Arvoisat lukijat (ja te muut myös) - keskeytämme vasta vauhtiin päässeen lähetyksen Norjasta pienen mainoskatkon ajaksi. Syksy etenee ja useimmilla ajokelit alkavat vähentyä, mutta pieniä retkiä voi yhä tehdä eli näitä päiväpikaisia. Etelä-Suomen alueelta vinkki - tee se heti ensi viikonloppuna. Muuten on liian myöhäistä. Tai sitten ensi keväänä, koska silloinkin ehtii. Tai joskus. Päiväpikaiset piristävät aina!
Maailmanperintökohde Verlan tehdaskylä on auki vielä ensi viikonloppuna, sitten se sulkeutuu talveksi. Siitäkin tietää, että tämä tunnelmallinen paikka on just motoristeille tehty! Sinne pääsee monesta suunnasta mutkateitä ja miljöö on kaunis - mutta siellä on muutakin kuin museoalue. Kivoja kauppoja, kiva kahvila, josta saa lounastakin. Kaupoista saa kaikenlaista itselle tai vaikka joulukahjoiksi! Niin ja niitä mutkapätkiä ympärillä. Ja tuliko mainittua, että sinne pääsee kivoja mutkateitä?
Kimolan kanava
Yhden melko mutkaisen tien (363) varrella lähellä Verlaa on Kimolan kanava. Jollet ole käynyt siellä pariin vuoteen, yllätyt. Jollet ole koskaan käynyt siellä, yllätyt. Vanha 5,5 kilometriä pitkä uittokanava on muutettu vesiliikenteelle sopivaksi eli nyt yhdistää reitin Päijänteeltä Kymijokeen ja moneen muuhun vesistöön - veneilijät pääsevät halutessaan monta sataa kilometriä näitä reittejä. No motoristin kannalta se on tietysti ihan yhdentekevää miten pitkälle lutakoissa pääsee, sillä moottoripyörät kulkevat keskimäärin aika heikosti vesistöjä pitkin. Mutta Kimolassa on korkea sulku, jossa laivat laskeutuvat 12 metriä alaspäin ja sen jälkeen seilaavat kalliotunnelin sisälle jatkamaan matkaa. Tai toisinpäin. Sitä on kiva motoristinkin katsella ja lepuuttaa ajossa mahdollisesti puutuneita pyllylihaksia tai käsiä. Tai muuten vain ihmetellä. Tykkäävätköhän veneilijät kierrättää konetta tunnelissa? 😂
Tästä suunnasta ei vielä ihan arvaa...
...mutta tässä on se erikoisuus: veneet laskeutuvat 12 metriä alas ja häipyvät sitten kallion sisään tunneliin!
Video porttien avautumisesta
Täältä tullaan ja mennään sisälle...
...ja täältä tullaan kalliotunnelista ulos!
Paikalliset ovat mukavaa, joskin hieman ujoa porukkaa. Tämäkin mukava perhe oli varsin hiljainen.
Omaa aikaa syksyllä
Päiväpikaisissa ei yleensä ole ollut Omaa Aikaa -osiota, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Hyviä ajokelejä vielä on, vaikka illalla alkaa tulla jo vilu. Sitten voikin ajon päälle mennä saunaan! Vakituiset lukijat tietävät, ettei Hra Oma Ajasta ole seuraksi saunaan, mutta ainakin yksi saunakaveri on silti aina: koira.
Samalla tämä keväällä tullut koiranpentu on yksi selitys sille, miksei tänä kesänä ole ollut aikaa reissata ihan niin paljon kuin aiempina vuosina. Kaksi muutakin syytä on - kevät oli myöhäinen ja Hra Oma Ajan terveyshaasteet. Vinkkijuttuja on silti tulossa pitkin talvea. Niistä saattaa saada ideoita omiin reissuihin tai voi olla iloa sellaisenaan, ja sehän se tämän blogin idea onkin - vinkkejä ja vähemmän vakavaa tunnelmaa. "Aiheen vierestä" eli off topic -juttuja tulee tutuista aiheista ainakin pari. Vähän mausteita tarinoihin ja kuviin tietysti tulee sekaan silloin kun niitä on, ja pahasti myöhästyneet miljoonajuhlatkin vietetään vielä joskus.
Verlassa
Vielä on hyvä keli ajella
Pentu on kasvanut - ja kepit myös...
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika)
Nyt edetään Utsjoelta Varanginvuonolle Vesisaareen, Hamningbergiin ja Vuoreijaan. Kaikki ovat blogin lukijoille tuttuja paikkoja ja vinkkejä on kerrottu ennenkin, mutta tällä kertaa kerrotaan Vuoreijasta kaikkea sellaista, mitä ilmankin olet tullut hyvin toimeen tähänkin saakka. Pahimmassa tapauksessa kyseessä saattaa kuitenkin olla ihan paikkansa pitävää tietoa.
VIDEO: Lonkeronharmaassa säässä Varanginvuonolle ja Vesisaareen (Tästä linkistä video isompana Youtubessa!)
Nessebyn kirkko on esitelty aiemmin tässä jutussa. Ei varsinaisesti ole "kirkko keskellä kylää".
Vuoreija
Vuoreija. Kenties huomasitte, että sillä, kuten monilla paikoilla Pohjois-Norjassa, on suomenkielinen nimi. Jos ette huomanneet, niin tulkaa takaisin huomenna, kun olette taas selvinpäin. Suomenkieliset nimet eivät ole ihme, koska Ruijan eli Finnmarkin alueella kolmannes väestöstä oli aikanaan suomalaisia. Onpa koko alueenkin eli Ruijan nimi norjaksi Finnmark ("suomalaismaa") ihan hyvästä syystä. Tai oli, kunnes se liitettiin Tromssan lääniin 2020. Tai on kohta taas, kun se eriytetään Tromssasta Finnmarkiksi... Siellä jopa monissa kylteissä lukee paikannimi suomeksi saamen ja norjan lisäksi. Jotkut suomalaiset kuitenkin kutsuvat sitä norjankielisellä nimellä Vardø, mikä on vähän kummallista. Hyvin harva suomenkielinen nimittäin kutsuu Tukholmaa Stockholmiksi tai Lontoota Londoniksi. Siinä Varanginvuonon ympärillä on monilla muillakin kaupungeilla ja kylillä suomalaiset nimet eli Vesisaari, Annijoki, Pykeija, Kirkkoniemi, ja ei ole ihme, jos vastaan tulee joku joka osaa suomea. Ja nyt tarkoitetaan siis paikallisia eikä Suomesta tulleita motoristeja, joita kyllä riittää ja hyvästä syystä.
Vuoreijassa on asuttu ainakin tuhat vuotta. No ihan alunperin se oli Vargøy eli Susisaari. Siitä lukijalle tuli heti mieleen kysymys. No ei tullut, mutta leikitään, että lukija luki oikein ajatuksella tätä tekstiä tuli mieleen kysymys. Kysymys, joka ei tullut mieleen, kuuluu, että miten niin pohjoisessa olisi ollut susi, mutta kyllähän sudet vaeltelevat, ja se sinne eksynyt epäilemättä pääsi hengestään ja Susisaaren nimi on Susisaari juuri siksi, ettei siellä ole susia.
Nykyään Vuoreijassa on puiden lukumäärä yhtä suurempi kuin susien määrä. Puita on tarkalleen yksi, eikä taida sadan kilometrin säteellä toista olla. Eikä ole ollutkaan ainakaan viime vuosisatoina. Kiveä ja ruohoa kyllä riittää. Varmaankin talot on sitten perinteisesti tehty kivestä ja päälle ruohokatto, lämmitys jotakin valaanrasvaa poltellen? Ei. Talot tehtiin puusta ja puullahan ne lämmitettiin. Puu saatiin kätevästi uittamalla satojen kilometrien päästä. Suuren osan vuotta sekään ei onnistu.
No ketkä muuttivat noin mahdottomaan paikkaan asumaan? Veropakolaiset. Norjalaiset, saamelaiset, suomalaiset, karjalaiset ja venäläiset veropakolaiset. Eivät verojen kerääjätkään tuonne nimittäin alkuun tulleet. Melkein naapuriin eli vain reilun viidensadan kilometrin päähän nykyiselle Vienanmerelle muodostui suomalaisten Bjarmian kuningaskunta, vauras ja perkeleellinen taistelukansa. Senkään ei tiedetä verottaneen naapureitaan rahallisesti Se verotti naapureiltaan kyllä hengen pois, jos yrittivät tulla varastamaan heidän hopea-aarteitaan. Ilmaston kylmetessä kuningaskunta hiljalleen häipyi ja tilalle tulivat yhä enemmän etelästä pomorit, jotka puolestaan halusivat vaihtaa norjalaisten kanssa puuta ja viljaa kalaan, ja Vuoreijassahan se onnistui hyvin. Paitsi ettei onnistunut laillisesti.
Siinä vaiheessa veronkerääjiäkin alkoi riittää, nimittäin keksittiin merkantilismi. Niin, et muista mitä se merkantilismi tarkoitti, mutta "etäisesti tuttu sana". Ehkä. Eikun se tuttu sana olikin merkonomi, kun naapurin Jaska luki merkonomiksi. No merkantilismissa kauppaa tietyllä alueella saivat käydä vain tietyt (kuninkaalle uskolliset ja veronsa maksavat) tahot. Et siis saanut myydä vientiin kalojasi kenelle tahansa, saati että itse niitä menisit myymään, vaan virallinen kauppafirma osti ne siihen hintaan kuin halusi. Entisaikojen keskusliike siis... Mutta kauppaa saivat Vuoreijassa käydä vain Bergenin kauppamiehet. Bergenhän on siitä kiva, että se on niin lähellä Vuoreijaa - hyvälläkin tuulella vain liki pari tuhatta kilometriä valtameripurjehdusta. Niinpä tavaraa salakuljetettiin, kunnes vapaammat tuulet alkoivat puhaltaa. Vuoreijasta tulikin merkittävin kauppapaikka pomoreille ja edelleen venäläisille.
Vuoreija oli muun muassa Norjan suurin teen maahantuontipaikka. Joivatko vuoreijalaiset niin paljon teetä vai oliko tee salainen kalansyötti? No eivät vuoreijalaiset sellaista litkua juoneet ja kalat saa karkotettua helpomminkin, mutta venäläiset joivat ja juovat yhä teetä. Votkan lisäksi siis. Mutta vietiin ja tuotiin Venäjälle viime vuosisadan alussa muutakin pohjoista reittiä pitkin - vallankumousmateriaalia ja vallankumouksellisia. Hyvä bisnes kuitenkin päättyi vallankumoukseen. Punaisen terrorin velloessa Venäjällä moni talletti arvo-omaisuutensa Norjan Pankkiin Vuoreijassa. Sinne toimitti Olga A. Loboda vuonna 1923 pöytähopeansa, sinne Fjodor S. Rjadov talletti hopealippaassa arvokkaat korut - ja sinne talletettiin myös hopealipas, jossa oli tsaari Nikolai II:n tyttärien nimikirjaimet. Kukaan ei niitä tullut lunastamaan. Ilmeisesti vasta perustetussa Neuvostoliitossa kaikilla oli niin hyvä olla ja paljon vaurautta, ettei moisia siksi joudettu hakemaan. Tai sitten nämäkin kaikki henkilöt venäläiseen tapaan kokivat äkillisiä sairaskohtauksia tai tippuivat viisi kerrosta kellarin ikkunasta pudotessaan.
Saatiin sitä Venäjälläkin aikaiseksi sisäisiäkin riitoja jo ennen vallankumouksiakin. Venäjähän on toki erikoistunut vapauttamaan kaikkia naapurimaitaan eli äärimmäisen rauhantahtoinen politiikka on Venäjälle keskeinen arvo, mutta uskonnosta tuli riitaa. Venäjälläkin tuli nimittäin 1600-luvulla uskonpuhdistus. Euroopassa uskonpuhdistus merkitsi muun muassa sitä, ettei rahalla enää voinut ostaa syntejä anteeksi. Venäjällä merkittävin muutos aiempaan nähden oli se, että kun ennen ristinmerkki tehtiin kahdella sormella, niin jatkossa se tehtäisiin kolmella sormella. Pomorit olivat erittäin uskonnollisia ja luostarit ja kirkot olivat kaiken keskus, että siellä oltiin vanhoillisia eikä hyväksytty moista radikaalia oikeaa uskoa rienaavaa muutosta. Vaikka vanhauskoisia vainottiin, niin nämä pitivät oikean uskonsa eli tekivät ristinmerkkinä kahdela sormella. Tämä blogi suosittelee ratkaisuna, että tekevät ristinmerkin puolin ja toisin yhdellä sormella. Keskisormella. Siinä riidellessä ei ehtisi niin paljon vapauttaa naapurimaita varallisuudestaan.
Vuoreijasta ja muusta on ollut juttua aiemmin eli jos haluat lukea lisää tai vaikka vain kurkata lyhyen mekon alle, niin tämä on linkkisi!
Vuoreija ja havaintoesitys usvapilvistä
Tunnelin suuaukko Vuoreijassa. Vaatimaton ja huomaamaton, koska norjalaisittain siinä ei ole mitään erikoista - sehän vain tulee meren alitse 88 metriä pinnan alapuolelta ja pituuskin on varsin vaatimattomasti hiukan vajaat kolme kilometriä. Toki se on paljon pidempi kuin Suomen pisin autotunneli, joka ei tietenkään alita mitään merta.
Tältä näyttää, kun saapuu tunnelista Vuoreijaan. Linnoitus ja muut tunnetuimmat nähtävyydet löytyvät jatkamalla suoraan eteenpäin, kääntymällä oikealle pääsee tutustumaan keskustaan
"Lokkitaloja" on runsaasti
Jos etsit museota ja ajattelet löytäväsi jonkun modernin tai ainakin näyttävän rakennuksen... niin Vuoreijassa saatat yllättyä. Saatat myös yllättyä, että Pomo-museo ei olekaan esimiesmuseo. Sellaisesta olisit kuitenkin ollut kovin kiinnostunut.
Tähän katkesi luontainen idänkauppa
Vuoreija ja sen linnoitus Vardøhus mainitaan jo vuoden 1307 asiakirjoissa. Suomeksi linnoitus tunnetaan nimellä Varjakka ja sitä on vuosisatojen varrella kehitetty bastioniksi ja jo vuodesta 1738 alkaen museona tunnettu linnoitus on edelleen miehitetty - tosin vahvuus on vain 1+4...
Perinteisesti kaupungit ovat selvärajaisia.
Kuinka norjalaiset pysyvät hyväkuntoisina ja hoikkina? He eivät istu pitkään...
Steilnesetin muistomerkki on noitavainoille, ja se ei ollut vaatimaton vaino 400 vuotta sitten Finnmarkin alueella - useimmat tuomitut olivat Vuoreijasta tai Vesisaaresta. Alkuun noituudesta syytettiin miehiäkin (24 kpl), mutta sittemmin lähes pelkästään naisia (111 kpl). Kuolemantuomion sai 14 miestä ja 77 naista. Oikeudenkäyntiin kuului myös kidutus. "Vesikoe" oli myös yleinen. Syytetty sidottiin ja heitettiin mereen - jos pysyi pinnalla, oli noita. Jos hukkui, oli syytön. Vähemmän yllättäen jokainen veteen heitetty hukkui. Sori vaan siitä epäillyille.
Ensimmäinen tuomittu oli varakas räätäli Christen. Hän oli kironnut kuvernööri Hans Olsen Kofoedin 1601, kun ei tämän toiminnasta tykännyt. Christen poltettiin elävältä ja kuvernööriä ei enää kukaan hetkeen uskaltanut moittia.
Viimeinen noita tapettiin 1692.
Jokaisen tuomitun noidan tarina ja muisto on tallennettu tähän erittäin vaikuttavaan muistomerkkiin sisälle.
Vuoreijassa eli aivan Venäjän vieressä ollaan tavattoman kiinnostuneita säästä. Massiivisia "säätutkia" on nimittäin paljon ja hajautetusti pitkin saarta... tunnetuimpana tutkana kuitenkin Globus II, joka tarkkailee avaruusromua. "Avaruusromu" äännetään "osa Naton ohjustentorjuntajärjestelmää".
Hamningberg ja Vesisaari
Hamningberg ja Vesisaari on esitelty aiemminkin, ja esimerkiksi Hamningbergista et löydä mistään parempaa suomenkielistä historiikkia kuin tästä blogista tässä jutussa. Eipä monilla tosin ole juuri kiinnostusta ollut siitä historioita kirjoittakaan. Hra Oma Aika sen sijaan luki satoja sivuja norjankielistä norjalaistutkimusta. Hra Oma Aika ei osaa norjaa. Ensimmäinen ja viimeinen asukas oli muuten pappi. Paras juttu Vesisaaresta löytyy tietenkin myös tästä blogista, jolle on ominaista kaiken parhauden ohella valtaisa vaatimattomuus.
Hamningberg. Tuo maailmanlopun alue, joka jäi yli edellisessä maailmanlopussa tai on etuajassa tulevasta maailmanlopusta. Siellä vuoret ovat aikojen saatossa kaatuneet kyljelleen ja miehet seljälleen. Sopivien miesten kanssa toki naisetkin. Siellä meri osaa olla helvetillinen ja taivas synkeä. Aikojen alussakin sinne oli kesäisin erittäin vaikeaa päästä maata pitkin ja talvisin mahdotonta. Kuka sinne edes haluaisi? No alunperin pysyvän asutuksen suamelaisten maille tekivät norjalaiset, sitten osingoille tulivat pomorit ja saksalaiset, ja myöhemmin motoristit ja muut hullut.
Vadsø perustettiin vähemmän yllättävästi Vadsøyan saarelle. Myöhemmin siellä oivallettiin, että on ehkä hiukan helpompaa, jos kylä onkin mantereen puolella. Siellä se on yhä. Siksi siitä tuli uusi Ruotsin kaupunki 1833 ja välittömästi suomalaiset siirtolaiset miehittivät sen. Suomalaisethan eivät mihinkään kyläpahaseen olisi muuttaneet. Vadsøn kaupungissa oli sentään lähes 400 asukasta. Pian enemmistön kieli oli suomi ja paikkakunnan nimi Vesisaari. Hah, lukija jo hetken luuli, että blogissa käytettäisiin vahingossa muuta kuin Vesisaaren suomenkielistä nimeä, mutta siihenpä olikin syy!
Ilmeisesti suomalaiset eivät moittineet paikallisia ruokia ja sopeutuivat nopeasti hyvin, ja olivat siksi kovasti pidettyjä norjalaistenkin keskuudessa - heidän panostaan kehutaan siellä yhä. Norjahan annettin Tanskalta Ruotsille, kun Ruotsi oli menettänyt tulevan Suomen alueet Venäjälle. Sitten vuoteen 1905 mennessä ehkä suomalaiset olivat vahvistaneet Norjaa kylliksi, ja Norja itsenäistyi - ja otti kuninkaakseen tietenkin Tanskalaisen prinssin. No suomalaiset valitsivat kuninkaakseen saksalaisen, kruunukin olisi ollut, mutta ei sitten kuitenkaan tullut kruunulle kantajaa.
Entäs nykyhetken uutiset? Koronan vaikutukset ja poismuutto näkyvät Vuoreijassa ja Vesisaaressakin. Vuoreijassa on automaation myötä menetetty kalastusalan työpaikkoja tehtaissa, mutta yksi syy on myös yhdistyminen Tromssan fylken kanssa eli hallinnollinen keskus työpaikkoineen on vuodesta 2020 ollut tuhannen kilometrin päässä Tromssassa. Norja kuitenkin osaa kumota päätöksiään - nyt on päätetty palauttaa Finnmark, mutta kiistellään, miten se tehtäisiin. Vesisaarelaiset eivät ymmärrä ongelmaa, sillä hallinnon tilat ovat yhä olemassa, mutta tyhjinä. Sen kun muuttavat ja alkavat hommiin.
VIDEO: Vesisaaresta Hamninbergiin ja Vuoreijaan. (Tästä linkistä video isona ja hyvälaatuisena Youtubesta!) Tätä videota katson itse uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen pitkin tulevaa talvea, koska tuo tie ja paikka ovat💘 -Viivi
(kuvakaappaus videolta)
(kuvakaappaus videolta)
(kuvakaappaus videolta)
(kuvakaappaus videolta)
Yleensä kohdatessa autot nelipyöräisinä väistävät osin penkalle, prätkillä kun on ikävä vetää hiekalle vauhdista. Tämä yllä oleva matkailuautoilija ei tehnyt niin... videolla näkee, että on pikkuisen hurja tilanne. Peileistä piti katsoa, miten takana tullut Hra Oma Aika selviää, kun pyörä on leveämpi. Hyvin selvisi.
(kuvakaappaus videolta)
Näin väistöt yleensä hoidetaan turvallisesti ja joustavasti
(kuvakaappaus videolta)
(kuvakaappaus videolta)
Seuraavassa osassa mennään paikkoihin, joissa emme ole aiemmin käyneet eikä ehkä suurin osa lukijoistakaan, mutta juttumme jälkeen veikkaamme, että moni menee! Lisäksi vietämme joulua heinäkuun kunniaksi!
Omaa Aikaa Vesisaaressa
Inarissa oli vielä +18, mutta Jäämerta lähestyessä tuulet olivat aika kylmät ja asteet tippuvat 13:een, mutta se tunne, kun Norjan raja ylittyi... Norja ja pohjoinen, paikka jossa Viivi tuntee olevansa kotonaan. Siinä missä Hra Oma Aika sanoo melkein jokaista kaupunkia "toiseksi kotikaupungikseen", Viivistä vain Vesisaari tuntuu toiselta kotikaupungilta.
Ensimmäisiä havaintoja oli hinausauto. Reissun mittaan tulemme huomaamaan niitä aika paljon. Vesisaaressa oli tulipalo kalatehtaassa, savua tuli paljon vielä seuraavanakin päivänä ja sammutustöiden takia hotellissakin vesi tuli hieman hitaammin eli kylppärissä meni hieman enemmän omaa aikaa... Vesisaaressa tuttuun tapaan pyörät saa Scandicissa paraatipaikalle katoksen alle. Vesisateita oli edelleen ennusteen mukaan luvassa - ei huomiselle, mutta ylihuomiselle. Näin oli ollut jo muutaman päivän - aina ylihuomiselle. Kuinkas sitten kävikään...
Sitten Hamningberg taas kerran! Upeassa säässä, upeammassa kuin yhdelläkään aiemmalla vierailulla, vaikka matkalla hetkeksi väliin tuli hernerokkasumu - sekin oli nimittäin omalla tavallaan upea. Koskaan emme ole myöskään nähneet niin paljon poroja
Vesisaaren ja Hamninbergin välillä kuin nyt. Vesisaaren ja Vuoreijan välillä oli kolme
valtavaa tokkaa, satoja poroja. Hamninbergin päässäkin oli poroja paljon tavallista enemmän. Lisäksi pyöriäinen leikki Hamningbergin lahdessa.
Vuoreijassa oli iloinen yllätys tavata oikein läheisiä,samanhenkisiä ystäviä!
Vuoreijan lämmin sää verotti kuitenkin Hra Oma Ajan voimia ja kävely kaupungilla muuttui hyvin raskaaksi ja oli palattava Vesisaareen hotelliin lepäämään. Vesisaaressa tuli ihan spontaanisti seuraa,kun käveli kaupungin laitureilla - mutta niin tuolla pohjoisessa on usein käynyt,että tuiki tuntematon tulee jututtamaan ihan ulkosallakin. Eivät ole niin ujoja kuin suomalaiset yleensä.
Mutta parin päivän jälkeen liikkeelle ja uusiin maisemiin, mutta minne? Se selviää seuraavassa osassa. Yhä edelleen ennustettiin sateita ylihuomiseksi, mutta monta päivää oli jo mennyt ilman ylihuomista - kuinka pitkälle se siirtyisi?
Hotellin vessan ohjeessa kielletään vetämästä pytystä alas mitään muuta kuin paperia. Hra Oma Aika kävi kyselemässä respasta, että mihinkä jätökset laitetaan ja että olisiko jotain siivilää, jolla ne olisi helpompi ottaa pytystä?
Mekkokeli Jäämeren rannalla on parasta!
________________________
Juttukohteista on vähän pulaa - laita vinkkejä tulemaan,
jos tiedät, missä olisi hyvä vierailla ja mistä juttua tehdä 🙂
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika)
.jpg)
a.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
