Rauman miehet... ja naiset!

Rauman seudulla on asuttu jo satoja vuosia ennenkuin siitä tuli kaupunki. Se oli ennen itse asiassa saaristoaluetta, mutta maan kohoamisen myötä länsirannikko on muuttunut nopeasti. Oikeastaan alueen ensimmäinen merkittävä satama(!)kaupunki oli Suomen kolmas kaupunki eli Ulvila, joka nykyisin on jo melko syvällä sisämaassa. Samalla Ulvila oli Ruotsin pohjoisin kaupunki. Hyvä muistaa, että toisin kuin koulussa sanottiin, ei ollut mitään Ruotsi-Suomea - oli vain Ruotsi.

Menestys tuo porvareita, ja porvarit monesti lisää menestystä. Rauman porvarit olivat sen verran hyviä, että heille annettiin 1442 samat oikeudet kuin Turun porvareille eli myönnettiin Raumalle täydet kaupunkioikeudet. Niin hyviä olivat, että kun se uudempi Helsinki reilut sata vuotta myöhemmin päätettiin perustaa Suomenlahden rannalle ja tehdä siitä suurkaupunki, Raumalta käskettiin porukkaa muuttamaan sinne.  Vähemmän innokkaita olivat muuttamaan, ja onnellisia olivat, kun seitsemän vuotta myöhemmin nekin saivat palata, jotka erehtyivät menemään. "Ei kannettu raumalainen Helsingissä pysy", kuuluu juuri keksitty vanha paikallinen sananlasku. Mutta kai Helsingissä raumalaisilta jotain opittiin, kun se sitten kasvoi ja menestyi.

Kauppa se oli mikä kannatti Raumallakin, puutavaraa ja muuta vietiin omilla laivoilla Itämeren maihin. Sen takia valtiovalta lopetti sellaisen touhuilun 1500-luvun lopulla. Saatiin hyvin kehitys ja vaurastuminen pysähtymään. Varmaankin silloisetkin päättäjät uskoivat olevansa vähän viisaampia kuin kansa ja tekevänsä viisaita päätöksiä. Lisäksi perustettiin Pohjanlahden rannalle liuta uusia kaupunkeja jakamaan kurjuutta. Yksi uusista kaupungeista oli Uusikaupunki, joka raumalaisten kannalta alkoi menestyä kiusallisen hyvin. 

1570 Ruotsi menetti Älvsborgin linnan Tanskalle ja siitähän suru tuli Ruotsin kurkolle puseroon - veroja piti heti kerätä enemmän. Raumalaisille Älvsborg oli tietenkin läheinen asia, kun Älvsborg on Ruotsin länsirannikolla vain liki 700 kilometrin päässä. Nykyään sanotaan, että vasemmisto vastaa kaikkeen "lisää veroja!", mutta kyllä kunnon kapitalisti-kurkotkin sen aina ovat osanneet. Hopeavero vaan koko valtakuntaan eli 1/10 karja- ja metallivarallisuudesta maksuun, kaikenlaisesta muusta roinasta  sekä traanista ja voista 1/12 maksuun. Kaikella oli hintansa silloinkin - lehmän arvo oli 10 markkaa, lammas ja sika 1 markka ja 4 äyriä, hevoset kunnosta riippuen 5-30 markkaa.

Joku viisaampi lukija sanoo, että miten niin markkoja, Suomen markkahan tuli vasta Venäjän vallan aikana 1860. Mutta markka olikin keskiajalla käytetty laskuyksikkö, joka tarkoitti 8 äyriä eli käytännössä 24 aurtoa. Aurto puolestaan oli keskiajalla arvokkain lyöty raha, joka jakaantui kahdeksaan penninkiin. Nyt varmaan jokainen osaa muuttaa lompakkonsa sisällön keskiaikaisiin rahayksikköihin? Tyhjä lompakko kun on aurtoissa ja äyreissäkin mitattuna tyhjä... Joka tapauksessa yksimielisyys keskiaikalaisten kanssa varmasti löytyisi siitä, että veroja maksetaan aina liikaa. Onneksi aatelisten ei tarvinnut maksaa veroja - sehän olisi sama, kuin jos nykyaikana miljonäärien pitäisi maksaa täysimääräisesti veroja...  ;) 

1600-luku oli raumalaisten kannalta syvältä. Ensin 1500-luvun lopussa kuningas extraverojen lisäksi sosialisoi raumalaisilta parhaita laivoja valtion käyttöön. Sitten 1600-luvun alussa Vaasa ja Oulu saivat kaupunkioikeudet ja Rauma menetti Pohjanmaan kauppatoiminnan. Merkantilismi oli aatteena eli kaikin keinoin koetettiin kehittää vahvaa valtio-ohjausta eli säänneltyä kauppaa, joka puolestaan oli yritystoiminnalle hallaa. Siinä vahvistuivat lähinnä ulkomaalaiset laivayhtiöt. 

1700-luvun alkupuolella venäläisten tulo tuhosi kaikkialla lähes kaiken omaisuuden ja ihmiset, mutta Rauma selvisi suorastaan vähällä, kun ihan kaikkea ei tuhottu ja jokaista tapettu. Isovihan päättymisestä tulikin juuri tänä vuonna 300 vuotta täyteen, mutta sitä ei suuremmin taidettu juhlia missään. 

Mitä isovihan jälkeen? No Raumalla alettiin nyplätä pitsiä. Oliko se stressireaktio? Joka tapauksessa siitä tuli nopeasti maailmankuulua, koska maailma käsitti lähinnä naapurimaat eli sitä vietiin paljon Ruotsiin ja etenkin Venäjälle. 1800-luvun lopussa nypläysvimma oli jo helpottanut eikä nyplääjiä enää ollut kuin muutama. Pitsit eivät enää olleet niin muotia nimittäin. Pitsinnypläyksen eteen alettiin tehdä toimia, ja sen verran hyvin toimittiin, että yhä edelleen Raumalta löytyy pitsinnyplääjiä. Ja pitsihän on alusvaatteissa aivan ihanaa... mutta se on nykyään erilaista pitsiä se.

Venäläinen suurvaltalaisuus 1800-luvulla antoi taas tilaa, ja Rauman huippukaudet olivatkin 1800-luvulta. Kauppa kävi, vienti veti, Rauman purjelaivasto oli maan suurin ja rakennettiin Rauman uusi keskusta. Se tunnetaan nykyään nimellä Rauman vanha keskusta. Perustettiin myös museo, ja sehän onkin kätevää, sillä parissa sadassa vuodessa museosta itsestäänkin tulee museoesine.

Rauman varustamot pysyivät kuitenkin huippuvuosinakin suhteellisen pieninä: kenelläkään ei ollut kymmenien alusten laivastoa, kuten esimerkiksi ahvenanmaalaisella Gustaf Eriksonilla 1920-30 –luvuilla. Pienet, vain yhden laivan varustamot olivat tyypillisiä. Samoin oli tavallista, että yksittäisillä henkilöillä oli pieniä osuuksia useissa laivoissa, saatettiin omistaa esimerkiksi 1/16 yhdestä laivasta, ja 1/10 toisesta. (https://paarlastipuisto.rmm.fi/)   Ahvenanmaan Eriksonista tulemme myöhemmin kuulemaan lisää!

1900-luvulla hylättiin purjelaivat ja saadulla vauraudella alettiin teollistaa seutua. Siinä tohinassa meni onneksi sen verran aikaa, että vasta 1960- ja 70-luvulla keksittiin, että uusi keskusta onkin jo vanha ja se on syytä purkaa. Ehdittiin onneksi purkaa vain yksi talo ennenkuin alue suojeltiin ja se tuli myös maailmanperintökohteeksi 30 vuotta sitten. Samaa ei monessa kaupungissa Suomessa hoksattu. 

Sen verran Suomen syrjässä Rauma kuitenkin on, että sinnekin tehtiin tutkimusmatkoja 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Tai sitten se oli sen verran outo paikka. Jos ulkopuolinen nimittäin kuuntelee Rauman giält, niin pulassa on. Mutta tutkimusretkikunta totesi Rauman olevan jotain muuta kuin Topeliuksen kirjassa ollut kuva - ehkä tutkimusryhmän olisi kannattanut hankkia muutakin lähdeaineistoa kuin yksi kuva? Keskusta koostui tutkimusryhmän syvällisen analyysin perusteella "ihastuttavista vanhoista taloista" (siis se joitakin kymmeniä vuosia aiemmin tehty uusi keskusta) ja "joka toisen ikkunan takana oli pitsinnyplääjä". Raumalaiset tykkäsivät siitä, että joku heistäkin on kiinnostunut ja kestitsivät ja viihdyttivät vieraitaan, maksoivat jopa hotellilaskun. (On se kumma - mekin tutustumme kaupunkeihin ja kirjoitamme niistä, mutta ei kukaan meidän hotellilaskujamme ole innostunut maksamaan...😉)

Rauman vanha kaupunki on Pohjoismaiden laajin, yhtenäisin ja parhaiten säilynyt vanha puukaupunkialue, jonka asemakaava periytyy jo keskiajalta - 29 hehtaaria! Ei voi kuin kiittää, että virkamiehet ja grynderit ovat vahingossa unohtaneet tuhota sen ajallaan! 

Mutta Rauma on paljon muutakin kuin Vanha Rauma - kannattaa kulkea ja katsella muutakin!

Rauman upeaan museoon

Museosta saa tuorettakin tavaraa - koruista syötäviin

Mitä ennen syötiin...

Rauman Museon toiseen osaan eli Marelaan

Sopivanpituisia sänkyjä... eräille meistä!

Tykkäätkö tirkistellä? Se onnistuu Raumalla...

Rauman maauimala. Altaissa oli silti vettä...😉

Netin mukaan tämä Kiikartorni on aina avoinna.
Mutta lukossa se on, ei pääse näköaloja katsomaan

Purjelaiva-aikaa voi muistella satamassa. Jos on kyllin vanha, moni ei sitä aikaa enää muista... mutta voi silti katsella purjelaivoja!

Ajoreittiä!

Mutkateissäkin löytyy paljon vaihtoehtoja niin Raumalla kuin reiteillä sinne, vaikka seutu tasaista onkin. 

Vuojoen kartano taas kiertäen... pääsisipä joskus sisälle!

Satutie? Keijukaisia ja menninkäisiä? Täällä pitäisi kulkea seitinohuessa mekossa!

Vinkki: aja Paneliaan! Et kumminkaan ole ennen ajanut... (paitsi jos asut vähän sielläpäin!)

Omaa Aikaa Raumalla

Rauman suunnallakin on tullut käydyksi usein, ja varmasti jatkossakin. Tästäkin jutusta käy kuvista hyvin ilmi, että mies- ja naisseuraahan sieltäkin vain on haettu. Hiukan haittasi, että toiset osapuolet olivat ihan hiljaa, mutta ehkä silti oli vahva keskinäinen ymmärrys? Kuka nyt Rauma gielt edes ymmärtäisikään... 

Raumalla on silti aina kivaa käydä, siellä on ihan oma tunnelma niiden vanhojen uusien puutalojen keskuudessa. Ihania kahviloita ja ravintoloita. Torilla on saatu parhaimpia mansikoita ja tunnelma on lämmin. Ja tiet tosiaan varsin kivoja ympärillä. 😊

Raumalta löytyi hyvin mielenkiintoista seuraa, mutta "meille vai teille?" kysymyskin jäi vastaamatta, hiljaista porukkaa...

Aina toisinaan on pyydetty, että jos saisi jalkoväli-mirrin kokonaan näkyviin!
Tässä, olkaa hyvät! 😉

Lempiravintoloitamme

Vaihdossa tulleita perunoita tarjolla...  

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )