Kummaa ja kuumaa - Kummakivi ja Savonlinna

Savonlinna on ollut blogissa esillä useammankin kerran, linna ja muut kohteet vinkkeinä esimerkiksi tässä jutussa, tässä ja tässä. Niin vaan Savostakin löytyy kuitenkin aina jotain - tällä kertaa esittelyssä ihmisen ja luonnon tekemää nähtävää.


Kummakivi

Kummakivi on tosiaan kumma kivi. Ruokolahdella oleva 500 000 kiloa painava järkäle tasapainottelee niin pieneltä osin toisen päällä, että luulisi sen siitä kiepsahtavan alas tai edes heiluvan, mutta ei, siinä on ja pysyy. Jääkauden lopulla 11- 12 000 vuotta sitten se on siihen laskeutunut ja siitä saakka siinä viihtynyt.

Venäläiset turistit kävivät ihmettelemässä kiveä jo 1800-luvulla. 1900-luvun alkupuolella kiven päälle kerrotaan vieneen tikapuut ja nuorison viettäneen siellä aikaansa. Kummakivi rauhoitettiin vuonna 1962. Kummakiveltä lähtee myös polku, joka johtaa 1930-luvulla alueella liikkuneiden metsätyömiesten sammalmättäistä rakentamille sammalsilloille, joita pitkin pääsee järvessä olevaan saareen.

Kummakivelle päästäkseen joutuu viimeiset kilometrit ajamaan hiekkatietä, ja ihan viimeiset pätkät olivat ainakin tällä vierailukerralla pikkuisen ikäviä katupyörille, mutta silti täysin ajettavissa. Pari jyrkempää mäkeä, paljon kuoppia, syvät sadeurat ja irtosoraa vaativat hiukan tarkkuutta. Pysäköintipaikalta lähtee metsäpolku, jota ei kuitenkaan ole kuin muutama sata metriä. Alueella olisi mahdollisuus vaellella pidempiäkin polkuja, jos on sopivat varusteet.

Tieltä 62 kohti Kummakiveä on aluksi kivaa mutkatietä

Sitten hyvää hiekkatietä

Kuvista ei oikein näy, mutta pari jyrkänpuoleista, hyvin kuoppaista ja irtosoraista mäkeä

Sitten ollaan pienellä pysäköintialueella, josta lähtee polku perille

Perillä - on se Kummakivi kumma kivi!

Savonlinna

Linna on esitelty mm. tässä Puuta, kiveä ja tuulta Savonlinnassa -jutussa. Linnan viereisellä saarella oleva Riihisaaren maakuntamuseo on remontissa ja väliaikaisissa tiloissa muutaman sadan metrin päässä. Tänä kesänä oli suppeammissa tiloissa esillä perusnäyttelyn lisäksi Kari Cavénin "Ilo pitkästä itkusta" -näyttely. Tässä blogissa harvemmin taidetta esitellään, kun nykytaide ei ihan avaudu, mutta museo on silti vierailun arvoinen. Siellä voi päästä vähän sisälle alueen henkeen vaikkapa vain tutkimalla  legendaaristen laivojen upeita pienoismalleja - ja sitten nähdä ne livenä Saimaassa, toimivina ja käytössä.

Savonlinna kuhisee elämää kesällä - niin rannoilla kuin vesillä. Toisaalta aivan kivenheiton päässä voi olla rauhallisella syrjäisellä alueella aivan rauhassa ja suojassa. 

Moderni taide ei kaikille aukea. 

Ei esimerkiksi meille, mutta arvostettua taidetta museossa oli tarjolla!.

Venäjän Saimaan laivaston merkitys jäi lyhytaikaiseksi, kun sitten valloitettiin tämä itäinen osa Ruotsia kokonaan. Ehkä isoin merkitys oli kaivetuilla kanavilla, jotka ovat tänä päivänä veneilijöiden ilona.

Itsekin saa ajaa laivaa, tosin vain virtuaalisesti

Pienoismalli museossa ja yhä "elossa" oleva laiva

Pienoismalli museossa ja yhä "elossa" oleva laiva

Pienoismalli museossa ja yhä "elossa" oleva laiva

Olavinlinnaa alettiin rakentaa 1475 torjumaan idästä tulevat venäläisten hyökkäykset ja näin varmistamaan Savon seudun herruuden säilyminen Ruotsin kruunulla.

Käytännölliset vessat. Muurin vierustoja ei ehkä kannattanut kävellä aikoinaan... hyvällä tuurilla vain kastui, huonolla saattoi tulla aika p*skamainen olo...

Riihisaaren maakuntamuseo oli remontissa

Savonlinna on motoristiystävällinen kaupunki

Korona oli monelta unohtunut, tai ainakin turvaväli

Vanhan Porvoon jäätelötehtaan jäätelö maistui maailman parhaalta!

Toisella oli sarvi vähän lerpahtanut...

Omaa aikaa Savonlinnassa

Kummakivi oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja viiden sadan metrin metsäpolkukin oli hyvin rauhoittava. Olisi ollut kiva kävellä sammalsiltojakin pitkin vähän pidempi lenkki, mutta Hra Oma Ajan kunto ei sallinut pidempiä kävelyjä.

Savonlinna on kyllä niin helmi kesäkaupunki! Sinne mielellään ajelee uudelleen ja uudelleen. Upea linna, vesistöt, ympäristö ja luonto, unohtamatta tietenkään mutkateitä! Savonlinnassa on erinomaisia ravintoloita ja sieltä sai rannasta maailman parasta Vanhan Porvoon jäätelötehtaan jäätelöä. Tosin helle sai monet unohtamaan koronan ja sai varoa, ettei joutunut turhan tiiviisiin väenpaljouksiin - onneksi tarjolla on rauhallisiakin paikkoja, joissa nauttia kesäillasta. Kaupunki on mukavan eläväinen vanhoine laivoineen ja terassilla on mukava kauniissa kesäillassa istua jäätelölle tai lasilliselle, tai sitten voi vain kävellä linnan ympäristössä tai Kasinon saaressa.

Helteiden ansiosta sai pitää ohutta kesämekkoa. Kuuma oli etenkin autossa sightseeingillä, mutta hyvin nautinnollista silti. 

Ei nouse eikä keinu... 500 000 kiloa!

Savonlinnassa kuumasta kesästä nauttimassa

Olavinlinnassa kasvatettiin ennen mustaa pässiä Pyhän Olavin päivän juhla-ateriaksi. Pässillä kerrotaan olleen oma osansa linnan sotahistoriassa.
Venäläiset piirittivät linnan keväällä 1656. Samaan aikaan alkoi tuulla, salamoida ja ukkostaa, ja valleille varattu terva leimahti palamaan korkein liekein. Tarinan mukaan linnan pässi oli kiivennyt pohjoispatterille etsimään suuhunpantavaa. Se pelästyi jyrinää ja nousi pystyyn kahdelle jalalle huitoen tyhjää ilmaa etujaloillaan.
Vastarannalla venäläisten leirissä näky karmaisi. Sinapinkeltaista taivasta vasten tanssi mustalla muurilla olento, jolla oli valtavat sarvet ja kaviot. Sen suusta näytti sinkoutuvan liekkejä. Ukkonen jyrisi ja salamat leiskuivat. Venäläiset lähtivät kauhuissaan karkuun. Heitä ahtautui veneisiin niin paljon, että veneet kaatuivat ja uimataidottomat miehet hukkuivat. Pässi oli pelastanut linnan! Pässin muisto kulkee yhä sanonnassa ”elää kuin linnan pässi”.
Olavinlinnan välittömässä läheisyydessä, ns. Tallisaaressa, sijaitsee ”Olavinlinnan mustan oinaan” pässipatsas. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauas 1964.

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )