Parinpäiväiset vinkit: Joensuun ja Petkeljärven kuumat paikat

Jos Helsingissä tai muissa syrjäisissä kaupungeissa tuntuu hiljaiselta, kannattaa mennä Joensuuhun. Ainakin jos on Juhannus. Petkeljärvellä puolestaan on historian varrella monasti ollut kuumat tunnelmat, talvellakin. 

Petkeljärvi

Miksi? Kaunis tie ja perillä odottaa kahvio ja paljon muuta juoksuhaudoista alkaen. Ilomantsin seudulla on elämää - ja kuolemaa - riittänyt. Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi. Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana - ainakin Ilomantsissa, koska suuri osa kansaa tietää Ilomantsin Juice-vainaan laulusta, jos siitäkään. Mutta varmasti siellä on hyvä asua, kaikki on hyvin käsin kosketeltavan läheistä - paikalliset uutisetkin: "K-Marketissa hyllypaikkamuutoksia". Aktiivisuuteen kannustetaan edesmenneen filosofi M. Nykäsen sanoin: "Jos ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta jos se on hereillä, se voi saada vaikka kalan.". Mutta kuten Juice laulaa - "Ilomantsi on Karjalan A, sitä on kyllä syytä mainostaa".

Armeijoiden tiedossa Ilomantsi sen sijaan on ollut kauan. Jo novgorodilaiset osasivat tulla verottamaan, ja toinen maailmansota kolkutti ovia raskailla tykeillä ja tankeilla. Itäiset vieraat veivät mennessään osan alueesta, satojen ihmisten kodit ja satojen ihmisten hengen - mutta sen pidemmälle eivät vieraat päässeet. 

Vaurautta toi 1800-luvulta alkaen Möhkön ruukki ja sittemmin Norjasta tulleen Gutzeit nimisen vieraan perustama saha, joka tarvitsi puuta ja Ilomantsissahan sitä riitti. Möhköstä on ollut aiemmin juttu tässä jutussa, mutta silloin jäi pimentoon Petkeljärven kansallispuisto (kun meitä ei pahemmin haluttu ottaa vastaan). Vaan sinne kannattaa mennä vähän kävelemään tai puuhaamaan vaikka mitä muuta, kunhan on ensin nauttinut alueelle johtavasta tiestä: se on vähän kuin Punkaharjun tie eli kapean kannaksen molemmin puolin vettä. Itäisten vieraiden muistona on alueella juoksuhautoja ja korsuja, läntisen vieraan muistona upeita mäntymetsiä. 

Konekivääriasema

Joensuu

Historiallisesti Joensuu on aina ollut kulkureitti merkittävämpien alueiden välillä - ennen sen läpi mentiin Pielisjokea, nyttemmin enimmäkseen Kuutos- ja Ysiteitä. Mutta on sinne aina joku jäänytkin ihan kivikaudelta lähtien. 

Ruotsin vallan aikana oli Joensuu niminen kylä, Venäjän vallan aikana tsaari Nikolai perusti kaupungin 1848 - ja miksei olisi perustanut, sillä se vuosihan tunnetaan "Euroopan hulluna vuotena". Liberalistit, sosialistit ja kansallismieliset yrittivät kumouksia eri puolilla Eurooppaa ja syyttelivät "niitä toisia" tietenkin. Oliko silloinkin se oma väkivalta sitä "parempaa väkivaltaa", oikeutettua? "Ne toisethan" olivat joka tapauksessa hulluja, tietämättömiä vouhottajia. Hulluutta riitti muuallekin, sillä silloin oli kultaryntäys Kaliforniaan ja Appalakeille. Jotain merkittäväkin tehtiin, nimittäin jalkapallon ensimmäiset säännöt. Noiden tapahtumien kaskellä Joensuun perustaminen ei siis ihan ollut kaikkin maailman ihmisten huulilla. Nikolaillakin oli aika paljon muutakin puuhaa.  Armeijaakin piti lähettää suuntaan jos toiseenkin. Hänellähän ei ollut edes keisarin koulutusta, mutta oli jo aiemmin perustanut maansa läntiseen osaan nipun kaupunkeja, nimittäin Jyväskylän, Mikkelin ja Heinolan eli Joensuun perustaminen ei ehkä häntä itseään niin säväyttänyt. Etenkin, kun Suomi oli ainoa Venäjän provinssi, joka ei aiheuttanut keisarille ”minuutinkaan huolta tai tyytymättömyyttä”.

Muutta siinä se nyt oli, Jonsuun kaupunki. Kun sillä ei muutakaan tekemistä ollut, se päätti aikansa kuluksi harrastaa metsäteollisuutta ja siinä sivussa alkoi kasvaa nopeasti. Vuonna 1850 asukkaita oli 129, 40 vuotta myöhemmin jo liki 5000. Reilut sata vuotta myöhemmin lähennellään jo 80 000 asukasta.

Joensuu on aina ollut muualla asuvien hyödyntämää riista-aluetta. Nykyisin se ehkä ilmenee muualta tulevina opiskelijoina. Joka tapauksessa kaupunkikuva Joensuussa on nuoria täynnä. Niinpä siellä riittää elämää - juhannuksenakin. 

Tuommoinen iso mötkäle suihkuttaa suoraan kasvoille.....

Juhannusautoja

Harvinaisen realistinen muistomerkki toiselle maailmansodalle

Muuta kivaa

No ajeltavaa. Kivoja pikkuteitä voi ajella katsomaan vaikka kanavia, nykyisiä ja museoituja.

Hiekkatietä Jakokosken museokanavalle

Kaikenlaisia paatteja meni aktiivisessa käytössä olevasta Kuurnan kanavasta. Ajotie menee kivasti padon yli!

Omaa aikaa Joensuussa juhannuksena

Erilainen juhannus, oli hyvä tilaisuus lähteä viettämään omaa aikaa. Elämää Joensuussa riitti niin luonnossa, terasseilla kuin muuallakin, mutta juhliminen oli rauhallista ja miellyttävää. Mekkokeli mahdollisti nauttimisen kesästä ja toisaalta saattoi ajella ympäriinsä, eikä ajonpuvun alle joutunut laittamaan mitään lämpöpaitoja!

Bemaristeilla on BMW-vaatteet, BMW-navigaattorit, BMW-öljyt ja vaikka mitkä, että varmaan tosi-Bemaristi käyttää vain BMW-bensiiniäkin - mutta voiko Hondaan tankata BMW-bensiiniä...? ;) 

Matkalla voi joskus olla neuvoton...

Semmoinen möhkö odottaa valmiina

Mitenköhän iso Mies tällä ajelee...

Nestetasapainosta pitää huolehtia helteellä!

PS: Olemme nyt olleet yli kaksi viikkoa Norjassa ja reissu jatkuu - siksi blogiin saattaa tulla harvakseltaan juttuja. Juttuja on vielä tekemättä viime vuodeltakin... 

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )