Samalla siirretään muistolehto.
...esimerkiksi Kalmarin unionin aikaan edes valtio ei ulottunut sisämaahan, saati että siellä olisi ollut teitä. Kannattaa huomata, että Finland on oikeastaan nykyisen Varsinais-Suomen kärjen nimi. Ruotsin itäisen osan nimi on luontevasti Österland eli Itämaa.
Kaarasjoelta lähtiessä oli Norjassa (tietenkin) kivaa maisemaa ja lämmintä, mutta Suomen ja Ruotsin puolella tylsää maantietä, ja kaiken lisäksi Suomen rajalla alkoi sataa, ja sadetta riitti Ruostin rajalle asti. Ruotsin puolella oli puolestaan pilvistä ja kylmää. Nyt oli ilmeisesti viimeinkin se "ylihuomenna sataa", josta jo edellisissä osissa kerrottiin.
Kiiruna oli mielenkiintoinen nähdä, kun edellisestä visiitistä oli jo neljä vuotta - kaupunki on toden teolla muuttamassa ja uusi keskusta valmistuu.
Ennen pitkää koko vanha keskusta sortuu.
Yli 20 rakennusta siirretään kokonaisina - muun muassa Kiirunan yli satavuotias
kirkko. Muutos kestää kaikkiaan 20-30 vuotta.
Sen lisäksi, että edellisessä jaksossa Hra Oma Aika menetti pyörästään edestä iskunvaimennuksen ja jarrut, niin nyt hänen terveydessäänkin tuli takapakkia. Matkaa päätettiin kuitenkin jatkaa. Ei Kiirunaankaan voinut jäädä. Hra Oma Aika väittää aina ja kaikissa tilanteissa, että voi ihan hyvin, vaikka päältä näkisi, että on heikko tilanne - mutta prätkän päällä olo on ihan mitatustikin parempi. Seuraavan osan alku on kuitenkin sellainen, että useimmat kyllä jatkaisivat matkaa - mutta eri suuntaan kuin Hra Oma Aika...
Rastilla oli merkitty paikka, mutta ei siinä kauheasti tapahtunut, vaikka seisoin siinä pitkään... jostain syystä muut käytävällä kulkijat vaikuttivat ihmettelevän...??
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )