Mitkä: Klamilan torni, Zsar ja Imatran "Hämärän Helmiä" -valoviikot
Miksi: Kivaa ajeltavaa, hyviä näkymiä, empiretyylinen taukopaikka ja tunnelmallinen paikka viettää iltaa ja yötä
Klamilan torni
Kuninkaantie välillä Hamina - Virojoki on monelle tuttu, Klamila siinä puolivälissä. Vaan oletko koskaan pysähtynyt Klamilan tornin kohdalla? Jotkut nostavat naisia jalustalle, syystä tai syyttä, mutta sodan aikana oli monenlaista syytä naisten nousta jalustalle. Ainakin lottia varten tehtiin paljon ilmavalvontatorneja itäisen ystävän lentonäytöksiä tarkkailemaan. Niissä ryhmälentonäytöksissä kun lentokoneista tapasi pudota paljon kaikenlaista. Valitettavasti nämä "lahjat" tapasivat räjähtää osuessaan runsain mitoin siviilitaloihin useissa eri kaupungeissa. Niinpä lotat tähystivät torneista lentonäytösten saapumista, jotta katselijat osaisivat mennä ajoissa turvaan. Yksi tällainen torni rakennettiin Klamilaan Pyölinmäelle kolmen kylän, Järven-, Länsi- ja Sydänkylän risteykseen korkealle mäelle (42 metriä merenpinnasta), josta näkyi kauas, ja sai ytimekkään nimen 53B7. Tornin paikaksi valittiin Pyölinmäki senkin takia, että tornin viestintä saattoi tukeutua Virolahden läntisen työväenyhdistyksen puhelimeen eli ilmavalvonnan tukikohtana oli työväenyhdistyksen talon vahtimestarin asunto.
Tornissa sitten vuoroissa vahtia pitivät paikalliset Kaisa, Zaida, Aili, Airi, Anna-Liisa, Aira, Jenny, Sylvi, Paula, Sirkka, Salli, Signe, Lahja ja Terttu sekä myöhemmin ilmoittautuneet Sirkku ja Liisa. Lentonäytösten loppuessa rauhansopimukseen kirjattiin, että nämä vaaralliset aseet piti purkaa. Ei toki naapurin pommikoneita vaan nämä suomalaisten ilmavalvontatornit. Niinpä 53B7 purettiin ja sen puutavaralla lämmitettiin lähiseudun taloja.
Torni on rakennettu uudelleen talkoilla Klamilaan vuonna 1996, ja kyllä sinne kannattaa nousta katsomaan rauhanomaisiakin maisemia. Hyvällä säällä sieltä näkee aina Suursaareen asti.
Kauppakeskus Zsar
Ei ehkä tule heti mieleen suositella kauppakeskusta kohteeksi ja taukopaikaksi, mutta Zsaria voi suositella. Se on ihan muuta kuin harmaat tai vihreät pakkilaatikot. Se muistuttaa lähinnä Helsingin empire-keskustaa - tai Pietaria. Kun tuollaisia rakennuksia voidaan nykyäänkin tehdä, niin miksi tehdään harmaita pakkilaatikoita niin ihmisten asumuksiksi kuin kauppakeskuksiksi? Zsarissa on merkkitavaroiden outlet-myymälöiden lisäksi kahviloita ja ravintoloita, ja niissä istuessa on mukavassa maisemassa. Kun raja on edelleen melko kiinni, niin siellä on jopa hyvin rauhallista.
Imatran "Hämärän Helmiä" -valoviikot
Viime vuonna Imatralla järjestettiin Valoviikkot, ja koska ne olivat erittäin onnistunut tapahtuma, tulee nyt uusinta - Hämärän Helmiä valoviikot 29.10.-14.11..
- Valoviikot käynnistyivät viime vuonna tarpeesta saada jotain kivaa ja turvallista tekemistä ihmisille koronan keskelle. Halusin myös täyttää tyhjien liikehuoneistojen ikkunoita jollain tavalla Imatran keskustassa. Minulla oli kova tarve tuoda valoa pimeyden keskelle ja ilahduttaa näin mahdollisimman montaa ihmistä, kertoo nainen tapahtuman takana eli Mervi Leinonen Imitsistä. Tapahtuman toteuttamisessa ovat mukana Imatran rakennuttajaorganisaatio Mitra ja Imatran kaupunki.
Pitkin kaupunkia tulee olemaan erilaisia valoteoksia, joita voi illan pimeydessä ihastella. Tai vaikka yöllä. Samalla voi käydä jossain huolehtimassa riittävästä kalorien saannista sekä nestetasapainosta. Valotaidetta tehdään muun muassa liikehuoneistojen ikkunoihin sekä Koskipuistoon. Imatrankosken lisäksi teoksia nousee myös muualle Imatralle, esimerkiksi kaupunkilaisten omille pihoille. Tässä muutamia kuvia viime vuodelta ja joku tältäkin vuodelta Imatran normaaleista valoista, mutta menkää paikan päälle katsomaan uudet valot!
Omaa aikaa Imatralla
Marraskuussa ei ollut hikinen keli ajaa. Mennessä mutkateistä sai nauttia vielä lähes kesäiseen tapaan, kun lehtiäkään ei juuri tiellä ollut. Imatralla oli hauskaa kaikin tavoin, mutta seuraavana aamuna kotiinpäin... yöllä oli ollut pakkasta, tullut lunta ja lähdön hetkelläkin oli vasta +2 astetta. Pikkuteitä piti mutkitella, mutta se kävi liian jännittäväksi - tie oli varjojen takia monin paikoin jäinen ja liukas, pyörät lipsuivat ja mutkat piti ajaa ihan pystyssä. Niinpä piti luovuttaa ja siirtyä isoille teille, ja se jäikin vuoden viimeiseksi retkeksi.
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Mistä te ikinä keksittekin aina kaikki paikat ja jutut? Kiitos.
VastaaPoistaVoiskos tuon Viivin oloasun kastella kunnolla ja katsoa, miltä sitten näyttäisi ;)
Taas oli sitä tuttua mukavasti kerrottua Viivin tarinointia, mistä ollaan saatu nauttia viime aikoina, onneksi melko usein. Vaikka pihalla olisi kuinka paljon lunta tai pakkasta, niin Viivin näkeminen parvekkeella ei varmasti jätä ketään kylmäksi, on siinä niin upea ilmestys.
VastaaPoistaKiitos taas, vois noissa käydäkin.
VastaaPoistaJotenkin oudosti toi oloasu houkuttelis ottamaan Viivin kunnolla, oikeestaan jo melkein raiskaten!
Nyt kyllä viisari värähti mutta ei kyllä pakkaselle...
VastaaPoistaTaisipa Viivi pyörähtää viikonlopulla myös Vääksyn kanavan maisemissa....?
VastaaPoistaOlet kauniinpi luonnossa kuin kuvissa ❤️
Mahtava juttu jälleen! Näitä tarinoita on mukava lukea!
VastaaPoistaHienoja kuvia, varsinkin Viivistä!
Komea hotelli jylhillä maisemilla. Pitäisi käydä vierailemassa näissä esitellyissä kohteissa.
VastaaPoistaParvekkeella olisi saattanut tulla lämmin ensilumesta ja pikkupakkasesta huolimatta.
Viivi, kerrassaan upea nainen!