Tässä heinäkuun alkuun sijoittuvassa tarinassa kerrotaan historiallisia totuuksia matkan varrelta - mutta Hra Oma Ajan päätelmiä niistä ei pidä ottaa kauhean vakavasti...
Vaan päättyykö tällä kertaa tarina tähän ja palataan kotimaahan vai onnistuuko rajan ylitys?
Historiallinen totuus selviää
Kun laivalla menee Vaasasta Merenkurkun yli, päätyy Uumajaan eli Umeåån. Ume-å, Ume-joki. Uumajajoki. Kun joen vartta ajelee kohti Norjaa, tulee vastaan kaikenlaista jokeen viittaavaa kuten Storuman, Uman Center, Umfors, Umasjö ja lopulta tämän jutun päätepiste - Umbukta. Mitä tarkoittaa ja mistä tulee tuo nimi joelle ja edelleen 1622 perustetulle kaupungille? Se tulee muinaissuomalais-saamelaisesta sanasta uuma, joka tarkoittaa jylisevää jokea, uomaa. Melkoinen uoma se onkin. Paikkojen nimissä on paljon myöhemmin isketty sen perään ruotsinkielisiä lisukkeita kuten tuo -fors ja -sjö.
Uomasta ylöspäin kaikki vanhat paikannimet ovat suomea tai saamea, esimerkiksi Kiiruna, Jällivaara, Ylikainuu, Pajala, Akkavaara, Nattavaara ja monet muut vaarat. Selkeästi siis koko pohjoinen Ruotsi kuuluisi Suomelle, raja on väärässä paikassa! Samanlainen Villimies (Vildman) symboloi Ruotsinkin Lappia kuin Suomen Lappia, tosin hiukan punakampana, mutta ruotsalaisethan pitävät suomalaisia punakoina eli selkeästi sekin kuvaa suomalaista!
Kaipaatteko lisätodisteita? Aiemmin kerrottiin serkusten ja pikkuserkusten sodista eli Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän tsaarien ja tsaarittarien sodista keskenään, joissa lähinnä aina tuhottiin itäistä Ruotsia, tulevaa läntistä Venäjää, josta myöhemmin tuli Suomi. Kansaa, siis suomalaisia, tapettiin kuin kärpäsiä ja vietiin suhteessa väkilukuun valtavia määriä orjiksi niin Venäjälle kuin Lähi-Itäänkin. Kaamein tilanne oli isonvihan aikaan 1700-luvun alussa.
Miten se tähän juttuun liittyy? Siten, että venäläiset kävivät jo silloin 1714 Uumajassa asti ja ilmeisesti arkkitehtuuri ei miellyttänyt, koska polttivat koko kaupungin. Samoin lopullisessa Ruotsin ja Venäjän välisessä Suomen sodassa venäläiset eivät suinkaan menneet vain Tornionjoelle rajaa tekemään, vaan ylittivät Merenkurkun jälleen ja valtasivat uudelleen Uumajan, sekä menivät Ahvenanmaan kautta Grislehamniin, siis aivan Tukholman porteille. Rauhanneuvotteluissa venäläiset jostain mystisestä syystä tyytyivät kuitenkin vetämään rajan Tornionjokeen. Historiallisista syistä sen olisi pitänyt olla Suuressa Uomassa eli Uumajanjoessa, jolloin pohjoinen Ruotsi olisi ollut osa Suomen Suuriruhtinaskuntaa ja siis nyt osa Suomea!Kuten mainoksessa sanottaisiin, niin "eikä tässä vielä kaikki". Pohjoinen Norja on Finnmark, sillä siellä on aina ollut suamelaisia. Paikannimetkin ovat yhä siellä myös saameksi ja suomeksi, vaikka niille on norjalaisetkin nimet tuupattu. Oikeus ja kohtuus tietysti siis olisi, että sekin alue olisi osa Suomea!
Näin näppärästi tässä blogissa saatiin oikeutetusti Suomelle vaatimus Pohjois-Ruotsista vuoristoineen, Jäämerestä ja paljosta muusta! 😀
E12 on Blåvägen
Sininen tie, Blåvägen, alkaa Norjasta Mo I Ranasta ja etenee sieltä Uumajaan, edelleen Vaasaan ja sieltä Kuopion kautta Venäjälle Petroskoihin. Se on vanhimpia matkailureittejä.Alunperin kyse on tuhansia vuosia vanhasta vesireitistä (siitä nimikin). Ruotsissa se oli käytännössä juurikin Uoma eli Uuma eli Uumajanjoki. Kun vähitellen piti pystyä kulkemaan kärryilläkin tuota reittiä myös Ruotsin itäisissä maakunnissa eli tulevan Suomen alueella, käski Ruotsin kuningas Kustaa III (juu, se sama joka leikki sotaleikkejä serkkunsa Katariina Suuren kanssa) vuonna 1775 tehdä kunnollisen tien Kuopiosta Vaasaan. Näin tehtiinkin.
Jo 1500-luvulla oli Gustav Eriksson eli paremmin Kustaa Vaasana tunnettu Ruotsin kuningas käskenyt tehdä kunnollisen tien Turusta Pietariin. Katariinan pojanpoika Aleksanteri I kiitti näistä mainioista teistä ja marssitutti joukkonsa näitä teitä pitkin Ahvenanmaalle ja Pohjanlahdelle ja saman tien Ruotsiin, kuten tuossa edellä kerrottiin.
No, joka tapauksessa Blå vägen on kaunis tie ajella Norjaan. Samalla voi tosiaan pohtia, että oikeastaan joen pohjoispuolen kuuluisi olla Suomea... 😉
Omaa aikaa Vaasassa
Vaasassa oli yksi ilta ja yö aikaa nautiskella, laiva lähtisi Ruotsiin vasta seuraavana aamuna. Vaasassa oli ihanan lämmintä, vaatetukseksi riitti hyvin pelkkä ohut kesämekko ja sandaalit. Loman ensimmäinen päivä oli hieno! Hiukan uimista meressä, hiukan viiniä ja kaikkea sitä, mitä nyt loman alkuun ja iltaan voisi haluta! (paitsi Hra Oma Aika, joka ei voi uida, ei juoda viiniä eikä tehdä monia muitakaan asioita)
Mutta sitten koitti aamu. Satamassa meitä odotettiin, kun olimme ainoat moottoripyörät laivaan. Kukaan muu ei ollut korona-aikana menossa siihen suuntaan, oliko tämä huono idea? Laivalla saattoi kuitenkin nukkua vähän univelkoja pois. Ruotsiin tietenkin pääsi, mutta jännitti, että miten Norjan rajalla käy ja onko raja Umbuktassa lainkaan auki? Sinisellä tiellä (Blå vägen) oli tosi vähän liikennettä - sitä vähemmän, mitä lähemmäs Norjaa tulimme. Se ei ollut hyvä merkki. Jollei Umbuktasta pääsisi läpi, ei olisi enää aikaa yrittää muualtakaan.
Hra Oma Aika tuntee Norjankin koronamääräykset omasta mielestään hyvin ja Norjan toimintatavat koronarajoituksissa. Norjassa eri maiden ja alueiden koronaesiintyvyydet katsotaan aina torstaisin, perjantaisin tehdään päätös vihreistä ja muista alueista, ja päätös astuu voimaan maanantaisin. HUSin alue oli kesällä 2021 vain yhden viikon vihreänä Norjan luokituksissa. Torstaina lukemat olivat taas niin suuret, että se oli muuttumassa takaisin punaiseksi. Silloin tuli kiire - loma alkoi perjantaina ja rajan yli pitäisi päästä viimeistään sunnuntaina, maanantaina ei enää pääsisi ilman kahta rokotetta, tai joutuisi karanteeniin.
Heinäkuun alussa Hra Oma Ajalla oli riskiryhmäläisenä jo kaksi rokotetta ja niillä pääsi silloinkin Norjaan vaikka punaiselta alueelta, mutta koska Viivi ei kuulu riskiryhmään eikä töidenkään puolesta ollut ensimmäisten joukossa, niin hänellä oli vasta yksi piikki. Norjan vaatimukset olivat asiallisen tiukat karanteeneineen - pääseekö Viivi yhdellä piikillä yli vai tyssääkö Norjan turnee tähän juttuun? Norjan raja-asematkin olivat auki vain vihreiltä alueilta, pääsisikö Ruotsin Västerbottenista Norjaan? Oliko Hra Oma Ajalla oikeat tiedot, että ylitys voisi onnistua, vai palataanko kotimaahan - se selviää seuraavassa jutussa!
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Tuntuu olevan niin paljon muuttuvia uhkatekijöitä, että pahoin pelkään teidän joutuneen paluumatkalle samoin tein. Toivotaan että olen väärässä, mutta sittenhän se selviää kun seuraava jakso ilmestyy. Jos hytti ei ollut raikas ja mukavan näköinen niin siellä oli jotain muuta, mitä voisi katsella päivät pitkät eikä kuitenkaan rupeaisi silmissä karsastamaan eli Upea Viivi. Kiitos taas tästä jutusta teille molemmille.
VastaaPoistaHauskaa historiaa, mutta oikein jo jännittää, että pääsittekö Norjaan vai ei! No, Viivi kesämekossa tai ilman kyllä riittää aiheeksi, jos ei Norjaan pääse... ;)
VastaaPoistaKas vain, suristinkin oli päässyt reissuun :D
VastaaPoistaHyvä se on olla vähän ensiapua matkassa
PoistaNahkahousut jalassa laivan hytissä ja kukkamekossa pyörän seljässä. :)
VastaaPoistaJos tuossa kuvassa missä Viivi nousee uimasta, olisi olkaimet laskettu alas, voisi kirjoittaa kuvan alle tekstin. Viivi-nainen kuin unelma!
VastaaPoistaOlisiko suristimesta saatavissa parempia kuvia?
VastaaPoistaSuomessa saatiin just nimitettua semmoinen totuuskomissio selvittelemään saamelaisten huonoa kohtelua, mutta norskien totuuskomissio hoitelee sekä saamelaisten, kveenien ja suomalaisten huonon kohtelun selvittelyn
VastaaPoistaOli muuten 12-kielinen basso tuolla kaverilla kuvassa. Harvemmin näkee tuollaisia.
VastaaPoistaKorjaus, kuusikielinen siis. Kuitenkin vähän harvemmin näkyy tuollaisia.
VastaaPoista