Mikkelissä lähinnä Mies-asiaa...

Mikkelistä on ennenkin kerrottu, että miehet historiassa ja nykyisyydessä ovat ja ovat olleet suoran toiminnan miehiä. Nytkin on Mies-asiaa... Miehet tekevät paljon omin käsin, mutta nyt on jalka-asiaa. Tarkemmin jalkaväkiasiaa. Historiallisesti se on ollut Miesten asiaa ja siitä tuli sitten otsikkokin.

Jalkaväki on suorassa taistelukontaktissa vihollisen kanssa, jopa kosketusetäisyydellä. Mukavamminkin voisi elää ja kosketella kuin koettaa tappaa sitä koskettelukumppania, mutta hattu päästä näille kotimaata puolustaneille sankareille. Suomea/Ruotsia on jouduttu  puolustamaan satojen vuosien ajan idästä tulevia hyökkäyksiä vastaan. Tappio puolustuksessa johti esimerkiksi 1700-luvun alussa kansanmurhaan ja suhteessa väkilukuun paljon suomalaisia vietiin orjiksi Lähi-Itään asti. Pitkään puolustettiin kotiseutuja osana Ruotsia ja sitten itsenäisyyden aikana omaa valtiota. Siitä kaikesta kertoo Mikkelissä Jalkaväkimuseo, jossa et ole kumminkaan käynyt, mutta kannattaisi. Se on hyvä ajelukohde ympäristöineen kaikkineen. Paikka on vanha kasarmialue, mikä onkin loistava paikka ja sijainti!

Mikkelissä kun ollaan, muistellaan tietenkin Porrassalmen taistelua 1789, joka oli osa Kustaan sotaa. Kustaa III päätti hyökätä serkkunsa Katariina Suuren Venäjää vastaan, kun Venäjä oli sodassa Turkkia vastaan. Venäjä oli nimittäin aiemmin vallannut ison osan itäistä Ruotsia eli nykyistä Suomea ja alueet haluttiin takaisin (vähän kuin Talvisota-Jatkosota). Venäläisten johdossa olivat peri-venäläiset kenraalit Michelson, Rautenfelt ja Georg Magnus Sprengtporten, joka oli aikaisemmin toiminut Savon jääkäreitä komentavana everstinä Ruotsin armeijassa. Sellaista rahaan perustuvaa isänmaan rakkautta on havaittavissa...

Porrassalmen läpi yhä menevä museotie on kyllä motoristien mieleen!

Sitten siirrytään seuraavaan sukupolveen eli Kustaa III:n poikaan Kustaa IV:een ja Katariina Suuren pojanpoikaan Aleksanteri I:een. Ranska antoi Venäjälle luvan valloittaa nykyisen Suomen alueen Ruotsilta. Ranskan turpiinsa saaneella Napoleonillahan tietenkin oli valtuudet antaa sellainen lupa. Sattuneesta syystä tämä Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf inhosi luvan antanutta Napoleonia, mokomaa ilmestyskirjan petoa. Oikeastaan virallinen tarkoitus ja lupa oli vain pakottaa Ruotsi kauppasaartoon Ranskan arkkivihollista Britanniaa vastaan. Mutta kas vain, Venäjällä oivallettiin, että alue on uhka Pietarille eli siirretäänpä samalla rajaa. Jotain samaa kuin Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan nyt...  

Aleksanteri I:n joukot etenivät sujuvasti ruotsalaisten rakentamia teitä toisaalta Ahvenanmaalle ja aivan Tukholman porteille asti, ja toisaalta Uumajaan. Suomen rajanhan kuuluisikin olla Uumajan joessa eli Uomassa, kuten tässä jutussa todella viisaasti on todistettu. Aleksanteri I:n isoäiti oli siis Katariina Suuri, joka halusi ja sai suuren valtakunnan lisäksi paljon muutakin suurta (siitä kerrotaan tässä jutussa). Eikä tässä kaikki - Aleksanteri oli myös Kustaa IV Aadolfin lanko eli jonkinlainen sukuriitahan tästä kehkeytyi. Fredrikan ja Elisabetin miehet keskenään sotivat - vai oliko taustalla sittenkin joku siskosten riita, usuttivat miehensä toistensa kimppuun... oliko Fredrika sittenkin vienyt lapsuudessa Elisabetin nuken, jota nyt lähdettiin hakemaan takaisin? Oliko äiti lellinyt pikkusisko-Fredrikaa ja Elisabet jäänyt vaille huomiota? Joka tapauksessa vuosina 1808-09 sodittiin, Ruotsi hävisi itäiset alueensa ja Suomen alueesta tuli Venäjän maakunta, suuriruhtinaskunta, jonka suuriruhtinas oli tsaari. 

Se hyvä puoli asiassa oli, että kun 1809 - 1917 Suomi oli osa Venäjää, niin niinä vuosina Venäjä ei kertaakaan hyökännyt Suomeen... mutta suomalaisia joutui kyllä Venäjän armeijassa sotiin. Elisabet ei muuten koskaan edes käynyt Suomessa, vaikka sai oman kadunkin Helsinkiin (Liisankatu). Aleksanteri kyllä kävi useammankin kerran.

Sodan jälkeen mielenterveydeltään horjunut kuningas Kustaa IV Aadolf syöstiin vallasta ja karkotettin Ruotsista. Valtaan tuli hänen edesmenneen isänsä lapseton veli (eli Kustaa III:n veli), josta tuli Kaarle XIII. Tämä puolestaan Ruotsin hovin vahvasti neuvomana adoptoi Napoleonin marsalkan  Jean-Baptiste Jules Bernadotten. Näin marsalkasta tuli kruununprinssi (ja Ruotsin todellinen hallitsija) ja myöhemmin kuningas, ja sama suku on siellä kruunussa kiinni tänäkin päivänä.

Ensimmäinen maailmansota ei kovin paljon koskettanut Suomea, mutta koskettipa kuitenkin. Koska Suomi oli osa venäjää, oli iso riski joutua mukaan sotaan, joutua "kutsutuksi" eli pakotetuksi Venäjän armeijaan. Helsingistä pakeni junalasteittain väkeä varmuuden vuoksi. Toisaalta jotkut värväytyivät Venäjän armeijaan - ja jotkut jääkäreiksi Saksan armeijaan, ja sillä olikin isompi merkitys tulevaisuudelle.

Kuohuva maailma ja maailman sotiminen saivat liikkeelle myös vallankumouksen Venäjällä ja Suomen itsenäistymään eli eroamaan Venäjästä ensimmäisen tilaisuuden tullen - vähän sama kuin Neuvostoliiton hajotessa sen eri osat itsenäistyivät ja eurooppalaiset osat pyrkivät välittömästi EU:hun ja Natoon. Suomen osalta hakeutuminen Natoon tuli nyt vähän viipeellä, mutta kaikkia näitä yhdistää yksi ja ainoa syy: Venäjä ja kokemukset sen ikeen alaisuudessa elämisestä. Jääkärit palasivat Vaasaan ja Venäjän parhaan ja liki ainoan vallankumouksessa hengissä säilyneen upseerin eli Mannerheimin johdolla Suomi päätyi itsenäiselle länsimaiselle tielle eikä Neuvostovaltioksi.

Vuosina 1920-39 luotiin se, mitä nykyäänkin kutsumme nimellä Suomen Puolustusvoimat.

Suomi ennen talvisotaa...

Museossa voi fiilistellä ihan iholle asti...

Valot näyttävät hyökkäyksen etenemisen

Valot näyttävät torjuntataistelun onnistumisen

Nyt oven takana saattaisi olla suoran toiminnan Miehen sijasta tiukka ja jämpti Nainen!

Puumala

Motoristit ihmettelemässä bensan hintaa Puumalassa - muutama kuukausi aiemmin hinta oli euron halvempi litralta!
Yksi iso syykin näkyy osittain kuvassa eli Venäjä.

Omaa aikaa Mikkelissä

Taas sitä oltiin miehisessä Mikkelissä - mutta ajat muuttuvat ja museossakin esiteltiin myös nykyaikaa ja naisia jalkaväessä. Mikkelin suoran toiminnan miesten lisäksi naisetkin ovat aktiivisia. 

Viivi jäi Mikkeliin viettämään iltaa ja yötä, Hra Oma Aika lähti 'edustamaan' toisaalle.  Lämmintä alkuiltaa oli mukava lähteä viettämään torille, sieltä löytyi mukava terassi (Dom). Lasillinen viiniä ja salaatti maistui, ja sai viehkoa seuraa paikalliselta naiselta. Oli oikein mukavaa siinä seurustella ja jutella. Viereisessä pöydässä oli naisseurue viettämässä iltaa, ja heistä yksi nainen tunnisti, kiitos blogikehuista hänelle 😊😊 Toisen ihmisen lähestymiseen ei Mikkelissä ole isoa kynnystä, yksin ei tarvitse olla... 

Puumalan satama on ihana paikka!

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )