Kuukausi Norjassa, osa 8: Merta ja vuoristoa pitkin Narvikiin

 

Tärkeintä on ajaminen. Ajaminen henkisesti ja fyysisesti kaikin aistein nauttien. Vaikka sitten märkänä.  Vuoden 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros Vuoden 2018 12-osainen Pohjois-Norjan kierros

Vuoden 2020 kiertelyt Norjassa: Kuukausi Norjassa, prologi:  Puolangan Pessimismistä lasi-iglun optimismiin Kuukausi Norjassa, osa 1:  Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa) Kuukausi Norjassa, osa 2: Galdhöpiggen - ylemmäs ei ajamalla Norjassa pääse Kuukausi Norjassa, osa 3: Lillehammerin olympialaissa  Kuukausi Norjassa, osa 4: SE.Trollstigen. Kuukausi Norjassa, osa 5:  Altlantin väylä ja ruusuinen Molde Kuukausi Norjassa, osa 6:  Trondheimin valloitus - revanssi vuodelta 1718 Kuukausi Norjassa, osa 7:  Läpimärkänä rockia Namsosissa Kuukausi Norjassa, osa 8: Merta ja vuoristoa pitkin Narvikiin Kuukausi Norjassa, osa 9:  Yøu Bøngi Stømp! Kuukausi Norjassa, osa 10:  Nainen kuumana jäillä Tromssassa Kuukausi Norjassa, osa 11:  Suamelaisten mailla eli Vesisaareen Kuukausi Norjassa, osa 12: Taistelu Hamninbergissa Kuukausi Norjassa,  epilogi:  Rillumarei ja kumit loppu

Namsosista Sandnessjøeniin

Rockcity-Namsosista Sandnessjøeniin voi ajaa muutamaakin reittiä. Ehdottomasti nopein on ajaa Namsosista tielle E6, posottaa sitä pohjoiseen reilut parisataa kilometriä ja mennä sitten pikkutietä Sandnessjøeniin. Tämä reitti on noin 300 kilometriä ja kestää noin neljä tuntia.

Toinen vaihtoehto on ajaa koko matka pikkuteitä, jolloin matkalle tulee myös neljä lossimatkaa odotuksineen. Tämäkin reitti on noin 300 kilometriä, mutta kestää noin kahdeksan tuntia.

Koska sadetta oli ennustettu koko päiväksi ja Namsosissa satoi reippaasti heti aamusta alkaen, reitiksi valittiin tietenkin tuo kauemmin kestävä eli kahdeksan tunnin vaihtoehto. 

Kahdeksan tuntia sateessa mieluummin kuin neljä tuntia sateessa? Ajo upeissa maisemissa oli houkuttelevampi vaihtoehto kuin neljä tuntia tylsempää tietä - sateessakin. Se oli oikea valinta. Namsosista tie 769 menee suoraan tunneliin - ja kas, vuoren toisella puolella enää vain tihuutti. Sitten sade loppui kokonaan. Tietenkin se palasi sitten myöhemmin sitä rankempana. Helppo silti suositella näitä(kin) pikkuteitä, ne ovat sateellakin kiinnostavampia kuin tuttu E6. Ehkä ensi vuonna saamme noistakin teistä aurinkoiset kuvat.

Vähän alempana on juttua kurkoista ja viikinkien leppoisista tavoista selvitellä erimielisyydet!

Sade loppui alkuunsa

Sitten alkoi taas sataa

Siltoja riittää - kapeita siltoja!

Välillä lehmiä tiellä. Tähän mennessä olikin reissussa jo ollut tiellä poroja, hirviä, lampaita, aaseja, ...

Sandnessjøen

Sandnessjøen-nimi juontaa juurensa Sandnes-nimiseen kartanoon ja sen rantautumispaikkaan mereltä, norjaksi sjø. Se kartano oli jo viikinkiaikoina päälliköiden kartano, ja 1600-luvulla se oli jo tunnettu kauppapaikka. Hurtigrutenkin alkoi pysähtyä siellä jo 1800-luvun lopulla, ja se vauhditti kaupungin huimaa kehitystä entisestään. Näin 2000-luvulla tässä merkittävässä suurkaupungissa oli pitkään jatkuneen huiman kasvun seurauksena jo yli 5700 asukasta. Meikäläisistä suurkaupungeista se vastaa siis lähinnä Mäntyharjua väkiluvultaan - mutta Mäntyharjussa on kyllä melko varmasti vähemmän vilkas meriliikenne. Sandnessjøen on liikenteellinen solmukohta etenkin laivaliikenteen osalta ja siellä on teollisuuttakin kokoonsa nähden reippaasti.

Alueelta täytyy kuitenkin mainita toinen merkittävä paikkakunta eli Tjøtta. Siellä kartanossa asusti vuosina 965 - 1036 maanviljelysasiantuntija Hårek, joka siinä sivutoimenaan oli myös paikallinen viikinkipäällikkö, lääninherra. Kyllähän te varmaan muistatte hyvin Tjøttan Hårekin? Aiemmin osassa Kuukausi Norjassa, osa 1: Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa) kerrottiin, että maailman kovin mies Pyhä Olavi sai turpiinsa Suomessa ja hädin tuskin pääsi karkuun kuollakseen sitten Stiklestadin taistelussa 1030. 

Miten hän sitten kuoli? No, Tjøttan pojat Hårekin johdolla eivät erityisesti ymmärtäneet, että Olav on kovin kaikista, vaan pitivät tätä vastenmielisenä kusipäänä, joka vain halusi takaisin valtaan ja jonka pakkokäännytykset kristinuskoon eivät nyt vain oikein sopineet Hårekin ja hänen miestensä agendalle. Niinpä mokomat pakanat sitten terävillä astaloilla iskivät Olavia erinäisiin paikkoihin.  Kalv Arnesson iski miekalla niskaan, Tore Hund upotti miekkansa Olavin mahaan ja Torstein Knarresmed iski miekalla sinne, missä eniten sattuu. Moiseen pikku silittelyyn Olav sitten kuoli. Suomessa voitaisiin nimetä joku paikka Hårekin mukaan tai pystyttää edes patsas, sillä selkeästi oli meidän kaverimme.

Stiklestadissa paikkaan, jossa Olav kuoli, kasvoi pieni kirkko, Trondheimissa paikkaan, johon hänet haudattiin, kasvoi aivan valtava kirkko. Vilja kasvaa lannasta, mutta mistä kirkot kasvavat? Legendoista, ja melkoinen legendahan Olav Haraldsson oli, ja niin vihatusta pakkokäännyttäjä ex-kuninkaasta tuli Pyhä Olavi. 

Eipä sekään tarina siihen päättynyt, sillä Olavin kuninkaan pallilta syrjäyttänyt Knut Suuri ei ollut pidetty sankarikuningas hänkään, joten Knutin  kuoltua 1035 ei hänen poikaansa nimitetty kuninkaaksi vaan eräs toinen poika,11-vuotias Magnus. Uusi kuningas Magnus kutsui vuotta myöhemmin Hårekin Nidarosiin (eli Trondheimiin). Olisi kannattanut vähän miettiä sen kutsun noudattamista, sillä kutsuja tunnettiin myös nimellä Magnus Olavsson, eli tiedätte kyllä kenen Olavin poika. Tällä silloin 12-vuotiaalla kuninkaalla ei itsellään ollut kanttia haastaa Hårekia, vaan tämä nuori kurko antoi apulaisensa Åsmund Grankjellsonin hommaksi tappaa Hårek. Tullessaan tapetuksi Hårek kuoli, sillä niin siinä usein käy. Magnus saikin myöhemmin lisänimen Hyvä, eli Magnus den Gode. Hyvin se tappaminen sujuu hyviltä ja pyhiltäkin. Eli Hårek ei enää asu Tjøttassa, jos häntä olitte ajatelleet pitkästä aikaa mennä moikkaamaan, mutta kannattaa sinne silti ajella.

Tjøttan ja Sandnessjøenin välinen tie on kaunis ja se on esitelty (kauniilla säällä) tässä Davás 10: Näissä et ehkä ole Norjassa pysähtynyt, mutta kannattaa! -jutussa. Tien varrella asusti ja vaikutti norjalaisten Agricola eli Petter Dass, ja hänet voi melkein siellä tavata.

Kaupunkia saattoi luonnehtia varsin rauhalliseksi...

Sähkö-Ferrari Testarossa...?

Sandnessjøenista Narvikiin

Aurinko armas, kuivas satehen. Jos oli hienoa ajella Namsosista Sansnessjøeniin sateessa, pientä seikkailuhenkeä, niin onhan se silti sata kertaa upeampaa ajaa upeassa paisteessa. Siivu Narvikiin on pitkähkö, mutta sitä kannattaa pidentää vielä hiukan koukkaamalla Fv17 tietä Mo i Ranan suuntaan. Yksi lossimatkakin osuu siihen, ja ennen kaikkea upeita maisemia ja mutkia. Mo i Ranasta mennään Saltfjelletin lumimaisemiin katsomaan, näkyykö Napapiiri maastossa yhtähyvin kuin kartoissa, ja näkyyhän se tietenkin!

Joku viisaana sanoo tähän, että olisi kannattanut ajaa Fv17 Bodøhön, ja kyllä, se on upea tie ja ehdottomasti sitä voi suositella. Se on esitelty jo aiemmin tässä Norja, osa 5: Bodø ja Fv17 - upeampi kuin Lofootit? -jutussa. Nyt mennään kuitenkin jäätikölle ja saavutaan ajoissa Narvikiin. Narvikia on esitelty muun muassa tässä Davás 8: Senja sen kauneus, Narvik ja paljon muuta -jutussa, joten ei siitä nyt sen enempää.

Ensin kohti Mo i Ranaa tien Fv17 kautta

Tämä silta jaksaa aina ihastuttaa

Taas risteilyllä. Viihdytyksestä vastaavat maisemat!

Mo i Ranasta kohti Narvikia

Suosikkiravintolamme Mo I Ranassa - ehdottomasti suositeltava!

Napapiirillä

Napapiiri on merkitty maahan ihan kuten karttapalloistakin näkee....

Luminen tie heinäkuussa? Varsinainen lumipuro.

Ylhäältä alkaa etelään ja pohjoiseen joet - ensin puroina, sitten nopeasti ne kasvavat kuohuviksi koskiksi, lopulta rauhallisina leveinä jokina ne laskevat mereen

Norjalainen litra on vähän isompi?

Ensimmäiset suomalaiset pariin viikkoon! Kyykyillä kohti Lofootteja.

Koukkaus pois E6-tieltä tielle Fv927 kannattaa - lautta Dragista Kjøpsvikiin ja sieltä mutkitellen upeissa maisemissa päätyy takaisin E6:lle, eikä matka juurikaan pitene.

Sivukoukkaus

Omaa aikaa 

Sateella ajaessa ennen pitkää tapaa kastua, kun suojana on vain sadetakki. Oli silti ihan selvää, että pidempää, mutkaista reittiä mennään Namsosista Sandnessjøeniin. Erokin meinasi matkalla tulla, kun Hra Oma Aika meinattiin jättää pois laivalta - ei mahdu. Mahtui lopulta sitten kuitenkin. Hra Oma Ajan fysiikka tosin kesti sitä sadekeliä vähän huonommin, hän ei Sandnessjøenissa kyennyt lähtemään kaupungille seikkailemaan suurkaupungin (5700 asukasta) sykkeeseen vaan joutui lepäilemään vuoteessa. Kaupunki tosin oli tyhjä kuin reissukassa kesän jälkeen tai entinen poikamies hääyön jälkeen! Seuraavana aamuna auringonpaisteessa kunto olikin taas hyvä lähteä liikkeelle ja Narvikiin saavuttiin hyvissä voimissa.

Sandnessjøenissa ferrarimies tuli taas myöhemmin paikalle ja halusi tietenkin arvonsa mukaisen paikan autolleen, ja koska edessä oli vain sähköautoille tarkoitettu latauspaikka, hän pysäköi siihen. Täyteen ravintolaan hänellä ei ollut pöytävarausta, ja kovin oli suuri hämmästys, ettei sitten millään päässyt sinne. Lähtiessä hotellista tuli vielä pieni viihdenumero, kun hissiä odotellessa laukussa alkoi surista. Vieressä olleita ranskalaisia turisteja se tuntui hiukan huvittavan... 

Matkalla Narvikiin tavattiin ensimmäiset suomalaiset pariin viikkoon. Etelä-Norjassa ei turisteja juuri ollut - yksi suomalainen moottoripyörä, yksi ruotsalainen auto - sitten myöhemmin ferrarimies sekä niitä ranskalaisia Namsosissa ja Sandnessjøenissa. Kaksi nuorta herrasmiestä olivat lähteneet (muistin mukaan) Tampereelta, josta porhalsivat yhtä soittoa Vaasaan ja sieltä Uumajaan, siitä kutakuinkin yhtä soittoa Ruotsin läpi kohti Narvikia. Kyykkypyörillä pieniä stoppeja oli pakko pitää aika tiheästi, mutta matka oli edennyt ripeästi. Eipä kukaan Ruotsissa viime kesänä halunnut eikä saanut pitkään ollakaan. 

Janon sammuttaminen suoraan vuoristopurosta

Hyvän matkapyörän ei tarvitse olla iso ja uusi.

Kalahampurilainen astetta parempana versiona

Vastustamaton herkku... Crème brûlée

Tätä pidemmälle ei katupyörällä mennä. Tai no, tarpeeksi vauhtia, niin menee varmaan aika pitkälle, mutta ei tule takaisin ajamalla...

Seuraavassa jaksossa palataan taas kerran Lofooteille ja ratkotaan erimielisyyksiä. Yøu Bøngi Stømp? Ajoa upeissa maisemissa, mutta miten siihen liittyy sviitti ja käsiraudat seinässä?

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )