Päiväpikainen: Helsinki. Se alkuperäinen.

Oletko ajellut Helsinkiin? Se meren rannalla oleva paikka satamineen, josta alkaa valtakunnan tärkein tie. Sen mielenkiintoinen historia ja nähtävyydet kiinnostavat yhä useampia ihmisiä. Siellä Selkämeren rannalla. Samaa ideaahan koetettiin kopioida myöhemmin perustamalla toinen Helsinki Suomenlahden rannalle vuonna 1550. Sinne ei saatu asukkaita vapaaehtoisesti, mutta satojen vuosien kuluttua se alkoi paisua kuin pullataikina. Tämä vinkki on kuitenkin siitä ensimmäisestä Helsingistä.

Alkuperäisestä länsirannikon Helsingistä alkaa nykyisen Suomen alueen mantereen puolella Suuri postitie eli Kuninkaantie. Itse asiassa koko Suomessa oli silloin vain kaksi tietä - Kuninkaantie Pietariin ja Härkätie Hämeenlinnaan. Härkätien korvasi aikanaan Ysitie, Kuninkaantien Ykköstie, Kehä III ja Seiskatie. Kuninkaantiellä oli tosin Karjaan seudulla parikin linjausta eri vuodenaikoina käytettäviksi, toinen rantaa pitkin ja toinen vähän ylempänä. Yhä edelleen motoristeille voi suositella näitä alkuperäisiä mutkateitä noiden supertylsien teiden sijaan.

Kuninkaantie oli merkittävä tie jo paljon ennen kuin tämä toinen Helsinki perustettiin. Kuninkaantien läntinen piste oli Bergenissä, josta se kiemurteli Osloon, seuraavana Karlstad, Örebro, Tukholma, Ahvenanmaan kautta Helsinkiin. Siis siihen ensimmäiseen. Sieltä se jatkui Turkuun, Viipuriin ja lopulta Pietariin. Turun ja Viipurin välille lisättiin paljon myöhemmin sivuhaarana tämä myöhempi Helsinki - etenkin kun 1700-luvulla sinne rakennettiin yksi Ruotsin huomattavimmista linnoituksista eli Sveaborg. Suomeksi sitä sanottiin Viaporiksi, kunnes 1918 se nimettiin sattuneista syistä Suomenlinnaksi. Vuosina 1809 - 1917 sitä kaiketi olisi pitänyt kutsua Venäjänlinnaksi eli Русский Замок. Epäilemättä se olisi suomeksi silloin ollut Ryssänlinna. Mutta ei ollut, se oli Sveaborg eli Viapori. Joka tapauksessa se oli isompi ja merkittävämpi asia kuin rannalla ollut pieni Helsinki (se myöhempi). 

Ensimmäinen Helsinki oli mukana paitsi postin kuljettamisessa, myös taisteluissa. Ruotsin ja Venäjän toistaiseksi viimeisessä sodassa, sen viimeisissä käänteissä: "26. syyskuuta 1808 Helsingissä astui  maihin 3 400 miehen suuruinen ruotsalainen apujoukko everstiluutnantti Gustaf Olof Lagerbringin johdolla. Kun ruotsalaiset olivat torjuneet venäläisten ensimmäisen hyökkäyksen ja kulkeneet noin 10 kilometriä Turkua kohti, he kohtasivat Viiaisten luona kenraali Pjotr Bagrationin johtaman ylivoimaisen vihollisjoukon. Ruotsalaisten täytyi kiivaan ottelun jälkeen peräytyä laivoihinsa." 
"Peräytyä" on hiukan vaatimaton ilmaisu, kun todellisuudessa paettiin sananmukaisesti henkensä edestä. Kuningas tykkeineen oli tietenkin jo häipynyt ensimmäisenä. Siitä saakka Suomi oli Venäjän keisarikunnan läntisin alue, oltuaan siihen asti Ruotsin itäisin alue. 

Sen jälkeen myös postin kulkeminen Helsingin kautta Ruotsiin ja takaisin hyytyi ja Helsingistä ei kasvanut varsinaisesti miljoonakaupunkia. Sen sijaan veli Venäläinen alkoi kehittää sitä myöhempää Helsinkiä palkkaamalla herra Johann Carl Ludwig Engelin luomaan Helsingin monumentaalisen keskustan empiretyyleineen. Empire-tyyli ilmeisesti puri turisteihin hieman paremmin kuin ensimmäisen Helsingin raikas maalaisromantiikka, ja niin suuri osa tämän blogin lukijoista on käynyt myöhemmässä Helsingissä, mutta ei siinä ensimmäisessä. Suomenlahden Helsingistä alkaa Nelostie ja muita vastaavia, mutta ne ovat tylsiä ja lähes vailla historiaa. Toisin kuin Kuninkaantie.

Muitakin nähtävyksiä on kuin Helsinki-kyltti ja satama. Helsingin päätien varressa on Kyyneltenkallio. Vähemmän raikasta maalaisromantiikkaa. Kallion päällä olevassa kyltissä nimittäin kerrotaan surullinen tarina toisiinsa rakastuneista Liisasta ja Heikistä, joille sanottiin, että orpanat eli serkukset eivät saa rakastaa toisiaan. Heikki siitä sitten kirjoittamaan kuninkaalle, että eikös tämä nyt sopisi kumminkin. No niin asia tuli kaikkien oikeusherrojen tietoon, ja kun serkukset saivat vielä lapsen, niin Heikki mestattiin kirveellä, Liisa poltettiin elävältä roviolla nähtyään ensin Heikkinsä kuoleman. Lapsi puolestaan tapettiin upottamalla kiehuvaan veteen. Onko tarina täysin tosi vai ei, siitä ei ole ihan varmuutta, mutta ainakin paikalla on varmuudella teloitettu kirveellä kaula katkaisten muiden muassa Taivassalon pappilan rengit Heikki Mikonpoika ja Heikki Pekanpoika, koska nämä Heikit tykkäsivät toisistaan. Aika talebanmeininkiä ollut vielä 1600-luvulla. Jälkimmäistä tarinaa ei kyltissä kerrota. 

Eli Kyyneltenkallion kohdalla maalaisromantiikka ei oikein ole päällimmäisenä mielessä, mutta muualla kyllä. Siksipä Helsinki on suosittua mökkialuetta - siis se ensimmäinen Helsinki, ei myöhempi. Se on myös suosittua kivialuetta - sieltä on louhittu kiveä ja toimitettu lähelle ja kauas. 

Eteläisessä ja läntisessä Suomessa päiväretkikohteeksi sopii siis hyvin Helsinki. Samalla voi ajella vaikka Lahteen, sehän on Helsingin lähellä. Niinkuin sen myöhemmänkin Helsingin lähellä on. 

Seudulla on muutenkin todella kivaa ajella, kunhan välttelee Kasitietä, Ajelee vaikka pikkuteitä Uuteenkaupunkiin Bonk-museoon, joka tosin taitaa kesän jälkeen olla auki vain lauantaisin.

Helsinki ja Suomen läntinen rannikko on ollut aiemmin esillä tässä Energistä kevättä -jutussa. Kuninkaantiestä on ollut monasti juttua tässä blogissa, muun muassa tässä Kuninkaalliset kurvit -jutusssa.

Valtaväylä Helsinkiin

Liikennemerkki kertoo, että "Lähestyt satamaa"

Helsingin keskustassa

Helsingin satamassa. Ruotsin-laivaa odotellessa. Toisiko joku vaikka kaakaota, täällä alkaa odotellessa aika käydä pitkäksi... :D 

Viimeisen taistelun muistokivi

Joidenkin lähteiden mukaan Tylpänniemestä löytyisi jotain jäänteitä tai muistoja, muttei löytynyt.

Kivilouhos

Muita Helsingin nähtävyyksiä: Kyyneltenkallio

Ajeluteitä Helsingin seudulla

_________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )