"Jywäskylä! Kaupunkiko sekin on?, miettinee kuka äkkinäinen mielessänsä, oudostuen näin talonpoikaista nimeä, jota muhkeassa Helsingissä harwoin kuuleekaan! Woi, sinuasi, epäilijä, kun olet wähätietoinen! Kaupunkihan Jywäskylä on, ja wankka vielä onkin." (Eero Salmelainen, Suometar lehdessä 20.5.1853)
Nyt puhutaan Jyväskylästä ilman, että mainitaan Matti Nykästä. Jaa, no, nyt se tuli kumminkin mainittua. Sanovat, että Jyväskylässä puhutaan puhtainta suomea. No ei ihme, sillä Wolmar asusteli siellä. Koska tämän blogin lukijoista harvempi tietää Wolmarista mitään ja vaikka aika harva on varsinaisesti edes kiinnostunut tietämään hänestä mitään, niin kerrotaanpa kuitenkin. Wolmar oli kova iskemään silmää. Hän iski silmänsä Matildaan, meni naimisiin ja sai lapsia, mutta mikä tämän tarinan kannalta on merkittävämpää, hän iski silmänsä myös suomen kieleen. Kaksikielinen Wolmar meni nimittäin jo poikasena väittämään, että tulevaisuudessa suomea puhutaan hovikielenä. Ja ollakseen oikeassa, hän myöhemmin panosti valtavasti siihen, että Suomeen perustettiin 1858 ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu, ja se perustettiin aika uuteen silloiseen venäläiskaupunkiin eli Jyväskylään. Ruotsi oli aikanaan antanut Jyväskylälle markkinaoikeudet, muttei kaupunkioikeuksia. Koulu on yhä olemassa, nykyisin nimeltään Jyväskylän Lyseon lukio. Fennomanian aika oli vahvaa, tuli markka ja virallinen kieli ja kansalliseepos - ja lopulta keksittiin, ettemme ole ruotsalaisia emmekä halua olla venäläisiä - olkaamme siis suomalaisia. Se oli aika hyvä idea.
Laukaalla, Jyväskylän naapurissa syntynyt Wolmar Schildt (1810-1893) opiskeli ensin yliopistossa Turussa, mutta kun Turussa tuli eteen päivän polttavia asioita, tarkemmin sanottuna Turku paloi ja yliopisto siirrettiin Helsinkiin, niin Wolmarkin siirtyi kaupunkilaistumaan Stadiin. Yliopistoituminenkin oli niin vahvaa, että Wolzi halusi lääkäriksi valmistuttuaan Jyväskyläänkin yliopiston. Muodollinen syy oli halu edistää sivistystä ja suomenkielistä tiedettä, mutta ehkä hän vain halusi jatkaa iloista kampuselämää. Ja heti kohta, lähes välittömästi eli reilut sata vuotta myöhemmin yliopisto Jyväskylään perustettiin.
Nuori Roope korjasi Lönnrotin tuohivirsut |
Eikä tässä vielä kaikki - tämän suomenkielisen koulun opettajiksi tuli sellaisia kavereita kuin Gummerus sekä Weilin&Göös. Jep. luit koulussa monia heidän myöhemmin perustamiensa kirjankustantamoiden oppikirjoja (ja muita kirjoja varmaan myöhemmin). Opettajiakin alettiin kouluttaa Jyväskylän opettajaseminaarissa, "Suomenkielinen Kansankouluttaja Seminaari". Olet siis Sinäkin tavallaan Jyväskylän kasvatti... Voit vain miettiä, olisivatko koulukirjasi olleet kiinnostavampia vai tylsempiä, jos ne olisivat olleet jotain muuta kuin Jyväskylän henkistä perintöä, tai olisiko opetus ollut erilaista, jos kansakoulunopettajien koulutus olisi aloitettu jossain muualla? Tai jos suomen kieltä olisi luotu erityisesti vaikkapa Raumalla tai Savossa...
Suomenkielistä musiikkiakin Jyväskylässä kovasti edistettiin - musiikkia opetti ja kuoroa johti muuan P. J. Hannikainen. Tämä blogin lukijat tosin varmaan lähinnä miettivät, että oliko tuo P. J. se sama Hannikainen, jonka baariin Stadissa nuori Hector alaikäisenä laulun mukaan onnistui pääsemään. Juu, ei ollut.
Kovasti saivat jyväskyläläiset arvostusta jo aikanaan: "Ja yhdistäwänä siteenä on tämän maakunnan keskessä, Jywäskylän kaupungissa, ensimmäinen korkeampi Suomenkielinen oppilaitos, Alkeisopisto, ja ainoa Suomenkielinen Kansankouluttaja Seminaari. Kelpo laitoksia owatkin molemmat. Täällä Keskisuomessa elää ja kehittyy Suomen kieli, täällä sykkii Suomen sydän ikuisesti". Näin kirjoitti toimittaja W Kilpinen 1.2.1868 Kansan Lehdessä kehuessaan Wolmar Schildtin aikaansaannoksia. Varmaan helppo arvata, että W Kilpinen oli Wolmar Schildt itse. Huomasitte tietenkin myös, että silloinen oikeinkirjoitus poikkesi nykyisestä. Tässä kohtaa menitte vähän taaksepäin tarkistamaan, että oliko noin.
Mutta olisitte voineet oppia ja kokea lähihistoriaakin nykyajan Jyväskylässä, nimittäin suomalaisen moottoripyöräilyn historiaa 60-80-luvuilta hyvin mielenkiintoisessa näyttelyssä, joka oli Keski-Suomen museossa. Sen missasit, koska se päättyi jo 8.5. Siellä oli vanhoja pyöriä tarinoineen, muisteluineen, ajankuvineen kaikkineen. (Tässä kohtaa on tarkoitus, että lukijaa harmittaa kovasti tämä menetetty kokemus). Harvoin muuten näkee kaupunginmuseota, jossa niin innokkaasti ylistetään omaa kaupunkia! Mutta toki sarjakuvamaisiksi tehdyt kuvat kylän historiallisista sankareista ja tapahtumista aukeavat yksinkertaiselle motoristillekin hyvin...
Omaa aikaa Jyväskylässä
Jyväskylään etelän suunnasta tultaessa on vain yksi oikea tie - ei, se ei ole Nelostie eikä Ysitie eikä mikään muukaan valtatie. Lähes jokainen motoristi varmaan tunteekin siltojen ja salmien tien Asikkalasta Sysmän kautta Korpilahdelle. Siihen tiehen ei kyllästy!
Jyväkylän museoon on kyllä mentävä taas uudelleen. Tällä kertaa aikaa oli rajoitetusti ja katsottavaa oli paljon, niin ajan kanssa uudelleen kyllä mentävä. Kiinnostavaa katsottavaa on. Kaupunkina Jyväskylä on kyllä mukava, kiva oli illalla siellä käydä syömässä ja kävellä, tunnelma on hyvä. Jyväskylä on niin monen ison tien risteyksessä, että ei kai ole ihme, että siellä on vilkasta elämää, kävelykeskustassa on huonollakin säällä väkeä. Jyväskylässä ei varmaan kukaan jää vaille seuraa, jos seuraa tekee mieli. Ravintoloita on vieri vieressä eli löytyy varmaan joka makuun sopiva paikka.
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )