Kuukausi Norjassa, osa 7: Litimärkänä rockia Namsosissa

Namsosiin, rock'n'rollin tyyssijaan! Rock-elämää, mutta paljon muutakin kivaa. Mutkateitä Trondheimista Namsosiin - vaikka matkaa ei ole paljon, sen ajaminen kestää! Navigaattorin näkymä Fv715:llä Vuoden 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros Vuoden 2018 12-osainen Pohjois-Norjan kierros

Vuoden 2020 kiertelyt Norjassa: Kuukausi Norjassa, prologi:  Puolangan Pessimismistä lasi-iglun optimismiin Kuukausi Norjassa, osa 1:  Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa) Kuukausi Norjassa, osa 2: Galdhöpiggen - ylemmäs ei ajamalla Norjassa pääse Kuukausi Norjassa, osa 3: Lillehammerin olympialaissa  Kuukausi Norjassa, osa 4: SE.Trollstigen. Kuukausi Norjassa, osa 5:  Altlantin väylä ja ruusuinen Molde Kuukausi Norjassa, osa 6:  Trondheimin valloitus - revanssi vuodelta 1718 Kuukausi Norjassa, osa 7: Läpimärkänä rockia Namsosissa Kuukausi Norjassa, osa 8:  Merta ja vuoristoa pitkin Narvikiin Kuukausi Norjassa, osa 9:  Yøu Bøngi Stømp! Kuukausi Norjassa, osa 10:  Nainen kuumana jäillä Tromssassa Kuukausi Norjassa, osa 11:  Suamelaisten mailla eli Vesisaareen Kuukausi Norjassa, osa 12: Taistelu Hamninbergissa Kuukausi Norjassa,  epilogi:  Rillumarei ja kumit loppu

Parempi reitti etelän suunnasta Namsosiin

Etelästä Namsosiin tulee yhdistelmä E6-Fv17, ja Fv17 on Norjan upeimpia teitä - mutta... Rannikkotie Fv17 on esitelty pohjoisimmalta osaltaan aiemmin tässä jutussa ja se on ihan hienointa mitä on (siis se tie, ei juttu), mutta nyt tullaan etelästä, Trondheimista. Fv17 alkaa E6-tiestä, mutta ei Trondheimista ole pakko ajaa E6:tta, sillä Fv17:n kaltaista rannikolla mutkittelevaa tietä löytyy koko matkalle - parempaakin! 

Trondheimista pääsee pienille, kapeille mutkateille noin 170 kilometrin ajaksi ennen kuin päätyy Fv17:lle - ja se kannattaa, koska Fv17:n eteläisin pää on sen tien tylsintä kohtaa. Nautinnon takia kannattaa siis ajaa tietä Fv715. 

Kun Trondheimista lähtee rantaa pitkin länteen, on tie yhtä aikaa Fv715 ja Fv707. Hetken päästä Fv715 kääntyy oikealla kohti merta, mutta kannattaa pysähtyä ennen merta ja odottaa lauttaa. Enduromiehet ja -naiset saavat toki koettaa ylitystä ilman lauttaakin, että olisi vähän haastetta. Lautalla päätyy Rørvikiin, josta edelleen seurataan tietä Fv715. Koska ollaan Norjassa, tie nousee nopeasti 200-300 metrin korkeuteen, tulee alas ja nousee ylös ja tulee alas, pomppii ylösalas-ylösalas-ylösalas kuin luontoäiti vuoren päällä, ja siinä samalla oikealle ja vasemmalle niin kauan, että tulee perille.  

Vuoristojärviä, merta, putouksia ja koskia osuu tien varrelle sopivasti, samoin tuulimyllyjä, joita vastaan ei tunnetusti kannata taistella, paitsi jos ajaa endurolla. Myllyt ovat nimittäin vähän hankalissa paikoissa, joihin vain endurokuskit haluavat jäädä jumiin. Muut voivat sillä aikaa ajella hotelliin puhtaisiin lakanoihin, kunnes ne jumiin jääneet enduromiehet saapuvat sotkemaan ne. 

Kaiken upeuden keskellä kannattaa huomioida hirvet, joita näkee Norjan hirviseuduilla usein. Ei kuitenkaan kannata huomioida niitä liian läheltä. Hirville ja ihmisille kelpaavat metsäalueet ovat Norjan rannikolla niin kapoisia, että kohtaamiset ovat yleisiä. Miksei ravintoloissa sitten ole tarjolla hirveä?

Odotettavissa vaihtelevaa tietä - ja vaihtelevaa säätä

Märkiä kurveja

Ihan kunnon sadettakin tuli hetken

Sitten tunnelin toisella puolella taas kuivia kurveja

Kuivalla saattoivat mutkanopeudet nousta...

Edessä silta, alakuvassa sillalla - kapea on

Vuoret täynnä tuulettimia 

Vuonoja kierrellen

Koskia matkan varrella

Saapuminen Namsosiin, tällä kertaa etelästä

Namsos

Kaupunki perustettiin 1845 ja nimi tulee Namsen-joesta, -os puolestaan tarkoittaa joen suuta. Eteläsaameksi se on ytimekkäästi Nåavmesjenjaelmie, ja siksi kutsumme sitä tässä yhteydessä vain nimellä Namsos. Perustamisen syy oli, että paikka soveltui mainiosti puunkuljetukseen, koska sen lähistöllä oli paljon metsiä ja Namsenvuonon kautta pääsy merelle oli vaivatonta. Paikalla olikin kohta jo kymmenkunta sahaa, ja kun sinne perustettiin luotsiasema, sieltä voitiin viedä puutavaraa suoraan ulkomaille. Nykyisin paikkakunnalla toimii enää yksi saha. Kaupungissa on myös sahalaitosmuseo, mutta se on vähemmän tunnettua kuin kaupungin rock-maine, mutta siitä hetken päästä.

Namsosin lapset eivät juhlineet yhtä
iloisesti kuin Berliinin lapset

Kaupunki on palanut kolme kertaa. Vuonna 1872 kaksi poikaa leikki tulitikuilla sytyttäen koko kaupungin tuleen. Vuonna 1897 se paloi toisen kerran, tuntemattomasta syystä. Toisessa maailmansodassa namsosilaiset saivat osallistua Hitlerin syntymäpäivän viettoon 20. huhtikuuta 1940, siilä Adolfia, tätä "lämpimästi tuntevaa, sydämellistä, hyvää tarkoittavaa, herkkää ihmistä" (Risto Ryti 1942), ilahdutettiin pommittamalla syntymäpäivän kunniaksi Namsos maan tasalle. Viisi vuotta myöhemmin eli vuonna 1945 Adolfilla puolestaan oli niin rankat syntymäpäivät, että kymmenen päivää niiden jälkeen Adolf ampui itsensä ja namsosilaiset saivat rauhassa rakentaa kaupunkinsa uudelleen.

Palataanpa hirviin. Vaakunassa on hirven pää, koska "hirvi on metsän kuningas". No niin, tuo selittää, miksi suomalainen "tunturiretki Norjaan" on Norjassa "Suuri Norjan sota" ja miksi se maailman kovin kurko sai turpiinsa Suomessa. Suomessa metsän kuningas on kyllä myös ruskea, mutta pikkuisen kovempi painikaveri. 

Väkimäärältään Namsos on pieni, vaikka siihen on liitetty tukku naapurikuntia. Väkiluku koko laajan kunnan alueella on 15 000, mutta itse kaupungissa asuu reilut 8000. Sellainen Hangon kokoinen paikka. Hankoa rekkakuskit kutsuvat tuttavallisesti "jumalan hylkäämäksi vihamieliseksi kalastajakyläksi niemen kärjessä", vaikka Hankohan on hieno paikka. Niin on myös Namsos, etenkin jos ei sada kaatamalla. Pinta-alaa sen sijaan on kolmen Tampereen verran. Namsosin ystävyyskaupunki ei kuitenkaan ole Tampere vaan Kaskinen, kaiketi Suomen pienin kaupunkinimitystä käyttävä kunta. Kaskinen on siis pieni, hyvin pieni, eikä sinne eksy vahingossa. Sama pätee Namsosiin. Molempiin päätyy, jos päättää ajaa pieniä rantateitä, ja se kyllä kannattaa molemmissa tapauksissa.

Miksi Tampere on taas mainittuna? Koska Namsosta ja Tamperetta yhdistää rock. Tampereella on (tai oli...) manse-rock, Namsosissa on (oli..) trønderrock. Molemmat enemmänkin tunnettuja kotimaassaan kuin muualla. Trønderrockia kuitenkin usein esitettiin englanniksi eli se levisi hieman paremmin kuin härmäksi veisatut laulut. 

Vai oletteko hyvinkin tutustuneet Terje Tyslandin, Åge Aleksandersenin, Hans Rotmon,  Vømmøl Spellmannslagin, Arbeidslaget hass K. Vømmølbakkenin tai Heimevernslagetin tuotantoon? Aivan, ja yhtä tiukasti Namsosissa kuunnellaan manserockia. Namsosista on kuitenkin kotoisin sen kokoon nähden huomattavan monia muusikoita, kirjailijoita ja muita merkkihenkilöitä. Kuuluisin bändi on Prudence - kyllä, Beatlesin biisistä Dear Prudence lainattu nimi. Laulu muuten kertoo Prudence Farrowista eli näyttelijä Mia Farrowin siskosta ja lyriikassa kuvataan luonnon kauneutta, ja sehän sopii Namsosiin hyvin! 

Rock on Namsosissa läsnä joka paikassa - hotellissa, kaupoissa, kaduilla ja tietenkin Trønderrock-museetissa. Museossa ei saanut kierrellä omin päin erillään muista, vaan ainoastaan ryhmässä kaikki yhdessä - koska korona-aika. Älkää kysykö, millä logiikalla. Kenties se on Professor Drövels Hemmelighet. Tavattoman mielenkiintoiset opastukset olivat vain norjaksi, josta ymmärsi kaksi sanaa: Beatles ja joku muu bändi, jota ei enää muistu mieleen. 

Museo on silti hyvin mielenkiintoinen, kertoen niin menneestä rocksuuruudesta ja ajasta kuin vähän tästä päivästäkin. Tai siis tästä ajasta, ei just tästä päivästä. Tai saattaa kertoakin, mutta norjaksi. Ihan varma ei voi olla.

Vaikka Namsos on pieni, siellä on paljon erilaisia yrityksiä ja palveluja Biltemasta alkaen. Siellä on myös erinomaisia ravintoloita. Rockin lisäksi Namsosissa on Bjørumsklumpen eli "Klompen", joka kohoaa pystysuorasti toistasataa metriä ylöspäin ja hallitsee Namosisin näkymiä kaikkialta. Jos ei halua kiivetä ihan pystysuoraa seinää ylös, voi nousta myös takakautta, siellä on mutkitteleva tie ihan huipulle asti. Huipulta näkee koko kaupungin ja paljon enemmänkin! Melko lähellä on myös alueen suosituin vaelluskohde Svartfjellet, mutta sinne tuskin Hra Oma Ajan kanssa voi nousta. Näkymät ovat kuulemma upeat! 

Rock näkyy kaikkialla - kauppakeskuksessakin

Prudencen keikkabussi

Rock-museossa

Stompistin - tällä saadaan stomp-ääni sudiossa, jos tarpeen

Kirkosta voi sanoa, että ainakin se on persoonallinen

Lähikauppakin on rock

Koko seutukunta on rock

Ensikohtaaminen "ferrarimiehen kanssa". Ferrarin saa pysäköidä mihin vain ja on oikeus hämmästyä, ettei täyteen hotelliin tai ravintolaan pääse, vaikka olisi Ferrari. Tapaamme hänet vielä myöhemminkin matkan edetessä samoissa merkeissä!

Rock-elämää...

Omaa Aikaa Namsosissa

Trondheimin tihkusade loppui, kun laivalla pääsi vuonon toiselle puolelle. Mutkatkin vain paranivat koko ajan. Parinsadan kilometrin taittamiseen meni melko kauan, kun pysähtymisen arvoisia maisemia riitti. Yksi sadekuuro vielä osui kohdalle, sitten taas kuivaa. Viimeiset kymmenet kilometrit menivät pienessä sateessa. Pari päivää sateisessa Namsosissa menikin sitten enimmäkseen sisätiloissa, ulkona oli ihan kunnon sade. Hotellista sai kyllä sateenvarjon, että kaupungilla sai kävellä suojattuna - ja kun sateenvarjon palautti, se desinfioitiin koronatoimenpiteenä. 

Rock-museon koronatoimet olivat vähän hämmentäviä, ja huvittavaa oli kuunnella pitkiä esitelmiä rockista norjaksi eikä ymmärtää kuin ne kaksi sanaa. Herra Oma Aika väitti ymmärtäneensä paljon, mutta niitä käännöksiä kuunnellessa saattoi olla ihan varma, että ne olivat yhtä hyviä ja mahdollisia kuin Hra Oma Ajan fyysiset suoritukset... Onneksi museon sisältö puhuu itsekin puolestaan.  Vastaavasti Hra Oma Aika kertoi esityksen jälkeen oppaalle "kaikkien aikojen nerokkaimman manserockari Juicen nerokkaista lyriikoista ja upeista melodioista ja että Juicella on Hitlerin iloisesta juhlinnastakin ja sahatoiminnasta kertova biisi Mussolini perusdiini, sekä Popedan äijämäisyydestä ja että väliin huudetaan Eppu Normaalin tyyliin "uaa, kuka ajaa sinisellä autolla" ja että Yö oli Porista". Tietenkin kertoi siis suomeksi ja opas kuunteli aivan hiiren hiljaa, suu auki kiinnostuksesta. Saattaa seistä siellä aulassa yhä suu auki, eli jos satutte käymään, niin työntäkää leuka kiinni, ettei kevään tulleen mikään lintu tee oppaan suuhun pesää. 

Sateinen Namsos jäi ulkoelämän osalta siis vähäiselle tällä kertaa - koronan takia osa paikoistakin oli kiinni. Toisinpäin kaupunki on SOS-man, eli siellä ovat miehet pulassa tai että siellä Miestä kaivataan? Kaupunki on silti mukava ja ensi kesäänkin jäi vielä tutustuttavaa! On se kauheaa, kun joutuu aina vaan uudelleen ja uudelleen menemään Norjaan! 

Ehkä tärkeintä oli tässä vaiheessa kuitenkin tunne, että suunta on vihdoin takaisin pohjoiseen! Muistattehan matkan toisen tavoitteen? Matkan kaksi tavoitetta kerrottiin Osassa 1 ja niistä ensimmäinen toteutui osassa 2.

Tauko taatusti rauhallisessa paikassa...

Elämää pitää elää niin, että suusta tulee Åh-Åh-Ah-Ah?

Hiukan tuulista...

Seuraavassa jaksossa on lämpöä ja jäätä, merta ja vuoristoa, motoristin hulluutta ja ferrarimiehen paluu! 

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )