Kuukausi Norjassa, osa 10: Nainen kuumana jäillä Tromssassa

Tässä jaksossa kuumaa ja kylmää, pieniä teitä ja suurta nautintoa Tromssan suunnalla sekä historiatulkintoja... Vuoden 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros Vuoden 2018 12-osainen Pohjois-Norjan kierros

Vuoden 2020 kiertelyt Norjassa: Kuukausi Norjassa, prologi:  Puolangan Pessimismistä lasi-iglun optimismiin Kuukausi Norjassa, osa 1:  Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa) Kuukausi Norjassa, osa 2: Galdhöpiggen - ylemmäs ei ajamalla Norjassa pääse Kuukausi Norjassa, osa 3: Lillehammerin olympialaissa  Kuukausi Norjassa, osa 4: SE.Trollstigen. Kuukausi Norjassa, osa 5:  Altlantin väylä ja ruusuinen Molde Kuukausi Norjassa, osa 6:  Trondheimin valloitus - revanssi vuodelta 1718 Kuukausi Norjassa, osa 7:  Läpimärkänä rockia Namsosissa Kuukausi Norjassa, osa 8:  Merta ja vuoristoa pitkin Narvikiin Kuukausi Norjassa, osa 9:  Yøu Bøngi Stømp! Kuukausi Norjassa, osa 10:  Nainen kuumana jäillä Tromssassa Kuukausi Norjassa, osa 11:  Suamelaisten mailla eli Vesisaareen Kuukausi Norjassa, osa 12: Taistelu Hamninbergissa Kuukausi Norjassa,  epilogi:  Rillumarei ja kumit loppu

Minivideo, joka kuvaa reitin luonteen hyvin...

Harstadista Tromssaan

Harstadista voi ajaa Tromssaan E10-E6-E8. Tai sitten pikkuteitä. Motoristeille tietenkin voi suositella jälkimmäistä tapaa. Harstadista Tromssaan voisi ajaa Senjan kautta, ja se on hyvin suositeltavaa - se reitti on esitelty käänteiseen suuntaan tässä  Davás 8: Senja sen kauneus, Narvik ja paljon muuta  -jutussa Narvikiin, mutta Senjalta olisi voinut mennä myös lautalla Andøyalle ja sieltä Harstadiin tai Lofooteille. Andøya on esitelty tässä  Davás 9: Paluu Lofooteille - aurinkoa, pilveä ja pilvessä (tai oikeastaan Vesteråleniin) -jutussa. 

Harstadista kannattaa ehdottomasti syöksyä tielle 848. Tai odottaa kuitenkin ensin rannassa lauttaa, sillä tie alkaa merimatkalla. Sen jälkeen ajetaan vuoren alarinnettä, hyvin kapeaa tietä - vähän kuin pyörätietä. Moottoripyörätietä. Jossa tosin on joskus joku autokin. Upeita maisemia, siltoja ja tunneleita mahtuu matkalle, ja upeita maisemia riittää myös teille Fv 84 ja Fv 86. Hiukan E6:tta, mutta sitten koukataan Tromssaan takakautta tietä 858, jolta poiketaan vielä norjalaisten motoristien suosittamalle tielle

Matkassa on edistytty, ja nyt jätetään taakse Pyhä Olavikin - hänethän tapettiin osassa 1 ja uudelleen osassa 8 ja siinä välissäkin hän on hortoillut näissä tarinoissa. Siksi Olavia ei jouduta mainitsemaan enää lainkaan. Melkein ollenkaan. Tromssan kannalta olennaista on Håkon, jonka isä oli Håkon. Itse asiassa Håkoneita on sen verran, että kuninkaana hän oli jo Håkon IV Håkonsson (1217 - 1263). Suomalaisittain nämä olisivat Haakoneita.  Kannattaa kaikissa visailuissa aina arvata Norjan kuninkaaksi Haakonia tai Olavia. Mutta Håkon oli kuningas Håkonin äpäräpoika, ja välissä olleen toisen kuninkaan kuoltua piti Inga-äidin kävellä hehkuvan raudan päällä todistaakseen lapsensa isyyden. Sehän tunnetaan äärimmäisen luotettavana menetelmänä.  

Herra O:n jälkeen oli ilmeisesti kyllästytty Nidarosiin (myöhemmin tunnetaan nimellä Trondheim), jossa vaan kohkattiin yhden herra O:n hautakirkkoa, lopulta aina 2000-luvulle asti... Niinpä Håkon tullessaan valtaan parikymmentä kuningasta herra O:n jälkeen käski nidaroslaisten pitää tunkkinsa ja siirsi pääkaupunkistatuksen  Bjørgviniin (myöhemmin Bergen). Håkon myös laajensi Norjan suurimmilleen ottamalla ystävällisesti Islannin ja Grönlannin huomaansa. Håkoniin päättyivät Norjan sisällissodat, mutta toisaalta suurin osa viljelijöiden aiemmin omista maista päätyi kuninkaan, kirkon ja aatelisten maiksi. 

Miten Håkon liittyy Tromssaan? No siten, että Håkon perusti Trumsin kirkonkylän, sittemmin Tromssana tunnettu. Tosin siellä oli siinä vaiheessa jo asuttu arviolta 10 000 vuotta (siellä oli ennen huomattavasti lämpimämpi ilmasto kuin nykyään), eli Håkon perusti jotain, joka jo oli olemassa. Kirkonkyläksi tavataan nimetä kylä, jossa on kirkko, ja siksi Håkon rakennutti ensimmäisen kirkon Tromssaan. Se oli aikanaan maailman pohjoisin kirkko. Kirkosta tiedetään vain sen verran, ettei siitä tiedetä oikeastaan mitään. Eikä sitä seuraavastakaan kirkosta, mutta 1800-luvulla tilalle tuli nykyinen tuomiokirkko (mikä muuten on ihan väärä käännös ja sana - oikeasti tuomiokirkkoja pitäisi kutsua kotikirkoiksi, nimittäin piispan kotikirkoksi). 

Håkonia ennen kylä oli viikinkikylä, ja esimerkiksi 800-luvulla elänyt viikinkipäällikkö Othere sanoi olevansa kaikkein pohjoisimmassa asuva norjalainen. Kaikki pohjoisempana olivat nimittäin saamelaisia eli Tromssa oli eräänlainen raja. Norjalla on myöhemminkin kokemusta siitä, että "kirkko rajalle pitää venäläiset poissa" - siitä on kerrottu Grense Jakobselvin kohdalta tässä jutussa. 

Samalla tuli rakennutettua pieni linnoitus nimeltä Skansen - joka on ihan kuin Tukholman huvipuisto Skansen, paitsi ettei niissä ole mitään samaa. Tromssan Skansen tehtiin suojelemaan aluetta karjalaisten ja venäläisten hyökkäyksiltä - ruotsalaisista sotasankareista ei tarvinnut olla niin huolissaan siihenkään aikaan.  Venäläisillä, eli tässä tapauksessa novgorodilaisilla, oli nimittäin oikeus(?) verottaa saamelaisia. Ilmeisesti lause "en ole saamelainen vaan norjalainen" sanottiin venäläisille verottajille kansainvälisellä viittomakielellä miekkaa huitomalla. Toisaalta Norjalla oli oikeus verottaa 500 kilometrin päässä Kuolan niemimaalla asuvia. 

Sittemmin viittomakieliset verouudistukset jatkuivat ja lopulta on päädytty siihen, että veroalueet ovat vaihtuneet eli Kuola kuuluu Venäjän verotoimistolle ja alueet Tromssasta Kirkkoniemeen ja Grense Jakobselviin kuuluvat Norjalle. Tähän meni 500 vuotta eli keskimäärin kilometri vuodessa. Jos kehitys jatkuu samaan tahtiin, niin noin vuonna 5000 Norjan itäraja olisi Beringin meren rannalla Alaskan naapurina ja noin vuonna 10 000 norjalaiset verovoudit saavuttaisivat oman maansa länsirannikon meren puolelta. Kannattaa siis aktiivisesti seurata Norjan veroasioita. 

Toisaalta näiden miekka-viittomakielisten keskustelujen seurauksena Norjasta tuli milloin osa Tanskaa, milloin Ruotsia, ja siinä lopulta hukattiin niin Grönlanti kuin Islantikin.

Kuinka ollakaan, aina parinkymmenen kuninkaan jälkeen Tromssassa tapahtuu jotain. Nimittäin parikymmentä kuningasta ja erinäisiä viittomakielisiä valtionrajaneuvotteluja myöhemmin 1700-luvulla alkoi kehitys, joka johti Tromssassa 1800 luvulla hyvin nykyaikaiseen tilanteeseen, jossa jokainen saa olla sitä mitä itse kokee olevansa. Turskainen Tromssa koki olevansa parfyyminen Pariisi. Jotta eteläisempi, silloin noin 650 000 asukkaan Pariisi, ja pohjoinen turskan pyyntiin ja metsästykseen keskittynyt sadan asukkaan Pariisi kyettiin jotenkin erottamaan toisistaan, Tromssaa kutsuttiin "Pohjoisen Pariisiksi". Itse asiassa kukaan ei varmuudella tiedä, mistä moinen nimitys tuli - Hra Oma Ajan teorian mukaan nimitys oli silkkaa v***uilua. Teorialla tosin ei ole laajempaa kannatusta, sillä Viivin mielestä Tromssa on ihana kaupunki ja Hra Oma Ajan on parempi jatkossakin olla hiljaa ja mieluimmin pysyä kuuloetäisyyden ulkopuolella. 

Tromssan ihanuus johtuu monista asioista, mutta ennen kaikkea siitä, että se Viivin teorian mukaan on ihana. Siellä on kiva olla, nähtävää ja koettavaa riittää, ruoka on hyvää ja paikalliset ovat sosiaalista ja mukavaa seuraa. Prätkille on omia pysäköintialueita. Siellä on hyvin rauhallista liikkua kävellenkin, sillä 70 000 asukkaan Tromssassa valtaosa liikenteestä kulkee tunneliverkostossa. Tunneleissa on risteyksiä, liikenneympyröitä, ja jotta se olisi turisteille helppoa, joka ikinen tunnelin osa on tie numero 862. Eli jos ajat tunnelissa tietä 862 ja saavut liikenneympyrään, niin oikealle on tie 862, vasemmalle on tie 862 ja eteenpäin on tie 862.  Samoin tietenkin taaksepäin. Siinä pitää joko tuntea paikat (kuten tietää, missä suunnassa kartalla on sairaala) tai muuten vain olla hyvä suuntavaisto. Tunneliverkostosta on myös iso käytännönapu talvisin, kun Tromssassa on usein sakeita lumipyryjä tukkimassa teitä. (700 000 asukkaan Helsinkiin ei saatu edes sitä yhtä keskustatunnelia...).

Hienoista tunneleista huolimatta... Tromssan kunnanvaltuustossa on keskikokoinen  puolue Folkeaksjonen nei til mer bompenger eli "Ei enempää tietulleja".

Tromssassa ei ole koskaan kovin kuuma eikä kylmä, siitä pitää meri huolen. Tromssan nähtävyyksiä on esitelty tässä Davás 7: Kuumana kylmässä ja muita iloja Tromssassa -jutussa. Tällä kertaa kuvissa keskitytään enemmänkin vähemmän tunnetun reitin kuvaamiseen - ja kevyisiin tunnelmiin Tromssassa. 

Tiellä 848

Etsi kuvasta pieni punainen Honda ja pieni kuljettaja

Hra Oma Aika näyttää olevan tulossa

Hra Oma Aika kovin pollean näköisenä, kun sai kiinni pysähtyneen Dollyn... :D 

Olisi ollut mielenkiintoinen ravintola - koronan takia ei turisteja liikkeellä ja moni paikka kiinni

Muutaman kilometrin tunneli takana olevaan saareen. Normaali tunneli eli pimeä ja kostea.

Näitä Norjalaisittain pieniä putouksia on loputtoman paljon

Sopivan kokoinen valtatie!

Tiellä 84

Tiellä 86 - siellä voi toisinaan ajaa vähän vauhdikkaamminkin

Mortenhalsin tiellä

Tromssa

Takaa sisälle Tromssaan... huomaa lentokone kiitoradalla

Oikea tunnelireitti oli vielä muistissa

Tunneleiden ansiosta keskustakin on hiljainen

Tällä veneellä varmaankin ehtii - 600 hevosvoimaa

Normaalia työelämää - kesken raskaankin raatamisen joku aina paskoo niskaan...?

Magic Ice Bar

Baaritiskillä

- Moi, käytsä usein täällä?

Kyllä baarissa aina seuraa saa...

Mukava looshi tutustumiseen

Omaa aikaa Tromssassa

Olimme jo pohjoisessa, Harstadissa, mutta kun suuntana oli Tromssa, ajatus oli, että nyt lähdemme sinne minne kuuluukin eli pohjoiseen.  Samalla kuitenkin mieli oli jo vähän haikea - yhä vain pohjoisempaan, mutta lomapäivät vähenivät. Erikoinen kesä, koronakesä. Toisaalta mieli oli iloinen, paluu Tromssaan, "Pohjoisen Pariisiin". Ja tässä kohtaa Hra Oma Aika olkoon siis edelleen ihan hiljaa ja jossain kauempana. 

Tromssa on yksi lempikaupunkejamme Norjassa - kuten muutkin Norjan kaupungit. Pieni kodikas keskusta odotti puutaloineen ja yksinäinen koirapatsas yhä näytti odottavan - mutta ketä?  Ohut, lyhyt kesämekko ja korkkarit sopivat täydellisesti tunnelmaan ja tilanteeseen. Tiettyjä omia asioita ja paikkoja on tullut tavaksi Tromssassa tehdä ja käydä, ja sää oli upea. 

Tromssassa on vielä paljon näkemistä - toivottavasti sinne pääsee ensi kesänä uudelleen!

Magic Ice Bar on tuttu sekin entuudestaan, ihan erityinen baari - sinne piti tietenkin mennä uudestaan. Kaikki on tehty jäästä ja lämpötila on pakkasen puolella. Lasit ovat jäätä, pöydät, tuolit, baaritiski, sisustus - kaikki on jäätä. Tiskeistä ei tarvitse huolehtia, käytetyt lasit viedään ulos pihalle. Värivalot vaihtavat tilan ilmettä jatkuvasti. Fiilis ei ole siellä jäässä!

Jääbaarissa tosin otetaan oikeastaan sananmukaisesti miehistä mittaa... pois, kenestä nyt sitten minkäkin verran. Helppo erottaa Miehet ja muut... Naisille se on hyvä paikka saada veri kiertämään ja mieli lämpenemään samaan tahtiin kuin jäät drinkissä sulavat. Lopulta kesämekossa tekee mieli päästä jo lämpimään. 

Tromssassa tuli ilo päästä sviittiin ilman matkakassan hupenemista, upeisiin merimaisemiin. Tosin jossain vaiheessa siihen aivan eteen oli tullut laiva, josta ilmeisesti näki sisälle yhtä hyvin kuin telkkaria katsoisi...  

Laivalla Tromssaan tuli muutakin kuin yleisöä, mutta onneksi kaksi tuntia lähtömme jälkeen. Siitä seuraavassa osassa!

Maailman paras pieni matkapyörä Dolly

Norjan herkkuja!

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )