Kaupunkiin tutustumisen pitäisi alkaa Bjørumsklumpenilta eli "Klompenilta". Mutta niin vaan kaikkea muuta on tässä blogissa esitelty alkaen norjankielisestä rock'n'roll -esitelmästä rockmuseossa, mutta Klompen oli jäänyt kaikkina vuosina. Klompen kohoaa pystysuorasti toistasataa metriä ylöspäin ja hallitsee Namsosin näkymiä kaikkialta. Jos ei halua kiivetä ihan pystysuoraa seinää ylös, voi nousta sivusta polkua pitkin tai takakautta mutkittelevaa tietä ihan huipulle asti. Huipulta näkee koko kaupungin ja paljon enemmänkin!
Erittäin jyrkkää vuorenseinämää ei ole helppo kiivetä edes perusnorskin, mutta onhan Klompenin huippu kiva paikka katsella maisemia. Vuoren helpommalta sivulta sinne oli kyllä polku jo kauan sitten. Reippaat ja Tervehenkisethän siellä olivat tietenkin maisemia ihailleet kautta aikain. Niinpä ei yllätä, että kansainvälisen raittiusseuran (IOGT) nuorisojärjestö alkoi 50-luvulla kerätä varoja, että sinne tehtäisiin takakautta tie vähän vähemmän reippaille ja vähän vähemmän tervehenkisille. Josko uljas näkymä saisi heidätkin Reippaiksi ja Tervehenkisiksi. Vuodesta 1961 huipulle onkin voinut ajaa Fjellvegeniä, mutta Raittiita ja Tervehenkisiä varten sinne menee edelleen myös se jyrkkä polku suoraan keskustasta. Muut voivat käyttää polkua salaa, kunhan näyttävät edes sen hetken Reippailta ja Tervehenkisiltä.
Lähtö oli täysin sinisen taivaan alta, mutta matkan edetessä oli muutama kilometri pohjoisempana yhä saderintaman eteläreuna...
Namsos 1940 ennen saksalaisten pommitusta ja sen jälkeen.
Jokainen talo on ollut jonkun koti, jonkun elämä. Sillä tavoin Hitlerin syntymäpäivää juhlittiin huhtikuun 20. vuonna 1940.
Rock City. Taustalla Prudencen keikka-auto
Namsos Klompenilta katsottuna ja...
...Klompen kaupungilta katsottuna
Klompenille pääsee jyrkkää, hieman hankalaa polkua, mutta normaali fyysinen kunto ja liikkuvuus riittää. Huonokuntoisille, jäykästi liikkuville ja etenkään sydänsairaille se ehdottomasti ei ole suositeltava.
Klompenille pääsee polun lisäksi tietä pitkin. Ajolinjat vauhdin mukaan!
Lyhyt siirtymä Stiklestadista Namsosiin kuorrutettiin kiertämällä
pikkuteitä ja silti aamulla oli aikaa vielä kaikenlaiselle aamupuuhailulle. Silti perillä oltiin ajoissa - ja niin lähellä saderintama oli, että osuimme vielä sen reunaan. Pilvirintama oli noussut ylemmäs, mutta oli vain kymmenkunta kilometriä pohjoisempana - Namsosissa oli +24, hiukan pohjoisempana satoi yhä.
Namsosiin tutustuminen kannattaa aloittaa Klompenilta - eri syistä se vain oli aiemmilla reissuilla jäänyt tekemättä. Tällä kertaa Klompen valloitettiin, vaikka Viivin mielestä oli erittäin huono ajatus, että Hra Oma Aika kiipeää sinne polkua pitkin. "Kyllähän sitä nyt polkua jaksaa kävellä!". Jyrkästä polusta seurasi Hra Oma Ajalle nopeasti huimausta, rytmihäiriötä ja lievää tajunnan himmenemistä. Oireet näki päälle ja pakkotaukoja piti pitää, mutta Hra Oma Aika pääsi lopulta ylös. Itsellä ei juuri pulssi noussut. Terveiden kannattaa mennä polkua eikä kiertää tietä pitkin, mutta heikossa hapessa olevien hraomaaikojen ei missään nimessä kannata kiivetä polkua. Takaisin tultiinkin tietä pitkin. Namsosin sairaala olisi onneksi ollut ihan vieressä, mutta normilääkkeillä onneksi selvittiin. Hra Oma Ajan mielestä hänen kuntonsa kasvoi ja sydän parani paljon tuon vuoripolun kiipeämisen ansiosta, koska takaisin alamäkeä tietä pitkin tullessa ei kuulemma rasittanut yhtään... *huokaus*.
Polkua pitkin nousu "Klompenille" on terveelle hyvä idea,
vakavasti sydänsairaalle se on todella huono idea.
Polku on jotain ihan muuta kuin suomalaiset metsäpolut.
Ylhäältä voi turvallisesti katsella maisemia - alas on toistasataa metriä pystysuoraa kalliota.
Klompenin huipulla olevasta vieraskirjasta ei löytynyt kuin muutama suomalainen viimeisten kahden vuoden ajalta - ei taida olla kovin tunnettu siis suomalaisten keskuudesta. Ansaitsisi olla tunnetumpikin! Vai onko ongelmana se, ettei olla niin Raittiita ja Tervehenkisiä...
Koska Namsos tunnetaan Rock Citynä ja sillä on pitkät perinteet norjalaisen rockin tyyssijana, voitte helposti arvata, minne sijoitettiin Nasjonale opplevelsessenteret for pop og rock eli Kansallinen rockin ja popin elämyskeskus. Helposti arvasitte, mutta arvasitte väärin - se nimittäin sijoitettiin Trondheimiin ja sai nimekseen Rockheim. Namsosissa se ketutti samaan tapaan kuin jäätynyt käpy oravaa. Lohdutukseksi Namsos sai Nasjonale ressurssenteret for pop og rock eli popin ja rockin resurssikeskuksen (josta onkin sitten keskustelua riittänyt alusta alkaen, kun kukaan ei oikein tiedä, mitä sellaisen edes pitäisi tehdä, mutta muutama miljoona siihenkin vuosittain menee) ja Opplevelsessenteret for trønderrock eli Trønderrockin elämyskeskuksen, tunnetaan paremmin rock-museona. Se olisikin ollut aika mielenkiintoista, jos Trønderrock-museo olisi jossain muualla - vähän sama kuin jos Manserock-museo tehtäisiin vaikkapa Turkuun. Resurssikeskuksen osalta homma saatiin muutamassa vuodessa niin sotkuiseksi, että valtio lakkasi rahoittamasta sitä. Osataan niitä hallintohimmeleitä rakentaa muuallakin kuin Suomessa!
Jokaisen kannattaa Namsosissa tietysti hyräillä norjalaisten Manse-rockin eli Trønderrockin suurimpia hittejä - tosin lukijoista todennäköisesti aika harva osaa edes yhtä suurimmankaan bändin eli Prudencen biiseistä (tai ehkä yhtä moni kuin norjalaisista osaa Eppu Normaalin hittejä). Bändin nimi on tietysti Beatles-vaikutteinen. Prudence ja muut ovat vahvasti esillä Rock-museossa, joka esiteltiinkin aiemmin tässä jutussa (suomeksi, ei norjaksi...).
Koska Namsos tunnetaan Rock Citynä ja sillä on pitkät perinteet norjalaisen rockin tyyssijana, voitte helposti arvata, minne sijoitettiin Nasjonale opplevelsessenteret for pop og rock eli Kansallinen rockin ja popin elämyskeskus. Helposti arvasitte, mutta arvasitte väärin - se nimittäin sijoitettiin Trondheimiin ja sai nimekseen Rockheim. Namsosissa se ketutti samaan tapaan kuin jäätynyt käpy oravaa. Lohdutukseksi Namsos sai Nasjonale ressurssenteret for pop og rock eli popin ja rockin resurssikeskuksen (josta onkin sitten keskustelua riittänyt alusta alkaen, kun kukaan ei oikein tiedä, mitä sellaisen edes pitäisi tehdä, mutta muutama miljoona siihenkin vuosittain menee) ja Opplevelsessenteret for trønderrock eli Trønderrockin elämyskeskuksen, tunnetaan paremmin rock-museona. Se olisikin ollut aika mielenkiintoista, jos Trønderrock-museo olisi jossain muualla - vähän sama kuin jos Manserock-museo tehtäisiin vaikkapa Turkuun. Resurssikeskuksen osalta homma saatiin muutamassa vuodessa niin sotkuiseksi, että valtio lakkasi rahoittamasta sitä. Osataan niitä hallintohimmeleitä rakentaa muuallakin kuin Suomessa!
Jokaisen kannattaa Namsosissa tietysti hyräillä norjalaisten Manse-rockin eli Trønderrockin suurimpia hittejä - tosin lukijoista todennäköisesti aika harva osaa edes yhtä suurimmankaan bändin eli Prudencen biiseistä (tai ehkä yhtä moni kuin norjalaisista osaa Eppu Normaalin hittejä). Bändin nimi on tietysti Beatles-vaikutteinen. Prudence ja muut ovat vahvasti esillä Rock-museossa, joka esiteltiinkin aiemmin tässä jutussa (suomeksi, ei norjaksi...).
Namsos ei ole niin maineikas, että herättäisi suurta kiinnostusta turisteissa kautta maailman, mutta heinäkuussa lauantai-iltapäivänä Namsosin satamaan saapui kuitenkin newyorkilainen multimiljonääri Howard Gould valtavalla valtamerikelpoisella huvijahdillaan, oikeammin siis huvilaivallaan. Namsosilaiset kävivät sankoin joukoin Niagara-nimistä alusta ihmettelemässä, samoin tietysti paikallinen lehdistö. Toimittajat totesivat Niagaran olevan elegantein ikinä Namsosin satamaan tullut alus. Miljonääristä rouvineen ei nähty kuin vilaus ja toimittajia tietenkin harmitti, ettei saatu selville, oliko legendaarisen kaunis näyttelijätär-vaimo Katherine Simmons yhtä elegantti kuin huvijahti. Pois he lähtivät jo sunnuntaiaamuna poistumatta kertaakaan laivastaan eli sen verran Namsos heitä kiinnosti. Eivät edes hautausmaata käyneet katsomassa! Sitä kyllä ihmeteltiin jopa lehdissä. Namsosiin Gould muuten saapui Tromssasta, jossa hän jätti maksamatta laivan polttoaineet! Lisäksi herra Miljonääri kiukutteli Svartisenissä kolmen kruunun satamamaksusta. Sellainen miljonääri tämä Howard Gould. Näin siis heinäkuussa, uutisvuosi oli 1899.
Stiklestadista kohti Namsosia pikkuteitä suosien.
Lähtö oli täysin sinisen taivaan alta, mutta matkan edetessä oli muutama kilometri pohjoisempana yhä saderintaman eteläreuna...
Namsos 1940 ennen saksalaisten pommitusta ja sen jälkeen.
Jokainen talo on ollut jonkun koti, jonkun elämä. Sillä tavoin Hitlerin syntymäpäivää juhlittiin huhtikuun 20. vuonna 1940.
Rock City. Taustalla Prudencen keikka-auto
Namsos Klompenilta katsottuna ja...
...Klompen kaupungilta katsottuna
Klompenille pääsee jyrkkää, hieman hankalaa polkua, mutta normaali fyysinen kunto ja liikkuvuus riittää. Huonokuntoisille, jäykästi liikkuville ja etenkään sydänsairaille se ehdottomasti ei ole suositeltava.
Klompenille pääsee polun lisäksi tietä pitkin. Ajolinjat vauhdin mukaan!
Rock City
Omaa Aikaa Namsosissa
Namsosiin tutustuminen kannattaa aloittaa Klompenilta - eri syistä se vain oli aiemmilla reissuilla jäänyt tekemättä. Tällä kertaa Klompen valloitettiin, vaikka Viivin mielestä oli erittäin huono ajatus, että Hra Oma Aika kiipeää sinne polkua pitkin. "Kyllähän sitä nyt polkua jaksaa kävellä!". Jyrkästä polusta seurasi Hra Oma Ajalle nopeasti huimausta, rytmihäiriötä ja lievää tajunnan himmenemistä. Oireet näki päälle ja pakkotaukoja piti pitää, mutta Hra Oma Aika pääsi lopulta ylös. Itsellä ei juuri pulssi noussut. Terveiden kannattaa mennä polkua eikä kiertää tietä pitkin, mutta heikossa hapessa olevien hraomaaikojen ei missään nimessä kannata kiivetä polkua. Takaisin tultiinkin tietä pitkin. Namsosin sairaala olisi onneksi ollut ihan vieressä, mutta normilääkkeillä onneksi selvittiin. Hra Oma Ajan mielestä hänen kuntonsa kasvoi ja sydän parani paljon tuon vuoripolun kiipeämisen ansiosta, koska takaisin alamäkeä tietä pitkin tullessa ei kuulemma rasittanut yhtään... *huokaus*.
Tämänkin reissun jälkeen jäi vielä paljon katsottavaa Namsosissa! Namsosissa on myös se hyvä puoli, että sinne voi tulla ja sieltä voi lähteä monia hienoja mutkateitä!
Polkua pitkin nousu "Klompenille" on terveelle hyvä idea,
vakavasti sydänsairaalle se on todella huono idea.
Polku on jotain ihan muuta kuin suomalaiset metsäpolut.
Ylhäältä voi turvallisesti katsella maisemia - alas on toistasataa metriä pystysuoraa kalliota.
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
