Museo on yksityinen ja avoinna vain sopimuksen mukaan, mutta todellakin kannattaa soittaa ja sopia käynnistä! Kaikkiin autoihin, prätkiin ja muihin vempaimiin liittyy mahtavaa tarinaa ja monet laitteista ovat harvinaisia. Silti kaikilla aina toisinaan ajetaan! Alueella on myös entinen huoltoasema sellaisena, kuin se on ollut toimiessaan. Se ei ollut mikään viihdeasema vaan todellakin huoltoasema. Yleisimmät varaosat ovat löytyneet niin mopoihin kuin autoihinkin! Hauskin oli öljymyynti: jos tarvitsi hiukan öljyä, sitä myytiin kanisterista sen verran kuin asiakas tarvitsi ja kannuun kirjoitettiin asiakkaan nimi. Myöhemmin saattoi tulla taas hakemaan tilkan lisää omasta kannustaan!
Museolla ei ole varsinaista pääsymaksua, vaan mobilepayhin tai käteiskassaan saa laittaa sen summan, jonka arvoisena kokemustaan pitää. Me arvostimme tarinoita ja kokemusta todella paljon, mutta matkakassan ohetessa maksoimme parinkympin edestä - enemmän arvoinen se kyllä oli. Sponsoreitakin kaivataan. Oikeasti on hienoa, että jotkut rakentavat ja pitävät tällaisia museoita, vaikka ylläpito ei varmasti ole ihan halpaa. Pääsimme myöhemmin tutustumaan heidän yksityiseen baariinsakin - joka sekin oli aivan ainutlaatuinen monella tapaa!
Koska saarella ja omistajilla on enemmänkin kalustoa, myös museon näyttely vaihtelee eli kannattaa varmasti käydä toistekin.
Museo on itse asiassa aika uusi. Sitä alettiin suunnitella 2000-luvun alkupuolella. Keväällä 2015 löytyi täydellinen paikka museolle ja rakennustyöt saatiin päätökseen keväällä 2017. Museon sisällä kuitenkin tuntuu, että museon historia ulottuu kauas, vuosikymmenien päähän. Se ikäänkuin kehystää tyylikkäästi menneen ajan.
Omistajat eivät juurikaan osaa suomen kieltä, mutta kouluruotsillakin pärjää oikein hyvin. Toisin kuin joskus kuulee, niin ainakin nykyään ahvenanmaalaiset puhuvat ihan mielellään suomea, jos osaavat, ja arvostavat vastaavasti sitä, kun itse yrittää sillä takkuavalla kouluruotsilla asiaansa sanoa. Voi olla, että englanniksikin olisi sujunut, mutta tulimme todella hyvin juttuun, kun molemmat osapuolet halusivat ymmärtää toisiaan. Tapasimme parikin omistajista, ja ovat todella hyviä tyyppejä!
Kun myöhemmin olimme pysähtyneinä bussipysäkillä rasvaamassa Viivin Dollyn ketjuja, yksi museon omistajista ajoi ohitse museoautollaan - paitsi ettei ajanut ohitse vaan pysähtyi kysymään, että onko ongelmia. Sellainen meininki ja henki on Ahvenanmaalla!
Museon kotisivut: http://www.motormuseum.ax/ ja Facebookistakin löytyy
Makupaloja museosta:
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Hyvä vinkki, kiitos!
VastaaPoistaJos se olikin vain Hra Oman Ajan ovela suunnitelma, että kuvat "tuhoutui". Todellinen syy oli, että teki vain mieli lähtee reissuun koska olihan sitä jo oltu kotona melkein vuorokausi, niin kyllähän se jo riittää reissuun lähdön syyksi. Ja uskon niiden kuvienkin vielä joskus "vahingossa löytyvän" tiedostojen uumenista. Että sellainen vedätys Viiville.
VastaaPoistaHieno vinkki, pitää käydä nostalgia retkellä, kun eksyy Ahvenanmaalle asti.
VastaaPoistaHienoja vehkeitä, mutta olisikos joihinkin saanut mukaan Viivin poseeraamaan sopivan kevyissä vaatteissa...? Taikka ilman! :D
VastaaPoistaKiitos hienosta kuvakoosteesta. Onpa mahtava paikka Ahvenanmaalla. Itseltä on jäänyt tuolla käymättä. Vaan kuvittelepa millainen on automuseo sadan vuoden kuluttua, kun nykyiset huippuunsa sähkövarustellut autot ovat siellä esillä. Kaduilla sitten liikkuu samanaikaisesti kenties vetyautoja.
VastaaPoistahttp://www.viestipaja.fi/autovarustelut-henkiloautoihin/
Hienoja vanhoja autoja ja moottoripyöriä ja varaosat näyttää löytyvän moniin laitteisiin myös. Hyvä matkavinkki, Ahvenanmaalla ei ole vielä tullutkaan käytyä. Meillä olisi raskaan kaluston varasosat tällä hetkellä tarpeen, kun meillä on kuorma-auto, johon niitä kaipailisi. Ei kuitenkaan museotavaraa, vaan ihan nykyaikaisia tarvikkeita.
VastaaPoista