei ollut kovin paljon latukoneiden tekemiä latuja tarjolla. Älkää siis miettikö, miksi norjalaiset ovat niin hyviä hiihtäjiä. 

Pojasta tuli sittemmin Norjan kuningas Håkon IV eli Haakon IV. Birkebeinit eli birkebeinarit eli "koivujalat" saivat tarinoiden mukaan nimensä siitä, että piileskellessään pitkään erämailla heillä ei ollut varaa nahkajalkineisiin, vaan he tekivät kenkänsä ja säärystimensä tuohesta. Tuohivirsujahan Suomenkin alueella väitetään käytetyn - ja kyllähän se vieläkin tiedetään, että joka äijällä pitää olla tuohta, että pärjää... ja Norjallahan sitä on kohtuulliset tuhat miljardia pahan päivän varalle säästössä. Suomi tavoittelee yhtä suurta valtionvelkaa, ja tätä menoa lähivuosikymmeninä se varmaan saavutetaankin...

Kartta 1890 ja 2023

Vuorilta tulee pieni joki, jonka vesi on kristallin kirkasta ja jääkylmää

Näin heinäkuussa kaikkialla on hurja kuhina päällä

Metsäpolku keskellä kaupunkia

Keskustan yläpuolella joki on puro... mutta patoaltaalla se on uimapaikka.

Patoallas

Norjalainen peruspolkupyörä

Kaikki tiet vievät Lillehammeriin

Kaikki tiet vievät Lillehammeriin, tai ainakin tärkeät. Ikiaikainen reitti Oslon suunnasta Trondheimiin eli entiseen Nidarosiin menee nimittäin siitä. No, nyt tosin mennään Stiklestadista Lillehammeriin.

Harmaatkin reittiehdotukset ovat tuttuja reittejä, vaikka nyt edetään sinistä reittiä. Etenkin tuo itäisin reitti eli Rørosin kautta on suositeltava.

Vähitellen E6 alkaa seurata joen vartta ja nousta vuoristoon

Sitten alkoi paiste ja helle ja E6 tuntui taas mukavalta...

Eteläisen E6:n parhaat osuudet alkavat etelään mennessä tästä

E6 nousee yli kilomerin korkeuteen

...mutta pienemmät tiet suositeltavia

Pujottele lampaita, kuten tiellä 27 yleensä joutuu

Samoin lehmiä voi olla joka mutkan takana

Myös tie 27 nousee yli kilometrin korkeuteen

Keräiletkö rakennuksia takapihallesi?

Oletko Sinäkin ajatellut keräillä vanhoja taloja takapihallesi? Se on mukava harrastus. Voithan vaikka vaihdella talojasi toisten keräijöiden kanssa ja hankkia harvinaisuuksia. Sittenhän olet kuin kaikkien tuntema Anders! Kuten kaikki hyvin muistamme ja ihmetyksellä vieressä seisoimme ja katselimme, niin Anders Sandvig alkoi 1800-luvun lopulla keräillä vanhoja rakennuksia takapihalleen. Kun takapihan rakennuskokoelma oli kasvanut suureksi (voiko rakennuskokoelma edes olla pieni?), päätti kaupunki 1901 ostaa tuon kokoelman ja niin syntyi Maihaugen. Maihaugenin virallinen nimi on muuten yhä Sandvigske Samlinger eli Sandvigin kokoelma.

Maihaugenista voisi kertoa vaikka mitä jännää tarinaa. Ihmeellisin rakennus on Garmosta tuotu Stavkirke eli sauvakirkko eli piirukirkko vuodelta 1200. Koska senkin puuosat on uusittu satojen vuosien aikana moneen kertaan, voi tietysti kysyä, onko se Theseuksen laiva? Koska lukijalla ei ole aavistustakaan, mikä on Theseuksen laiva, saati miten se liittyy ikivanhaan kirkkoon, ja koska lukijaa ei oikeastaan asia edes kiinnosta pätkän vertaa, niin jätetään talojen historiat väliin. Todetaan vain, että se on sympaattinen paikka viettää päivää, elää suurin piirtein 1200-1900-lukua. Siitä kerrottiin aiemmin tässä jutussa.

Ja tässä kohtaa tarinaa olet jo unohtanut, mikä sen Norjan suurimman järven nimi olikaan ja tässä vaiheessa menet taas jutun alkuun katsoman sitä. Ja huomenna et muista sitä kuitenkaan.





Omaa aikaa Lillehammerissa

Stiklestadista lähdimme liikkeelle aamuvarhain, suuntana jälleen kerran Lillehammer. Lähdössä oli +12 ja kosteaa utua/pilveä, lopussa oli +26 ja aurinkoa. Välissä ylitettiin yksi vuoristo, upea päivä jälleen kerran.

Tuli muuten mieleen, että kun Norjassa ei eläimiä pidetä aitauksissa vaan saattavat olla missä vain, eli kaikki mahdolliset eläimet ovat usein esim. mutkan takana keskellä tietä, niin mitenköhän eläintarhoissa esim. leijonat, ovatko nekään aitauksissa... ruokinta ei tietenkään ole ongelma, jos yleisöä käy riittävästi?

Lillehammer on niitä kaupunkeja, joihin mielellään menee uudelleen ja uudelleen. Aivan ihastuttava ja tunnelmaa löytyy. On kävelykatu, ravintoloita, ihmisiä ja nähtävää. Tuntuu, että norjalaiset itse lomailevat siellä, sillä kaikissa hotellin parkkipaikalla olevissa autoissa näytti äkkiseltään oleva Norja-kilvet, aivan kuten edellistenkin vierailujen aikaan.

Lillehammer on kuulemma Hra Oma Ajan toinen kotikaupunki, mutta kuten lukijat tietävät, hän ilmoittaa jokaisessa Norjan kaupungissa, että se on hänen toinen kotikaupunkinsa. Kummallisesti hän silti tiesi oikein Lillehammerista polkuja, jotka veivät sinne, minne hän niiden väittikin menevän. Sanoo vain, että "kyllä me paikalliset kaikki polkumme tunnemme". Joko hänellä oli ihan mahdoton tuuri, tai sitten hän oikeasti on pyhä mies tai sitten hänellä on joku muu salainen kikka.

Hra Oma Aika sai puolestaan ihmetellä, kun Viivi oikeasti meni ja ui vuoristopurossa. Veden lämpötila oli Hra Oma Ajan arvion mukaan arviolta noin -417 astetta eli reilusti kylmempää kuin absoluuttinen nollapiste, mutta Viivin mielestä se oli virkistävän raikasta. Hra Oma Aika oli erittäin tyytyväinen, ettei hän saa uida. Toisaalta norjalaiset olivat ihan riemuissaan ja hyppivät innoissaan tähän puroon tehtyyn patoaltaaseen, että on niitä muitakin hyytävän eli virkistävän raikkaan veden ystäviä... Hotelilla olisi ollut uima-allas, mutta vesi oli ihan liian lämmintä Viiville! 

Seuraavassa osassa ei ehkä ole kylmää vettä, mutta kylmää sotaa!

E6 on parhaimmillaan oikein kuvauksellinen

Norjalaiset selvästi ovat pidempiä kuin Viivi...

Hotellin pihalla

Norjassa voi tavata varakkaitakin kavereita

Raikkaassa vedessä vuoristopuron patoaltaassa

Iso poliisi, pieni Viivi

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )