Norja 2021, osa 14: Ruotsin Riviera ja muita kummallisuuksia

Ruotsin Riviera. Jos pitäisi veikata, että missä se on, niin ehkä jossain Skånen eteläkärjessä. Mutta ei, se on tietenkin niin pohjoisessa kuin olla ja voi - parikymmentä kilometriä Haaparannasta. Rivieran lisäksi paikasta voi hieman tulla mieleen Norja, sillä sinne johtaa pitkiä kannaksia ja komea silta - vuorimaisema vain puuttuu.  Paikka on oikealta nimeltään Seittenkaari tai Seskarö. Se on huikea menestystarina, tai oikeammin sillä on takana loistava tulevaisuus. Siellä oli aikoinaan useitakin sahoja ja paljon kaikenlaista yritystoimintaa. Se oli Haaparannan seudun pääpitäjä, vauras ja kasvava. Mutta kuinkas sitten kävikään. Seittenkaaressakin vuosi 1917 on merkkivuosi, sielläkin alkoi kapina kuten Suomessa. Siellä työläiset aloittivat Nälkäkapinan. Tiettävästi itse anarkismin guru ja kehittäjä Pjotr Kropotkin olisi käynyt innostamassa kapinaan matkallaan Euroopasta takaisin Venäjälle vallankumousta tekemään, mutta riitaantui sielläkin. Sillä kertaa bolsevikkien kanssa. Armeija tukahdutti Seittenkaaren kapinan, mutta erittäin vasemmistolainen ajattelutapa saarelle jäi pitkäksi aikaa - anarkisteja, syndikalisteja ja sosialisteja riitti. Riitti niin paljon, että lopulta viimeinenkin saha lopetti ja työpaikat hävisivät. No, aikojen ja ajatusten muuttuessa valtioneuvoston päätöksellä yksi saha aloitti uudelleen 30-luvulla ja jaksoi aika pitkään, mutta sieltäkin lopulta sammutettiin valot. Saaren väkiluku onkin edelleen laskeva - kapinan aikoihin siellä asusteli kolmisen tuhatta asukasta, nykyään enää nelisensataa eikä äärivasemmisto ole niin suuressa suosiossa - tuskin nälkäkään vaivaa. Töissä käydään Haaparannassa. Ajat ovat muuttuneet. Sen sijaan Seittenkaari on lomalaisten ja eläkeläisten suosiossa, ja työläisten linnakkeesta on tullut lomalaisten Riviera. Mikäs on ollessa, kun on luonnostaan kultaiset rannat. On siellä menestyvä puualan yrityskin: Arctic Wood myy talopaketteja, hevostalleja, hienoja saunoja ja grillitupia asiakkaille, joilla on ehkä muutakin kultaa nautittavana kuin kultaiset rannat. Kropotkin kääntyy haudassaan, tai sitten hän Taivaallisessa Entisten Anarkistien Baarissa sytyttää uuden sikarin ja sanoo Karl Marxille, että "Jos Sinä sait puolet maailmasta sekaisin, niin sain minäkin sentään paikallisesti aika helvetillisen hulabaloon!". Potkin, potkin, sanoi Kropotkin.

Kaikki julkaistut osat: Norja 2021, prologi: Umbuktaan, pääseekö Norjaan ollenkaan? Norja 2021, osa 1: Paikallisten tiet ja pahat enteet Norja 2021, osa 2: Røros ja kuinka eksyä vuoristoon Norja 2021, osa 3:  Korkein kohta ja Gaularfjellet - jotain parempaa kuin Trollstigen? Norja 2021, osa 4: Ne legendaarisimmat: Dalsnibba, Geiranger ja Trollstigen Norja 2021, osa 5: Moldessa ruusuja, ruusunpiikkejä ja elämänlanka Norja 2021, osa 6: Lillehammer vapaalla V-tyylillä Norja 2021, osa 7: Aurlandsfjellet, Stegastein ja saako pilvessä ajaa? Norja 2021, osa 8: Voss Norja 2021, osa 9: Korkealla, syvällä, tässä päivässä tuhannen vuoden takana Norja 2021, osa 10: Namsos - Sex & Drugs & Rock'n'Roll? Norja 2021, osa 11: Vesteråleniin paikkaan ja aikaan, joita ei enää ole Norja 2021, osa 12: Max Høyde, poliisit ja muut Tromssan kovat miehet Norja 2021. osa 13: Norjasta taistelualueille Suomeen Norja 2021, osa 14: Ruotsin Riviera ja muita kummallisuuksia Norja 2021, epilogi: Luovutuksia

Ehkä kuitenkin parempi puhua Haaparannan Rivierasta. Että lukija paremmin ymmärtäisi pohjoisen ajattelua, niin Oulun Nallikari on puolestaan norjalaisten Riviera. Auttoiko ymmärtämään? No ei sitä kukaan tosissaan olettanutkaan. Vähän sama kuin pohjalainen koettaisi selittää ei-pohjalaiselle, että ei ole mitään kauniimpaa kuin ihan tasainen maasto, viivasuorat tiet ja 20 kilometriä kynnettyä peltonäkymää  joka suuntaan. 

Hiekkarantaa kyllä löytyy. Hiekkaa löytyy jopa niin paljon, että hautausmaallakin suuri osa haudoista on ihan hiekkakentällä, ei nurmikkoa eikä mitään. Kiviä vain töröttää hiekasta. 

Mutta pohjoisen kuuluukin olla vähän outo paikka, siellä asuu just sopivan outoja ihmisiä.  Koskee myös Pohjois-Ruotsia, koska kuten aiemmin on väkevästi todistettu, Pohjois-Ruotsin kuuluisi olla osa Suomea. Ei ole sattumaa, että hieman Seittenkaaresta länteen ajettaessa tulee vastaan talo, jonka pihalla on sotilaskoneita, ufo, E.T., krokotiili, roomalaisia sotilaita, Asterix, Obelix ja muuta vekkulia. Paikkakunnalla nimeltä Sangis nimittäin löytyy Norrbottens Skogsteknik eli Pohjoispohjan Metsätekniikka niminen yritys. No mitä metsätekniikkaa on tarjolla? Armeijan ylijäämätavaraa. Armystuff. Siksipä pihalla lienee toimimaton kaksitaso ja maailman tunnetuin taistelulentäjä Sopwith Camel-koneessaan. Asioita tuntematon luulee, että siinä koira istuu koirankoppinsa katolla, mutta asiantuntijat tunnistavat hänet oitis maailmankuuluksi ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankariksi.

Ei tosin ihme, että Ruotsin puolustusvoimat joutuu tukeutumaan amerikkalaiseen ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankariin englantilaisella koneella. Ruotsi nimittäin perusti ammattiarmeijan 2009 ja lakkautti asevelvollisuuden 2010, kun niin harva enää edes tuli palvelukseen eikä kukaan uhkaa Ruotsia. No, ei ehkä yllätä, että jo 2017 Ruotsi päätti palauttaa asevelvollisuuden. Suomihan on Ruotsin hannuhanhelaan verrattuna suorastaan sotilaallinen suurvalta: meillä on kaksinkertainen aktiiviarmeija ja seitsenkertainen reservi, kymmenkertaisesti tykistöä ja kaksinkertainen määrä tankkeja. Ennen kaikkea suomalaisilla on kymmenkertainen ärripurri-luonne. Ei ehkä ole vaikeaa arvata miksi. Onhan tuo Viro vähän arvaamaton naapuri...😉 

 

Seittenkaaresta poistui muutakin kuin vain ihmisiä. Sangiksesta pohjoiseen menee tie 398, jota ajettaessa tulee pian vastaan Björkforsin kylä, jossa on Kvarngården Björkfors. Aiemmin se tunnettiin nimellä Sorttisgården, mutta silloin tämä maatilan päärakennus asui Seittenkaaressa. Se oli silloin puusepän verstas ja koti. Se lahjoitettiin Björkforsin tulevaisuus -yhdistykselle ja nykyisellään tämä tulevaisuustalo tietenkin kertoo museona Björkforsin menneisyydestä, kuinkas muuten. Kvarngårdenin viereinen talo on muuttaja sekin - Soldattorpet, sotilastorppa. Sotilastorpalle tämä on itse asiassa jo kolmas paikka eli hiukkasen levoton torppa. Nyt siinä toimii kahvila, joka on omalla pienimuotoisella tavallaan maalaisromanttisen ihana kesäkahvila. Pysähdy siinä, osta vaikka pulla ja kahvi, vilkaise museo. Rentoudut. Aika on pysähtynyt, vain viereisessä pienessä koskessa virtaa aika veden mukana.

E4 on Ruotsissa edelleen kovasti kunnostuksen alla

Seittenkaareen pitkin monia kannaksia ja hieno silta

Seittenkaareen

Haudat hiekassa

Sagnis ja Armystuffin pihalla armystuffia...

Näitä ei tarvitsisi olla lainkaan

...ja vähän muutakin kuin armystuffia

Kansainvälistä (tai tähtienvälistä) seuraa voi löytyä yllättävistäkin paikoista...

Kvarngården Björkfors

Aavasaksan rajalla - kova ruuhka ja tiukka valvonta...

Rovaniemellä 

Irakilaiset maahanmuuttajat ovat tehneet Rovaniemelle Ištarin portin pienoismallin, eli rakkauden portin, "portti koko kaupungin Rakkaustalkoisiin". Jotenkin tuohon ympäristöön olisi ehkä sopinut erilainenkin rakkauden portti, mutta onhan alkuperäinen muinaiselle babylonialaiselle jumalattarelle Ištarille omistettu portti alun perin yksi maailman seitsemästä ihmeestä, kunnes Aleksandrian majakka syrjäytti sen 500-luvulla. Minkäköhän maailman seitsemästä ihmeestä syrjäytti Olkiluoto 3? 

.

Omaa Aikaa

No, eipä mikään oikein Norjan jälkeen tunnu hetkeen miltään, ei Lapin tuntureita voi verrata Norjan vuoriin. Tai voi verrata, mutta... Hyvä olikin keksiä ihan erilaisia kohteita. Sääennusteet ratkaisivat.

Seittenkaari ja sen erikoinen hautausmaa, erikoinen armeijan ylijäämäkauppa Sagnisissa, ihastuttava kahvila Björkforsissa. Sääennusteet tosin menivät ihan pieleen -  ennusteen mukaan Rovaniemestä länteen ei sada lainkaan, siksi lähdimme sieltä Ruotsiin. No, heti Rovaniemen jälkeen alkoi kaatosade, jota riitti melkein Tornioon asti. Ruotsissa sitten olikin upea kesäkeli. Korona-aikaan Haaparannasta Suomeen Tornion puolelle ajettaessa kaikki pysäytettiin ja katsottiin, että onko edellytyksiä päästä Suomeen. Hyvä tiukka meininki, mutta jonoa! Jos ajoi pykälän ylemmäs ja ylitti rajan Aavasaksassa, niin rajanylitys ei kiinnostanut ketään, senkun ajoi vain. 

Seuraavassa jaksossa sitten matkanteko lopulta tyssää ja se on Norja 2021 -reissun päätösjakso. Mutta sen jälkeen tulee muita kivoja reissuja ja ennen kaikkea vinkkejä kerrottaviksi, mutta vähän myös ei-kivoja asioita mahtuu niihin reissuihin.

Hra Oma Aika ei saa kiihtyä eikä olla tekemisissä minkään kiihtymyksen, jännityksen, kamppailun tai ylipäätään minkään testosteroni- tai adrenaliinijutun kanssa, mutta niin vain heti hankkiutui riitoihin paikallisten kanssa!  😃

Sitä voi syödä toisinaan astetta paremmin

...mutta hyvä salaatti ja hyvä pizzakin ovat aina paikallaan!

"Löytyi sielunkumppani: hyväntuulinen ja hyväntahtoinen kiltti reissaaja, jolla on ihmeellinen iso ja paksu taikasormi, oikea magic finger... mikä tuo säde on?"

"Hyvänen aika, ovatko nämä nahkahousut ratkenneet haaroista? 
Lopeta, tai älä lopeta... taidatkin olla tuhma reissaaja!" 😃

___________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )