Kauden alkaessa päiväretket ovat ehkä kiinnostavampia kuin usean päivän retket. Sodan ja rauhan keskus Muisti on Mikkelissä eli sinne tekee helposti päiväretken puolen Suomen alueelta. Juuri näinä aikoina Muisti on niin ajankohtainen kuin voi olla. Muisti on uusi, Suomen oloissa erilainen museo - tai oikeastaan se ei ole edes museo vaan enemmänkin tiedekeskus, nimittäin historian tiedekeskus. Muisti kertoo ihmisestä sodassa. Muistin ensimmäinen näyttely nostaa esiin lasten, naisten ja miesten tarinat talvi-, jatko- ja Lapin sodissa, erityisesti suomalaisten ja Suomen näkökulmasta, eurooppalaisessa ja maailmanlaajuisessa kontekstissa.
Toisin kuin perinteisessä museossa, interaktiivisessa Muistissa pääsee helpommin sisälle ihmisten ajatuksiin ja kokemuksiin heidän omasta näkökulmastaan. Useinhan vanhoja asioita katsotaan nykyajan näkökulmasta, mutta niitä ymmärtää paremmin, kun pääsee katsomaan asioita sen ajan näkökulmista. Siinä Muisti onnistuu aika hyvin. Sen sijaan, että katsottaisiin vanhoja tavaroita, päästään sisälle ihmisiin ajassa.
Miten erilaiselta näyttää natsiupseeri historian kirjassa verrattuna siihen nuoreen, mukavaan saksalaiseen upseeriin verrattuna, jonka sota-ajan lapsi Suomessa koki. Miten erilainen on se suomalainen sankariteosta toiseen syöksyvä tuntematon sotilas verrattuna siihen todelliseen nuorukaiseen, jolla on nimi, rakkaat kotona ja joka kylmässä pommitusten keskellä tekee tehtävänsä. Mikä ero on muistopatsaalla ja sillä tunteella, kun äiti näkee papin kävelevän kohti suruviestiä tuoden.
Muisti on samassa rakennuksessa kuin perinteinen Päämaja-museo. Siitä ja Mikkelin suoran toiminnan Miehistä on kerrottu ennenkin. Talon matalassa puuosassa toimii kahvila Rauha, josta saa lounastakin. A-oikeudetkin löytyvät eli jos ei ole lähdössä ajamaan, niin voi ottaa vaikka vähän viiniäkin! Parillisina viikonloppuina tarjolla on brunssi!
Kahdessa kerroksessa ja Päämaja-museokin on liitetty osaksi
Konkreettisiakin muistoja - aikatauluja Suomen Viipurista
AV-tekniikan ansiosta voi seurata kuvan ja äänen avulla yksittäisten, nimettyjen ihmisten elämää sodan aikana - rintamalla ja kotona, lasten ja aikuisten
Kartatkin "elävät" Muistissa, voi seurata yksittäisen maan tai koko sodan kehittymistä
Valheita, vaihtoehtoista totuutta,...
Koukkaus Päämaja-museon puolelle - Mannerheimin työhuone ja esikunnan tilannekeskus
Puisessa osassa on kahvila - sekin tekee Muistista erinomaisen "päiväpikaisen"!
Hanx
Nykyään tietääksemme ainoa kotimainen moottoripyörävaatevalmistaja Hanx on sekin päiväretken arvoinen. Tehtaan myymälä on siinä Varkauden ja Kuopion välissä Oravikoskella, kesämyymälä Humppilassa. Jos arvostaa laadukkaiden varusteiden lisäksi sitä, että ne on Suomessa tehty, niin Hanxilla kannattaa käydä. Jos vaikka oma vartalo ei ole ihan standardin mukainen, saa housut ja takit sopeutettuina omaan kroppaan. Hra Oma Ajalle tehtiin ihan oma housumalli, kun kaikissa muissa huosumalleissa hän koki olevansa enemmän Obelix. Takit tehdään asiakkaan mukaan ja voi vaikuttaa mittojen lisäksi väreihin, monet teettävät nahkaliivinsä mittojen mukaan jne.
Jos on Muisti interaktiivinen, niin moottoripyöräily se vasta interaktiivista onkin eli kannattaa interaktivoida itsensä ja mennä Hanxille! Kumminkin haluat jotain uutta tällekin kaudelle.
Elokuussa 2021 oli mahdollisuus jo tutustua erilaisiin protoihin ja malleihin vuodelle 2022
Tehtaan puolella - vaatteet syntyvät käsityönä ja vaikka mittojen mukaan.
Omaa aikaa Mikkelissä
Mikkelissä viihtyy hyvin. Monesti se on ollut hyvä etappi päästä pois pääkaupunkiseudulta, jatkaa Mikkelistä sitten jonnekin - itään tai pohjoiseen. Tällä kertaa se osui Norjan ja Ahvenanmaan reissujen väliin. Mikkelissä on toisaalta ajatuksia herättävä Muisti ja monet muut sotaan liittyvät museot, toisaalta Mikkelissä saa aina nautiskella monin tavoin, jokainen halujensa mukaan. Pienen kaupungin suuret kokemukset ja nautinnot ovat nekin hyvin interaktiivisia!
Hra Oma Aikakin päätyi myöhemmin Mikkeliin. Hän oli ostanut matkan varrelta Hanxilta täydellisen hyvät hanskat, ja hukkasi ne saman päivän aikana... ties kuinka monennet hukatut hanskat! Mikkelissä hän vietti aikaa mm. kirkossa - mutta ei tainnut sieltä tulla johdatusta kadonneiden hanskojen luo...
Hra Oma Aika kävi tutustumassa Mikkelin kirkkoon - ja päätyi suntion apumieheksi järjestelemään hautajaisia! Tavallaan ei yllätä, sillä Hra Oma Aikahan on Uzbekistanin Pyhä Mies... mistä hän muistaa mainita vähintään riittävän usein.
Sitä ei tiedä, pelastuiko yksikään sielu, mutta hautajaishommien lisäksi hän pelasti yhden kirkkoon eksyneen perhosen. Kirkollakin on mielenkiintoinen tarina, ehkä siitä jossain tulevassa jutussa.
Auringonlaskun aikaan Mikkelissä...
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika)
EDIT: Lisätty kaksi videota! Ahvenanmaa ja sen nähtävyydet ovat olleet esillä ennenkin, mutta ei haittaa - aina on jotain uutta kerrottavaa. Edellisosassa esiteltiin Getan nostalgia ja moottorimuseo, josta moni lukija ei ollut edes kuullut. Nyt kuvien lisäksi kerrotaan "jotain muuta" tunnetummista nähtävyyksistä. Itse asiassa tarinoita näistäkin kohteista riittää moneen tulevaan vierailuun! Tässä jaksossa seilaamme joutessamme maailman ympäri, rakennamme viimeisen päälle hienon linnan voidaksemme hylätä sen, ja ennen kaikkea ajelemme ja nautimme kesämekkokeleistä. Aiemmin on tässä blogissa julkaistu vinkkejä "peruskohteista" tässä, tässä Ahvenanmaan cruisingista, ja tässä erilaisesta Ahvenanmaasta. Tässä jutussa on mutkia maantiellä, Pommern ja muut mutkittelevat maailman ympäri, voimasuhteet ovat mutkikkaita ja paljon muuta!
Videot
Suosittelemme klikkaamaan videot aukeamaan Youtubessa ja musiikkin on ihan parasta molemmissa...
Kastelholman linna neljässä minuutissa!
Millaista on ajella Ahvenanmaalla moottoripyörällä? 14 minuuttia - osin nopeutettua, mutta hyvä musiikki!
Pommern
Gusse tykkäsi perinteistä. Gussella oli suuri purjelaivasto. Maailman suurin. Miten siinä niin kävi?
Gustaf Adolf Mauritz Erikson oli Ahvenamaan omia poikia, Lemlandissa syntynyt. Kaikkiaan hänellä oli neljäkymmentäkuusi purjelaivaa, joista tunnetuin Suomessa on Pommern. Philadelphiassa tunnetuin on ravintolalaivana toimiva Eriksonin laivaston suurin eli Moshulu. Suosion syyt saattavat liittyä siihen, että Pommern on Suomessa ja Moshulu(ks. History-sivu) on Philadelphiassa. Taas kerran Amerikassa kaikki on suurempaa... 😃
Gusse lähti merille jo kymmenvuotiaana ja oppi merimiestaitonsa ja -arvonsa nopeasti. Kaksikymmenvuotiaana hän oli jo kuunarin päällikkö, vaikka oli alaikäinen (raja oli 21 siihen aikaan). Gusse tykkäsi laivoista ja juomista vanhoina, mutta naisista nuorina. Laivat Gusse osti vanhoina, mutta 34-vuotias kapteeni Erikson nai 16-vuotiaan Hildan, ja sitten hankittiin lapsia. Purjelaivoista Gusse kuitenkin taisi tykätä vielä enemmän. Purjelaivat ovat toki hankalia ja työläitä, mutta verrattuna naisiin ja lapsiin...?
Vanhoja purjealuksia nimittäin sai edullisesti, ja kun niihin ei ottanut vakuutuksia, niin kuljetushinnat olivat kilpailukykyisiä ja edullinen purjelaivasto oli pian maailman suurin. Se oli suurin siksikin, että muut olivat jo siirtyneet tai siirtymässä modernimpaan teknologiaan. Purjelaivojen polttoainekulut olivat tietenkin matalat, mutta miehistöä tarvittiin paljon ja matka-aika riippui ihan tuulista.
Satametrinen Pommern oli purjelaivaksi nopea ja enimmäkseen muiden Eriksonin purjelaivojen tapaan se kulki "vehnäreitillä" eli haki viljaa Australiasta Eurooppaan. Menomatkalle saattoi olla mukana puutavaraa Suomesta tai Ruotsista, mutta saattoi menomatka mennä tyhjänäkin. Tuulien takia nämä olivat samalla maailmanympärysmatkoja.
Nopein aluksista oli Saksassa rakennettu Herzogin Cecilie, joka oli lopulta niin nopea, että ajoi sumussa karille 1936. Se oli käytännössä myös loppua purjelaivojen aikakaudelle. Saksassakin rakennettiin 30-luvun lopussa aikalailla erilaisia aluksia, jotka saivat sellaisia nimiä kuin Bismarck ja Tirpitz. Kun tuo Herzogin Cecilie upposi ja moni muukin purjealus alkoi olla entinen, Gusse hankki osuuksia höyrylaivoista. Yksi niistä oli Argo, joka torpedoitiin 1942 ja siinä menehtyi myös yksi Gussen pojista. Molemmat vakuuttamattomat laivat kirpaisivat kukkarossa, ja purjelaivojen kilpailukyky oli vähitellen mennyttä. Pommernkin teki viimeisen reissunsa juuri ennen sotaa 1939 ja päätyi Maarianhaminaan. Moshulun viimeinen matka päättyi viljalastissa Norjan Kristiansandiin 1942, jossa natsi-Saksan armeija otti aluksen haltuunsa ja purki siitä mastot.
Sodan jälkeen Eriksonilla oli isoista purjelaivoistaan jäljellä vain Pommern, Viking ja Passat. Pommernin korjauksiin ei ollut varaa, joten vain Passat ja Viking saattoivat purjehtia. Erikson yritti saada kolme muuta isoa laivaansa takaisin, mutta voimat loppuivat ja Erikson kuoli 1947. Erikssonin lapset lahjoittivat rikkinäisen Pommernin Maarianhaminan kaupungille, ja siitä tuli museolaiva.
Nyt Pommernin remontti on valmistunut ja vanhasta laivasta tuli modernisoitu museo - audiovisuaalisin keinoin pääsee sisälle menneisiin aikoihin. Jos olet käynyt Pommernilla joitakin vuosia sitten, nyt kannattaa mennä uudelleen. Samalla lipulla pääsee myös Merimuseoon Pommernin vieressä, kannattaa tutustua!
Miehistön asuintilat
Hikisukkasoppaa tarjolla...?
Kapteenin huoneisto Pommernilla oli tasokas
Kastelholman linna
Mikä loi Kastelholman linnan ja mikä tuhosi sen? Hallinnollinen uudistus. Kastelholman linna on hallinnollinen uudistus. Ensin se oli puolustushallinnollinen uudistus, kun se tehtiin 1300-luvun lopussa. Varsin pian eli 1400-luvun alussa siitä tuli Ahvenanmaan hallinnollinen keskus. Vuonna 1634 Ahvenanmaa liitettiin hallinnonuudistuksessa osaksi Turkua, ja sen seurauksena Kastelholma rappeutui nopeasti. Vuoden 1745 tulipalon jälkeen sitä käytettiin enää elintarvikehallinnollisena viljavarastona.
1800-luvun lopulla se siirtyi museohallinnolliseksi asiaksi. Raunioita alettiin ensimmäisen kerran konservoida 1890.
Hallinnollista on linnojen omistuskin. Bo Jonsson Grip eli Bo Joninpoika Aarnikotka ilmeisesti tuli joutessaan rakennuttaneeksi Kastelholman linnan paikalla olleen puisen kastellin tilalle. Hän kun sattui olemaan kaikkien aikojen rikkain ruotsalainen, niin ainahan sitä voi ajankulukseen joitakin linnoja rakennuttaa. Läänityksenä Bolla oli nimittäin hiukkasen maata - tarkemmin sanottuna kolmannes Ruotsista ja koko Suomi. Bo toimi harrastuksenaan Ruotsin valtion yksityispankkina eli lainasi valtiolle rahaa, jota hän vaatimattoman läänityksensä ansiosta saattoi kerätä aika vapaasti. Kuningas oli Bon hyvä kaveri, vaikka kuningas toki olikin aika paljon köyhempää tasoa kuin ystävämme Bo. Samoihin aikoihin hän rakennutti toisenkin linnan eli Raaseporin linnan, mutta puhutaan siitä joskus toiste. Grip otti kuitenkin ja kuoli, ja koska Ruotsin kuningas oli hänen kaverinsa, omaisuus linnoineen annettiin tietenkin kuningatar Margaretalle, joka oli Kalmarin unionin eli Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningatar. Margareta puolestaan antoi linnan meidän kaikkien hyvin tuntemalle Bengt Pogwischille. Pogwischkaan ei ollut kuolematon vaan otti ja kuoli, kun lopetti hengittämisen. Leski sai linnan ja siitä eivät ruotsalaiset tykänneet, kyllähän nyt kunnon ruotsalainen äijä pitää saada linnaan. Siksi vanhan tuttumme Engelbrekt Engelbrektinpojan joukot valloittivat Kastelholman toisen hyvän tuttumme Erik Puken puolesta, minkä seurauksena Puke pääsi linnaan, tarkemmin sanottuna vankilaan ja mestattiin.
Linna oli levoton sielu, tai ainakin sen hallinta vaihteli. Kastelholman 1500-luku meni suunnilleen näin: välillä se oli läänitys, välillä kruunun hallinnassa. Sitten tulivat tanskalaiset kaapparit ja hallinta vaihteli ruotsalaisten ja tanskalaisten välillä, sitten valtaa pitivät voudit, sitten taas herttuat ja muut kuninkaan kaverit, sitten sitä välillä piiritettiin ja vallattiin muutamaan kertaan, kunnes viimeisen piirityksen jälkeen sisällä olleet upseerit mestattiin.
Tuon kaiken sekasotkun jälkeen 1600-luvun alkupuolella Kustaa II Aadolf kunnostutti linnan oikein viimeisen päälle hienoon kuntoon, jotta se voitiin hallinnonuudistuksella hylätä hyvillä mielin raunioitumaan eli palattiin tämän kertomuksen alkulauseisiin. Näin paljon piti lukijan lukea, että huomasi, ettei tästä oikein mitään tullut. Mutta jos Kastelhoma olisi nainen, niin sillä olisi ollut varmaan aika hauskaa (paitsi se miesten mestaus)... vaihtelevaa ja tapahtumarikasta elämää! 😉
Mutta on se hieno paikka käydä!
Noita tuomiolla - Ahvenanmaallakin tuomittiin useita naisia 1600-luvun lopulla - mutta ei niinkään kirkon, vaan massahysteerisen kansan takia, kuten Pohjolassa asia usein oli. Olivat kuulleet juttuja Euroopan noidista ja äkkiäkös niitä noitia sitten vilisi kotikylässäkin. Tuo mieleen monet nykyajankin ilmiöt ja asiat......... (Tosin noidista ovat jäljellä enää pääsiäisnoidat)
Monet linnanhaltijoisen vaakunat ovat jotenkin tutun näköisiä
Keittiön vesihana eli kaivo
Vankila
Kastelholman linnan kupeessa on vankila, joka oli toiminnassa 1784 - 1975. Entisaikojen häkkilinnut ovat saaneet harrastaa melkoisia kahlesidontaleikkejä... joista tosin leikki on varmaan ollut kaukana!
Linnasta on lyhyt matka "linnaan"...
Stallhagen
Panimo, kahvila, ravintola ja muuta mukavaa!
Näköalapaikka Maarianhaminassa
Oletko missannut? Maarianhaminassa on näköalapaikka, jonne johtaa Ahvenanmaan ainoa serpentiini... no, kaksi käännöstä, mutta silti! Lohduttaa ainakin Norjasta saapuvia...
Muuta kiinnostavaa
Iso perhonen kiinnitti huomion - taitaa olla ohdakeperhonen eli on saattanut reissata jostain kaukaa? Tai vaeltajan lapsi, kun ilmeisesti eivät pysyvästi asustele Suomessa
Ahvenanmaan suurin rakennus eli Bomarsund - josta ei ole jäljellä paljon mitään
Uffe på berget - vakiokahvilamme ja näkötorni
Omaa aikaa Ahvenanmaalla
Kuten edellisessä osassa kerrottiin, Hra Oma Aika tuhosi lähes kaikki reissukuvat kesäkuun vierailulta. No, eihän siinä auttanut kuin heti Norjan kuukauden jälkeen laittaa mekot laukkuihin ja lähteä uudelleen pienelle reissulle. Ahvenanmaallahan on vähän kuin jossain etelän lomalla. Hotelleja ja mökkejä on paljon, isompia ja pienempiä - turistisaari.
Ahvenanmaalla on kiireetön elämänrytmi. Huoltoasemalla paikalliset vaihtavat kaikessa rauhassa kuulumisiaan, vaikka tankit ovat jo täynnä. Eikä siinä kannata kiirehtiä, voihan siinä itsekin jutella tai tuumailla omiaan.
Iloa reissussa tuotti upeiden paikkojen lisäksi myös hyvä sää, hyvä seura, hyvä ruoka ja moni muu asia, mutta murhetta tuotti paluumatkalla Wolfgang: siitä katkesi keskituki kesken noston ja pyörä kaatui laivan autokannella. Naarmuja tuli laukkuihin ja halkeama etupleksiin. Prätkäpajassa sanottiin, etteivät äkkiseltään muista keskituen ikinä katkenneen mistään pyörästä. Tehtaalta tuli uusi tilalle, toivottavasti se kestää seuraavat 35 vuotta!
Turusta Maarianhaminaan
Laivalla oli tuulista, ja jonkinlainen hätäkatkaisija keskellä kantta? Piti vähän nykäistä...
Navigaattorin mielestä oltiin hetken aikaa hyvin syvällä... gps-häirintää?
Suositeltava tie, jokainen motoristi huomaa heti, että miksi. Näitä on Ahvenanmaa täynnä.
Ahvenanmaalla on vähän kuin etelän lomalla
______
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika)
