Stiklestadin kirkko tehtiin Olavin kuolinpaikalle, ja kivi, jota vasten hän silloin nojasi, on tiettävästi alttarin sisällä. Viereisessä Stiklestad Nasjonale Kultursenterissä on Pyhä Olavi -aiheinen museo. Alueella on muutakin kiinnostavaa kuten Folkemuseet - vähän kuin Seurasaari Helsingissä eli vanhoja rakennuksia jne. Tietenkin on myös muistomerkki kukkuloineen ja vaakunoineen - arvaatte kyllä kenelle.
Millainen mies sitten oli Olavi? Tiedättehän viikingit, nuo hurjista hurjimmat taistelijat. Missä ikinä horisontissa näkyivät viikinkilaivojen purjeet, siellä tultiin rannalle hampaisiin asti aseistaituneina ja valmiina taistelemaan viikinkejä vastaan. Turhaan, sillä nämä hurjista hurjimmat, kovista kovimmat viikingit voittivat ja rannoille jäi vain suru. Viikingit ryöstivät ja valloittivat, heitä pelättiin. Näiden kovista kovimpien, hurjista hurjimpien, pelottomista pelottomimpien päällikkö oli aikoinaan Olav II Haraldsson. Siis kaikkein kovin kaikkein kovimmista. Maailman kovin ja pelottomin mies.
Olavi miehineen ryösteli kaikkialla. Tulipa Olavi miehineen ryöstämään Suomeakin. Vuosi oli 1008 ja Inkoon edustalla merellä horisontissa näkyivät viikinkilaivojen purjeet ja... rannalle ei tullut ketään vaan suomalaiset katosivat rannalta. Viikingit laskivat maihin miekat ojossa ja kirveet tanassa, mutta ei ketään missään. Viikingit etenivät kylään, jossa ei ollut ketään ja kaikki arvokaskin oli viety pois. Seuraavassa kylässä sama juttu ja viikingit alkoivat hermostua. Vihoissaan alkoivat hävittää kylää
Viikinkien poistuessa kylästä, metsässä piileskelleiltä suomalaisilta alkoi käpy palaa moisten tuhoajien touhuja katsellessa. Metsätiellä viikinkijoukkion viimeisiä miehiä alkaa kaatua. Jostain iskee vilahtaen kirves, jostain toinen. Jokaisen ison kiven ja puun takaa tulee suuttunut, kivikasvoinen suomalainen, sanoen kiristyneiden hampaiden välistä "prrrrrrkele!", iskee, tappaa ja katoaa metsään. Väijytys ja tuhoisa isku! Jotain ihan muuta kuin normaali taistelu rannalla! Viikingit alkavat joukon vähetessä pelätä - viikinki toisensa jälkeen kuolee.
Olavi joukkioineen pakenee pakokauhussa ja onnistuu viimeisten miestensä kanssa pääsemään takaisin rannalle laivoillensa. Myrsky on nousemassa, mutta suomalaiset lähestyvät perässä kuin kävelevä kuolema. Olavi miehineen lähtee epätoivoisesti liikkeelle laivoineen ja etenee vaivalloisesti myrskyssä rannikkoa pitkin - suomalaiset seuraavat rannalla. Rantautuminen olisi viikingeille varma loppu, sillä suomalainen kun lopulta hermostuu, niin...
No, Olavi jäljelle jääneiden miestensä kanssa pääsee lopulta karkuun merelle, eikä palaa enää ikinä. Herdalerin taistelu oli päättynyt. Mutta toisin kuin Asterixissa kerrotaan, viikingit oppivat pelkäämään - Suomessa!
Mutta koska Olavi levitti ankaralla pakkokäännytyksellä kristinuskoa Norjassa ja muualla, Olav II Haraldssonista, aikalaistensa Norjassakin kovasti vihaamasta henkilöstä ja epäsuositusta kuninkaasta, tuli kirkon julistamana Pyhä Olavi ja hänet on haudattu Trondheimin valtavaan kirkkoon. Tätä mukavaa tuttua vierailulla käynyttä kaveria on Suomessakin muistettu nimeämällä parikymmentä kirkkoa ja linna (Olavinlinna) hänen mukaansa...
Stiklestad Nasjonale Kultursenter, jossa toimii myös hotelli - aivan erityinen
Stiklestad Nasjonale Kultursenterin eli hotellin "olohuonessa" on monia paikkoja viihtyä ja vaikka tutustua ihmisiin
Folkemuseet, vähän kuin Seurasaari Helsingissä
Kenenköhän patsas on kukkulalla...
Omaa Aikaa Stiklestadissa
 |
Tiukka paikka päästä rajan
yli korona-aikana?
Ihan liikaa vauhtia?
Lavastettu kuva...
|
Norjan yleensä avoimella rajalla olivat poliisit, koska Norjaan eivät päässeet mm. ruotsalaiset. Hra Oma Aika alkoi kuvailla poliisien toimintaa muistoksi ja kaunis naispoliisi alkoi poseeraamaan Hra Oma Ajalle. Kuvien lisäksi he höpöttelivätkin vähän pidempään Norjasta ja muusta. Olivat kuulema yksimielisiä, että Norja on ihanin maa. Hra Oma Aika siitä innostui pyytämään kaunista poliisia treffeille, mutta kaunis poliisi sanoi, että hänellä on jo hyvä miesystävä. Hra Oma Aika ehdotti, että eikö olisi sitten vaihteeksi kiva kokeilla oikein huonoa miesystävää. Naurusta päätellen vastaus oli lopulta kielteinen... Niinpä matka jatkui rajalta vaihtelevassa säässä etelään, yöpymiset tutuissa Narvikissa ja Mo I Ranassa. Tarkoitus oli seuraavaksi yöpyä Trondheimissä ja Hra Oma Ajan piti varata sieltä hotellihuone. Oli kuulema täyttä, mutta sitten hän löysi vapaan huoneen. Kun sen hotellin osoitteen laittoi Dollyn navigaattoriin, kävi ilmi, että hotelli oli sadan kilometrin päässä Trondheimista, Stiklestadissa. Sieltä ei korkkareissa lähdetä iltakävelylle Trondheimin keskustaan! No, kaikeksi onneksi se paikka osoittautui upeaksi, aivan ihanaksi paikaksi, jonne voi hyvin mennä uudelleenkin!
Mutta juuri Norjassa, ja siellä nimenomaan Stiklestadin Pyhän Olavin kirkossa, Hra Oma Ajan oli varmaankin ihan kertakaikkisen välttämätöntä alkaa kertoa henkilökunnalle oikein laveasti, kuinka Pyhä Olavi sai turpaansa Suomessa... Norjalaiset eivät olleet varsinaisesti innoissaan mukana nauramassa, mutta onneksi palautetta ei kuitenkaan tullut miekalla, kirveellä eikä edes suksisauvalla!
Aiempien vuosien kokemusten takia oli siis ajatus ajaa Norja etelästä pohjoiseen. Koronan takia Ruotsin läpi ei etelään voinut mennä, niinpä piti ajaa ensin Suomen halki pohjoiseen ja sitten käsivarresta etelään kohti Norjan eteläisempiä osia. Kunhan sinne pääsisi, voisi sitten säiden mukaan ajella pohjoiseen. Koko reissulle oli nimittäin asetettu vain kaksi tavoitetta, reitit ja aikataulut selviäisivät päivä kerrallaan kuten aina.
Ensimmäinen tavoite oli Hra Oma Ajan tavoite: kun hänen haaveensa päästä Saanan huipulle (1 km) oli tyrmätty, ettei hän terveydentilansa takia milloinkaan tule pääsemään sinne, hän halusi korkeimmalle paikalle, mihin Norjassa voi ajaa eli Galdhøpiggenille (Norjan korkein vuori 2,5 km, ajamalla pääsee noin 2 km korkeuteen). Pääseekö hän sinnekään ikinä, selviää seuraavassa jaksossa. Oma tavoite oli syödä erään tietyn ravintolan pizzaa Vesisaaressa... sen onnistuminen puolestaan selviää paljon myöhemmin!
Ostin viikinkityylisen rannekorun :)
Nyt oli kiinnostavaa ja hauskaakin juttua ja mielettömiä kuvia
VastaaPoistaKiitos taas, näitä on kiva lukea ja katsoa. Melkeen kuin olisi itse reissussa.
VastaaPoistakyllä hyvä ku viivi olet makustelemas ja paat vielä hyviä
VastaaPoistajuttuja .En itte kerkeesi kiertöhön nuon palio kiitos
et oo ajatellu kuva kirjaa teherä vaikka esim joka vuoresta
kirja mä kyllä ostaasin ,vai onko jo vanhan aikaasta
Mukavaa tarinaa ja hienoja maisemia! Kiitokset Viiville ja Hra Oma Ajalle!
VastaaPoistaMahtavia Kuvia!
Kiitos taas tästä uudesta jutusta, nää on sellaisia viikon piristyksiä, ettei vähemmästä väliä. Täytyy sanoa, että erityisesti viime aikojen jutuissa Viivistä on ollut todella kuumottavia kuvia. KIITOS!
VastaaPoistaTämä oli ja on yksi parhaista jutuistanne. Tuli ikävä Norjaa ja tuli vähän muutakin... Ei ole oikein että norskeilla on noin komea maa ja sen lisäksi öljyä. Mutta onneksi, Suomella on Viivi. Terveisin nimimerkki "vemputa vasurilla, tervehdi oikealla"
VastaaPoistaHiton hieno juttu, kuvat ja Viivi!
VastaaPoistaLaitan sulle mailia tulemaan.
Tuntuu aika pitkältä tämä päivitysten väli näinä hektisinä some-aikoina ;)
VastaaPoistaEi kerkeä tekemään... mutta nyt on melkein valmis seuraava osa, varmaan maanantaina tai tiistaina saa valmiiksi :)
PoistaJos ei kerkiä kirjottelemaan, niin pelkät viivin kuvatkin kelpaa ihan hyvin 😊
PoistaAahhh mä ootan sitä kovasti (lue kovana).
PoistaOlipa taas hyviä kuvia. Kelpasi nuoren miehen tyhjentää pussit kuvia katsoessa. :) en mahtais kauaa kestää tositilanteessa
VastaaPoistaHienoja kuvia pitää ittekki lähtee Norjaan. Kalassa siellä on tullut käytyä ja autolla kanssa reissannu.Hommasin Wingin taas ,niin leppoisaa lotkotella 👍😎.
VastaaPoistaTuo maasto Norjassa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Itsekin on tullut moottoripyöräiltyä ja ihasteltua vuoristoja siellä muutamaan otteeseen. Myös lukuisat tunnelit ovat kiehtovia. Tosin olen miettinyt, että kuinkakohan meren alla kulkevien tunneleiden huoltotyöt oikein hoidetaan, onkohan käytössä ROV kalusteet vai mitkä. Pääsisipä pian taas reissuun!
VastaaPoista