maanantai 30. marraskuuta 2020

Kuukausi Norjassa, osa 4: SE. Trollstigen.

Trollstigen. "Peikon polku" - Norjan pelottavimmaksi sanottu tie. Suosituimpia turistiteitä se ainakin on. Helppo ohje Trollstigenin ajamiseen: Pidä renkaat asvaltilla ja kaikki on hyvin! ;) . 








Trollstigen


Trollstigen. "Peikon polku", tai voisi sen ehkä kääntää vaikka peikon tikkaiksi tai portaiksikin. Trollstigen yhdistää Valldalin ja Romsdalin laaksot. Se hurjimmaksi sanottu tie Norjassa. Kapea tie nousee korkeutta 700 metriä hyvin lyhyellä matkalla eli jyrkästi vuoren seinämää pitkin. Ylhäällä on näköalatasanne. Trollstigeniä ympäröi useita vuoria.

Kuningas Haakon avasi tien vuonna 1936 ja kahdeksan vuotta kestänyt työ todettiin valmiiksi. Tiestä on myöhemmin tullut Norjan suosituin turistitie. Ennen vuotta 1936 se oli nimeltään pelkkä Stigen.

Paikassa on ollut kulkureitti jo ainakin 1500-luvulta lähtien - viinan ja naisten takia? Eräällä maatilalla Romsdalissa oli nimittäin vuodesta 1533 lähtien järjestetty suuret markkinat, ja tämä jokavuotinen tapahtuma oli suuri syy siihen, että valldalilaiset halusivat kiihkeästi saada kulkuyhteyden Stega-vuoren yli. Tämän blogin arvaus on, että tuo virallinen historia tarkoittaa, että haluttiin päästä ryyppäämään ja juhlimaan ja tapaamaan vastakkaista sukupuolta ja nai...misiin sitten myöhemmin. Kyllähän sellainen antaa hyvin intoa kaikenlaisille peikoille rakentaa tie vaikka vuorenrinteeseen....

1700-luvulla tien (eli polun) kulkukelpoisuutta parannettiin. Kuitenkin vasta Norjan itsenäistyttyä eli 1905 jälkeen vuoren yli rakennettiin ratsutie, joka sekin kapeni jyrkimmässä kohdassa pelkäksi poluksi - senkin tekeminen kesti kahdeksan vuotta. Nykyisen ajotien rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1916 (miten se sitten kesti kahdeksan vuotta, jos se valmistui 30-luvun lopussa - Norjalainen matematiikka on ehkä erilaista?). Suuri osa alkuperäisestä polusta näkyy yhä ja on edelleen kulkukelpoista. Tätä alkuperäistä polkua kutsutaan nimellä Kløvstien. Uusi 30-luvun tie rakennettiin suurin piirtein samaa reittiä kuin Kløvstien.

Koski, jonka tie ylittää, on 180-metrinen Stigfossen. Aiemmat tiet ylittivät joen alempaa. Toistuvien kivivyöryjen ja niiden ajotielle aiheuttamien tuhojen vuoksi Trollstigenin alapäässä sijaitseva tieosuus rakennettiin uudelleen vuonna 2005. Kovat olosuhteet tuhosivat myös ylhäällä olleen majatalo Trollstigheimenin, joka tuhoutui lumivyöryssä 1963.

Jokainen mutka on muuten nimetty sitä rakentaneen työryhmän (tai työryhmän johtajan) mukaan. Alhaalta laskettuna: Otmar Østigård, Johan Voll (mutkat 2–4), Kjelstad, Anton Fiva, Lars Daniel Tafjord, Martin Uri (mutkat 8 ja 10), Arthur Langdal ja ylimmäisenä Volda-mutka (nykyään nimellä Bispesvingen).

Trollstigen oli Valldalin ainoa lautaton tieyhteys, kunnes Lingen ja Overån väliset tunnelit avattiin riksvei 650:llä vuonna 1975.

Nousu ja rinteet ovat paljon jyrkempiä kuin ylhäältä otetuista kuvista näytttää...

- sade(pilvi) pisaroineen kiusasi, mutta tuolta se nousu näyttää. Kamera oli kiinni peilissä (peili taitaa tosin täristä vielä enemmän kuin kuski... :D )



Tervetuloa peikkojen maahan!










Kannattaa pysyä asvaltilla

Tuosta vuorten välisestä laaksosta tullaan ylös

Tästä kuvasta näkee paremmin, miten jyrkkää nousu on! 700 metriä ylöspäin lyhyellä matkalla.


Näistä ylhäältä otetuista kuvista näkee mutkikkuuden, mutta tie ei näytä yhtään niin hurjalta kuin se on
Pieni osa yhdestä putouksesta - huomaa talon koko!


Jalkojen alla on tyhjää. Paljon tyhjää. Pitkä matka alas...

Kohti Moldea





Yksi lauttamatka lisää - niitä tulee reissussa paljon


...ja yksi iso silta lisää - niitäkin tulee paljon joka reissulla Norjassa


Moldessa


Omaa aikaa

Trollstigen oli pitkäaikainen haave ja jännitti ihan hirveästi. Tänään SE olisi kohdattava. En tiedä täriseekö video enemmän pyörän vai kuskin tärinästä... Lopulta SE oli siinä, silmien edessä, jyrkästi pystyssä kuin... mikäkin. 

Mielettömät maisemat ja kapea, sateen ja irtosoran vähän liukkaaksi tekemä tie, sananmukaisesti pilvessä ajamista - oli ihan voittajafiilis, kun pääsi ylös! Nyt näitä kuvia ja videota katsellessa tulee halu palata sinne uudelleen. Kun jäi peikkokin hankkimatta...

Tietä 63 pääsisi etelään kohti Geirangeria muita kiinnostavia kohteita, mutta sääolosuhteista johtuen sinne ei tällä kertaa menty. Alunperin piti Geirangerin jälkeen päätyä Ålesundiin, mutta kun sateetonta aikaa oli reitille luvassa vain puoleenpäivään asti, reitiksi tuli Otta - Trollstigen - Molde. Vähän muitakin syitä oli mennä Moldeen. Ålesund jäi pois myös siksi, että koska norjalaisetkin matkustivat koronan takia kesällä todella paljon omassa maassaan, siellä olivat hotellit täynnä monta päivää eteenpäin - tai olisi huoneen kyllä saanut, mutta yli 400 euroa per yö oli aika paljon liikaa... 


Puolivälissä on jo huikeat näkymät

Ylhäältä katsoen SE ei ole niin jyrkkä


 Seuraavassa osassa nautintoja Moldessa, ruusujen kaupungissa, 
ja sieltä suunta Atlantin väylälle!




(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



7 kommenttia:

  1. No nyt on mahtavaa! Huhhuh mikä paikka

    VastaaPoista
  2. Kyllä taas oli mukavaa tarinointia. Vielä kun olisi lisää kuvia Viivistä, niin voisi sanoa, että tämä blogi on täydellinen!

    VastaaPoista
  3. Juonne on kyllä pakko päästä ens kesänä! Oli sevverran hieno tuo videokin!

    VastaaPoista
  4. Huh huh ei kun housut pois ja isoa sisään.....

    VastaaPoista
  5. Kyllä Viivin videoilla on mutkat ja kaarteet, kurvit ja kumpareet kohdillaan, teräviä huippuja unohtamatta.
    Ei ole ihme, että kuohuavat valkoiset virrat ryöppyävät rinteitä pitkin alas valuen, Viiviä palaavasta halusta tärisyttäen.

    Eikä tuossa Norjankaan ajovideossa mitään moitittavaa ole.

    VastaaPoista
  6. What a nice ride, beautiful scenery, before and after.

    VastaaPoista