Kuukausi Norjassa, osa 5: Altlantin väylä ja ruusuinen Molde

Moldesta Atlantin väylän kautta Trondheimiin Varsinainen Atlantin väylän osuus Trondheimin keskustan läpi ei tarvitse ajaa Vuoden 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros Vuoden 2018 12-osainen Pohjois-Norjan kierros

Vuoden 2020 kiertelyt Norjassa: Kuukausi Norjassa, prologi:  Puolangan Pessimismistä lasi-iglun optimismiin Kuukausi Norjassa, osa 1:  Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa) Kuukausi Norjassa, osa 2: Galdhöpiggen - ylemmäs ei ajamalla Norjassa pääse Kuukausi Norjassa, osa 3: Lillehammerin olympialaissa  Kuukausi Norjassa, osa 4: SE.Trollstigen. Kuukausi Norjassa, osa 5: Altlantin väylä ja ruusuinen Molde Kuukausi Norjassa, osa 6:  Trondheimin valloitus - revanssi vuodelta 1718 Kuukausi Norjassa, osa 7:  Läpimärkänä rockia Namsosissa Kuukausi Norjassa, osa 8:  Merta ja vuoristoa pitkin Narvikiin Kuukausi Norjassa, osa 9:  Yøu Bøngi Stømp! Kuukausi Norjassa, osa 10:  Nainen kuumana jäillä Tromssassa Kuukausi Norjassa, osa 11:  Suamelaisten mailla eli Vesisaareen Kuukausi Norjassa, osa 12: Taistelu Hamninbergissa Kuukausi Norjassa,  epilogi:  Rillumarei ja kumit loppu

Atlantin väylä

Atlantin väylä, englanniksi Atlantic Road, norjaksi Atlanterhavsveien, nykynorjaksi Atlanterhavsvegen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä legendaksi jo noussut reitti Åndalsnesin ja Kristiansundin välisellä läänintie 64:llä on itse asiassa aika uusi. Tie avattiin vasta vuonna 1989. Saarelta ja luodolta toiselle kahdeksan sillan avulla loikkiva tie on hyvin suosittu.

Legendaarisuutta ruokkii myös se, että se on toisinaan listattu yhdeksi maailman vaarallisimmista teistä (esim. Thrillist). Vaarallisuus on kuitenkin todellisuutta vain myrskyisällä säällä, jolloin mereltä tulevat jättimäiset aallot voivat iskeä tielle ja etenkin prätkällä reissu voi muuttua uimareissuksi ja prätkä saa ns. uppopesun, tai ainakin harjattomaksi pikapesuksi ilman vahausta ja kuivausta. 

Kauniilla säällä varsinainen Atlantin väylä saattaa olla tietyllä tapaa myös pettymys - se on hyvin kaunis, mutta sillä on pituutta vain reilut kahdeksan kilometriä. Mahtavampia siltojakin Norjassa löytyy, sillä Atlantin väylän pisin silta on "vain" 260 metriä. Parhaalla paikalla on kuitenkin hyvä taukopaikka, jossa voi ja ehdottomasti kannattaa kierrellä kävellen upeissa maisemissa. Onnekkaimmat saattavat bongata myös valaita ja hylkeitä. 

Mutta ei kannata tyytyä vain tuohon viralliseen Atlantin väylään - siitä voi jatkaa rantoja pitkin ja tuskin pettyy. Esimerkiksi etelästä tultaessa kannattaa ajaa ihan rantoja pitkin kylästä kylään ennen Atlantin väylää, ja sieltä jatkaa matkaa Kristiansundiin, sieltä edelleen eteenpäin pitkin rantateitä ja kokea paljon lisää upeita maisemia, siltoja, tunneleita lauttoja,..

Miksi tehdä lyhyt tunneli lyhimmälle etäisyydelle,
kun voi tehdä kolme kertaa pidemmänkin

Kristiansundiin menevä kuusikilometrinen tunneli meren alla viilentää kummasti, jos nahoissa tuntuu kuumalta. Miksi se on niin pitkä ja tekee jopa mutkan? Miksei se mene suoraan lyhintä reittiä? Koska norjalaiselle tieinsinöörille sattui reppuun mukaan sinä päivänä vähän pidempi tunneli, lyhyet olivat varmaan loppuneet. Tunnelihan on tyhjää tilaa eli mahtuu hyvin reppuun. 

Kristiansundista pääsee lautalla Tømmervågiin ja sieltä edelleen pitkin rantoja ja saaria eteenpäin - hyviä vaihtoehtoja on sellaiselle, jolle reissu ei ole suoritus. Edes tämän ajon päätepisteeseen eli Trondheimin keskustaan ei ole pakko ajaa isoja teitä, vaan sinne pääsee "takakautta" sisään pientä rantaväylää pitkin.

"Atlantin väylä on harvalle matkailijalle ensimmäinen kohde Norjassa – sijaitseehan se hieman syrjässä", sanotaan oppaassa. Itse asiassa kaikki paikat Norjassa sijaitsevat syrjässä tai jossain maailman äärilaidalla. Koko Norja on syrjässä. Siinä sen viehätysvoima osittain onkin - siellä luonto on sen verran mahtavaa, että se päättää, minne ja mistä ihminen voi kulkea.

Pikkuteillä oli seurana lähinnä eläimiä

Ei varsinaisesti ruuhkaa ollut kiusana

Kjeksa - täällä oli saksalaisten tutka-asema toisen maailmansodan aikana - muitakin sota-ajan rakennelmien jäänteitä on edelleen paikalla

Nyt ollaan jo Atlantin väylällä!

Atlantin väylän tunnetuin kohta

Ylös sillalle...

Tältä se näytti ajaessa - silta alkaa...

...sillalla...

...ja siltaa alas. Tuossa saaressa kannattaa pysähtyä vähän ihmettelemään!

Outoja otuksia taukopaikalla

Sitten eteenpäin Atlantin väylää

Pikkuteitä vain eteenpäin ja ajonautintoa riittää! Suuntana Trondheim

Tunneli Kristiansundiin - se on paljon pidempi kuin karttaa katsoen luulisi olevan tarpeen...

Piti vähän käydä kuvaamassa paikkoja....

Lauttamatkoja riittää myös

Aaseja

Sateessa - huomaa hirvi!

Viimeinen pikkutiekiepaus ennen Trondheimia

Molde

Molde on Norjan Møren ja Romsdalin läänin pääkaupunki. Sellainen Riihimäen kokoluokkaa oleva kaupunki, mutta vaikka miten sinivalkoisten silmälasien läpi katsoisi, niin nyt puhutaan hiukkasen erilaisesta paikasta turistin näkökulmasta katsoen. Esimerkiksi lumihuippuiset vuoret ja meri ovat jossain määrin hienompia kuin Riihimäen ABC. Kaupungin ilmasto vuonon rannalla on niin hyvä ja maa niin hedelmällistä, että Molden lempinimi on Ruusujen kaupunki. 

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Molde oli merkittävä matkailukohde, mutta kolmannes kaupungista tuhoutui tulipalossa 1916. Sen mitä jäljelle jäi, hoitivat saksalaiset myöhemmin. Se ei ollut "Ruusujen sota", koska saksalaiset kävivät sotaa ruusujen ja jazzin sijasta pommein ja sotilasmarssein.

Saksalaisten hyökätessä Norjaan 1940 kuningas Haakon VII ja muu valtionjohto pakenivat Moldeen, joka oli käytännössä maan pääkaupunki yhden huhtikuisen viikon ajan. 

Jalkapallon harrastajillekin Molde saattaa olla tuttu. Molde on myös Mikkelin ystävyyskaupunki. Niitä yhdistää ainakin se, että Mikkelissäkin oli sodanjohto 40-luvulla. Mikkelin miehet tosin vähemmän tarjoavat ruusuja, mutta muuten ovat kyllä suoremman toiminnan miehiä, kuten tästä jutusta kävi ilmi - myös suora toiminta naisia lähestyttäessä... ;)   

Moldessa järjestetään joka kesä kansainvälinen Molde Jazz -festivaali ja niiden aikaan kaupunki on tosiaan lempinimensä veroinen - joka puolella kukkivat ruusut. 

Ruusujen kaupunki

Moldessa kissatkin olivat hyvin tuttavallisia

Kuten liki kaikissa Norjan rantakaupungeissa, satamaelämä on vilkasta - Hurtigruten ja muut

"Lossit" astetta isompia ja tietenkin merikelpoisia

Ruusuja riittää

Mikä on Norjan suosituin auto? Varmaankin Fjord Fiesta!

Punainen Kupla on aina hieno ja kuvan arvoinen, Moldessakin!

Moldessa on paljon hyviä ravintoloita

...mutta joidenkin ravintoloiden nimet eivät oikein houkuttaneet tutustumaan... :D 

Omaa aikaa Moldessa (ja Atlantin väylällä)

Moldessa ruusujen keskellä olikin mukava olla, siellä sääkin oli hyvä. Mekkokeli ja kävelylle sopiva kaupunki on aina hyvä yhdistelmä! 

Molde on kiva, lämminhenkinen pieni kukkaiskaupunki. Siellä kävellessä tuli sellainen olo, että tähän kaupunkiin voisi mielellään tulla uudelleen.

Paikalliset ovat ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä. Jos vaikka tulee jostain syystä mieleen armeija ja halu vähän leikkiä, niin kauan ei kestänyt, kun kädessä oli asianmukainen vesipyssy. 

Atlantin väylä oli vierailun arvoinen!

 

Moldessa kokoushuoneista virkistymään ruusun tuoksuun ja merituuleen

Jazzin ja ruusujen kaupunki

Astetta mansikkaisempi pirtelö!

Keltaisten lyhtyjen alue... ;) 

 

Korkkareissa voi hyvin kävellä sopivan "päiväannoksen"

Kop kop, pääseekö Businessroomiin...? Varusteina viinilasi ja vesipyssy.

 

...kyllä pääsi! 

Seuraavassa osassa ollaan Trondheimissa, jonne suomalaiset hyökkäsivät jo kerran aiemmin eli 1700-luvun alkupuolella. Se hyökkäys ei oikein onnistunut eli nyt otetaan revanssi! Kuinka käy - riittääkö Viivin vesipyssy?

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )