Kuukausi Norjassa, osa 9: Yøu Bøngi Stømp!

Näillä seuduilla on käynyt moni, mutta näissä paikoissa harvempi. Vuoden 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros Vuoden 2018 12-osainen Pohjois-Norjan kierros

Vuoden 2020 kiertelyt Norjassa: Kuukausi Norjassa, prologi:  Puolangan Pessimismistä lasi-iglun optimismiin Kuukausi Norjassa, osa 1:  Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa) Kuukausi Norjassa, osa 2: Galdhöpiggen - ylemmäs ei ajamalla Norjassa pääse Kuukausi Norjassa, osa 3: Lillehammerin olympialaissa  Kuukausi Norjassa, osa 4: SE.Trollstigen. Kuukausi Norjassa, osa 5:  Altlantin väylä ja ruusuinen Molde Kuukausi Norjassa, osa 6:  Trondheimin valloitus - revanssi vuodelta 1718 Kuukausi Norjassa, osa 7:  Läpimärkänä rockia Namsosissa Kuukausi Norjassa, osa 8:  Merta ja vuoristoa pitkin Narvikiin Kuukausi Norjassa, osa 9:  Yøu Bøngi Stømp! Kuukausi Norjassa, osa 10:  Nainen kuumana jäillä Tromssassa Kuukausi Norjassa, osa 11:  Suamelaisten mailla eli Vesisaareen Kuukausi Norjassa, osa 12: Taistelu Hamninbergissa Kuukausi Norjassa,  epilogi:  Rillumarei ja kumit loppu

Lofooteille - tai lähinnä Vesteråleniin

Maata pitkin Lofooteille pääsee vain Vesterålenilta, ja Vesterålenille pääsee vain yhtä tietä pitkin - ja silloinkin ylitetään komea silta. Tai no - norjalaisittain ihan tavanomainen silta. Laivalla näille saarille pääsee muutamasta muustakin suunnasta. 

Lofootit on ollut esillä tässä blogissa ennenkin, etenkin tässä 2018 Norja, osa3: Lofootit -jutussa. Siinä ajellaan Ån ja Harstadin väliä molempiin suuntiin eli sitä tunnetuinta reittiä. Vesterålenia oli 2019 jutussa Davás, osa 9: Paluu Lofooteille -jutussa. Oikeasti siinä oltiin Vesterålenissa, mutta moni mieltää kaikki saaret osaksi Lofootteja. Lukijoiden huijaamista klikkiotsikolla? No, oli siinä hyviä vinkkejä Andøyan puolelle Andenesiin ja takaisin eli kannattaa ajaa "Lofooteilla" muuallekin kuin Åhon tai Åsta. 

Sen sijaan, että suorituksena ajaa äkkiä Lofoottien läpi ja sitten pois, kannattaa miettiä tutustumista myös Vesterålenin saariin. Tällä kertaa tutustutaan lähinnä Hadseløyaan ja Langøyaan, jotka todennäköisesti ovat monelle vähemmän tuttuja. Lähtökohtana on, että kumpi on kovempi - Bø vai   Stø? Ne ovat kaksi kylää Langøyan ääripäissä.

Mutta aloitetaan Hadseløyasta. Se saari on tunnettu siitä, että... no, se ei ole tunnettu oikein mistään. Mutta Lofoottien puolelta on hieno lauttayhteys Melbuun. Lisäksi Hadseløyan saarella on kirkko Hadselin kylässä ja sen nimi on yllättäen Hadselin kirkko (Hadsel kirke). Se on saaren pääkirkko, saaren suurin ja komein kirkko, ja lisäksi se on ainoa kirkko. Hadselin kylä on joskus ollut saaren keskus, mutta nykyisin se on lähinnä vain sopivasti Melbun ja Stokmarknesin välissä. Suunnilleen samalla paikalla on ollut kirkko jo 1300-luvulta alkaen, mutta siitä ei tiedetä oikein muuta, kuin että se oli. 1639 sen korvasi ristinmuotoinen kirkko, joka korvattiin mutterinmuotoisella kirkolla 1824. 

Kirkko on pyhitetty Pyhälle Tapanille, joka tunnetaan tietysti omasta päivästään eli Tapaninpäivästä. Sitä puolestaan vietetään siksi, että Tapani oli kaiketi ensimmäinen marttyyri, joka kertoili yhden aikalaisensa rauhanpuheista, ja sen takia hänet tietenkin kivitettiin harhaoppisena kuoliaaksi vuonna 34. Kivitystä kannatti muun muassa yksi Saul Tarsolainen, joka sittemmin funtsaili asioita uusiksi ja alkoi apostoli Paavaliksi, ja koska hänkin alkoi puhua outoja rauhan juttuja, hänetkin tapettiin. Samaa perinnettä eli "rauhanpuhujat on parasta tappaa", on jatkettu näihin päiviin asti, kuten vaikkapa John Lennon ja Gandhi. Hadseløya onkin tunnettu siitä, että Jeesus, Pyhä Tapani, Paavali, Gandhi ja John Lennon eivät ole käyneet siellä. 

Langøya onkin sitten ihan eri juttu. Se on Norjan kolmanneksi suuri saari, joka on tunnettu... no, ei sekään ole oikein tunnettu mistään. Tai on. Matkaesitteissä kerrotaan suurimmiksi ja ehdottomasti suosituimmiksi nähtävyyksiksi pienet kalastajakylät, joissa juuri kukaan ei ole käynyt. Siis suosituimpia paikkoja ovat ne, joissa ei juuri kukaan ole käynyt - muut paikat ovat sitten vähemmän suosittuja kohteita. Siitä nytkin on kyse - kumpi suosikeista on kovempi: Bø vai Stø. 

Olennaisinta Langøyalla ovat tietenkin maisemat. Ne ovat erinomainen syy käydä katsomassa nuo mainitut kylät, koska silloin tulee nähneeksi aika paljon saaresta. Muutamia moottoripyöräseurueita siellä oli koronakesänäkin, ja samoihin porukoihin törmäsi uudelleen ja uudelleen. Ihmisillä on reissuillaan liian kiire, että tällaiset upeat umpikujat jäävät käymättä? Jos olet käynyt Bøssä ja Støssä, voit huoleti pitää itseäsi hieman erilaisena nuorena. Outona.

Bø on 2500 asukkaan kyläseutu ja tunnettu erikoisesta mikroilmastostaan - ja sadoistatuhansista linnuistaan. Tai siis olisi tunnettu, jos joku edes tietäisi missä on Bø. Bøhön kulkee tie pitkin vehreiden vuorten rinteitä, mutkia ja korkeusvaihteluja riittää. Vuorten reunustamalla laaksoalueella on lämpimämpää kuin sen ympäristössä. Verrattuna vaikkapa Andenesiin ero ilmastossa on huikea.  Bøssä on jopa bensiiniasema ja kauppa tai pari. Noilla seuduilla on asuttu jo rautakaudella, mutta Hra Oma Ajan teorian mukaan "ei ole varmaa, oliko rautakautisen asutuksen syynä silloin ilmasto vai bensiiniasema". 

Stø on 175 asukkaan kalastajakylä - aiemmin se oli jopa alueellinen hallintokeskus. Stø ei siis ole varsinainen rantabulevardi-turistirysä-keskus. Sieltä pääsee kuitenkin valassafareille katsomaan valaita. Sieltä saa myös ruokaa pienestä ravintolasta - listalla on muun muassa valasta, eli jotkut käyvät muutakin kuin katsomassa niitä, sekä tietenkin pohjoisen traditionaalisia kalaruokia kuten boknafiskiä. Tie Støhön kulkee osittain vanhaa merenpohjaa ja on yhä vesialtaiden ympäröimä - ja pala vanhaa tietäkin on kuljettavissa - siinä on tunnelmaa! Viivin teorian mukaan "Stø on aivan ihana kalastajakylä eikä sitä tarvitse selitellä". 

Mutta kumpi on kovempi, Bø vai Stø? Laita vaikka kommentteihin vastauksesi. Tai pidä omana tietonasi. Vastausta voi pohtia vaikka kuunnellen tätä ehkä näistä kylistä kertovaa Yøu Bøngi Stømp! -laulua.

Lofooteilla

Mittakaavaero...

Hadseløyalle

Lautta lofooteilta Hadselille Melbuun

Hadselin kirkko - miellyttävä nuorimies osasi kertoa kirkosta ja historiasta paljon

Hadselin ja Langøyan välinen silta

Langøyan ja Hinnøyan välinen silta

Stø

Sitä voi tuntea itsensä pieneksi...

Støn keskusta - Ihan huomaamatta Støhön ei mennä, sillä vuoren laella on NATOn tutka-asema.

Bø

Bøn kirkko - kuulemma auki hyvin epäsäännöllisesti

Bøn keskusta

Hra Oma Aika oli taas jäänyt vähän jälkeen...

Harstadin takamailla

Tuttu Flesnesin ja Ravsnesin välinen lautta

Lämpötila auringossa oli riittävä useimmille

Tutuilla teillä saattoi ajaa pikkuisen vauhdikkaammin

Vesi on täysin kirkasta monen metrin syvyyteen

Iso lammaslauma tulossa tielle

Harstad

Harstadissa on huomioitu prätkät!

Norjassa pitää katsoa vähän tarkemmin, jos tankkaa V-Poweria

Kaupungin perustaja ja aikoinaan paikkakunnan "Roope-Ankka" - perusti ja omisti vaikka mitä

Omaa aikaa Harstadissa

Harstad, yksi lempikaupungeistamme Norjassa! Samoin kuin kaikki muutkin kaupungit Norjassa ovat lempikaupunkejamme... Oli mahdollista asua pari päivää kaupungin parhaalla paikalla, eikä se rasittanut reissukassaa lainkaan. Sääkin oli upea eli ajoa, hyvää ruokaa - silkkaa nautintoa! 

Harstad on siis jo melko tuttu kaupunki meille. Mutta sijannin vuoksi sinne on kiva ajaa uudelleen ja uudelleen. Keskusta on mukava, kauniita taloja, kahvilaa, ravintolaa ja meri! Merenrantaa pitkin on kiva kävellä ja kuvattavaakin aina löytyy. Tai sitten voi katsella Hurtigrutenin tuloa tai lähtöä satamassa. Tällä kertaa, luultavasti koronan vuoksi, kaupunki oli melko hiljainen. Mutta suosikkiravintolamme Egon oli auki, eikä pettänyt tälläkään kertaa! Sitä ravintolaketjua voi suositella! Harstadista Støhon ja Bøhon oli kaunista ajella, noh, Norjassa sitä kyllä joka puolella... Mutta Viivi ihastui pikku Støhon. Ja voi kun joskus olisi mahdollisuus osallistua valassafarille! Se olisi varmasti hieno kokemus.

Jos syö hyvin, voi joutua vähän lenkkeilemään...

Morsiuspukuun voisi pukeutua vaikka ihan huvikseen...

Mitä eroa on miehillä ja vanhoilla miinoilla? Vanhat miinat eivät laukea...

Harstadissa naisiin käytetään vähän isompia käsirautoja kuin Suomessa...
Raukeudesta päätellen niitä käytetään hyvin! 

Seuraavassa osassa ajo suuntautuu taas Tromssaan ja jääbaariin virkistäytymään. Ei viilennä jää lämmintä tunnelmaa, kun suunta on pohjoiseen!

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )