Kuopio, Koli, Tahko ja muuta korona-ajan matkailua

Korona-aikana ainakin nykyisten rajoitusten vallitessa useimmat kohteet ovat kiinni - tapahtumat, museot, ravintolat, suurin osa hotelleista... mutta luonto on auki, ja tietysti kaupungit sinällään. Nyt on esillä tuttuja kohteita, mutta myös yksi uusi kohde, jossa et ehkä ole käynyt.

Kuopiossa on käyty viihtymässä aiemminkin, kuten näissä "Kuopio on lokakuussakin ajamisen arvoinen" ja "Kuopioon keikalle"-jutuissa. Niistä on kuitenkin jo vähän aikaa ja Kuopiossa on nyt uutta edellisten juttujen jälkeen Kauppakadun muuttuminen pihakaduksi. Turistin näkökulmasta se on iso parannus viihtyisyyteen. Autoilla on kuitenkin pääsy esimerkiksi pysäköintihalliin ja yritystenkin tarpeet on huomioitu. Korona-aikana kaikki ravintolat olivat tietenkin kiinni tai tarjosivat vain take away-ruokia, mutta aikojen parantuessa ympäristössä varmasti taas viihdytään. Myös puistoalueita parannetaan. 

Koli on aina käymisen arvoinen. Näin vapun tienoilla siellä oli huipulla tietenkin metri lunta, mutta tiet olivat kuivia ja melko hiekattomiakin. Edes hissi pysäköintialueelta ylös hotellille ei ollut toiminnassa eli portaita oli käveltävänä aika paljon enemmän. Maisemat ovat entisellään, mutta aina yhtä upeat.

Sen sijaan aika uutta on, että Tahkolla on aina avoinna oleva näkötorni. Se on vain 13 metriä korkea, mutta kun se on korkean vaaran laella, sieltä on valtavat näkymät kauas! Kunhan rajoitukset poistuvat, vieressä on myös Pehkubaari kahvitteluun tai virvokkeisiin. Sen valikoima jäi nyt näkemättä. 

Sinne menee tie (Pehkuntie) vajaan kolmen kilometrin päässä Tahkon hiihtokeskuksen liittymästä. Ainoa huomioitava asia on motoristien kannalta, että Pehkuntie on noin viisi kilometriä hiekkatietä. Se on varmasti kuivana hyvä, mutta ainakin näin keväällä sateiden jäljiltä savinen pinta oli liukas, se luisti joka suuntaan ja oli maantiepyörälle aika jännä paikka. Tai kuskille ainakin, etenkin alamäkeen, kun pyörä meinaa lähteä liukuun (ja kuski on vähemmän pitkä eikä yllä kovin vahvasti maahan ja renkaat menevät ihan savisiksi eivätkä pidä yhtään). Kesällä kuivalla kelillä tie on varmasti jopa hyvä ajettava, vaikka siinä onkin heti aluksi kyltti, jossa lukee "Ajo omalla vastuulla". Elämyksiä tarjolla! 

Matkan varrella joka paikkaan on tietysti myös kaikenlaista, joista voi kiinnostua ja vaikka oppia jotakin. Onko esimerkiksi Melttusvirran taistelu vuodelta 1808 tuttu? Sen komea muistomerkki on Melttusvirran kupeessa. Luikonlahden kylällä uskotaan vahvasti, että vuonna 1808 kylän läpi virtaavalla Melttusvirralla Ruotsin ja Venäjän armeijat tappelivat ankarasti. Tutkijat tosin sanovat, että arkistolähteet todistavat yksiselitteisesti, ettei paikalla ole tapahtunut yhtään mitään, ei minkäänlaista taistelua. Turistia se ei haittaa, tarina on hyvä ja muistomerkki on ihan komea - ja paikka on muutenkin hyvä pysähtyä pepputauolle! 

Kangasniemellä matkalla Kuopioon

Kuopiossa

Kävelykeskusta on laajentunut hyvällä tavalla 

Kuopion kirkko

Kolille

 Kuopiosta ylöspäin järvet vielä jäässä

 Melttusvirrassa virtasi

Polvijärven kirkko

 Kolilla!

 Ylhäällä riitti lunta!

 Pielisen jää oli jo läpinäkyvää, rannoista jo sulanutkin

 Pikkutietä Juukaan

 Juuassa on kiva pieni vanha keskusta ja kiva koski ympäristöineen - mutta siihen sopisi joku kesäkahvilakin!

 Kohti Juankoskea ja Nilsiää - suuntana Tahko!

Tahkolla

 Tahkon näkötornista näkee todella kauas!

 Tie Tahkon huipulle näkötorniin ja Pehkubaariin on sateen jälkeen hyvin mielenkiintoinen ajettava. Normaalistikin siinä on kumminkin aika kivoja mäkiä!

 

 Märkä savinen pinta oli liukas, renkaistakin tuli ihan sileitä, kun urat olivat täynnä savea. 

Piti ajaa kieli keskellä suuta!

Öinen Kuopio, useimmat nukkuvat... 

 Lukijoille pähkinä - mikä auto? Ei ole Volkkari.

Sisällä ratissa oleva logo on lisähämäys, vaikka rekisteriotteessa lukeekin niin...

Omaa aikaa Kuopiossa ja muualla

Kevään ensimmäinen varsinainen reissu oli monella tavalla tärkeä - toisaalta korona-aikaa piristämään, toisaalta se oli tärkeä myös siksi, että Hra Oma Ajan ajojen arveltiin päättyvän ennen tätä vuotta, mutta nyt "yliajalla" on kuitenkin uusi kausi käynnissä. 

Nautiskella voi korona-aikanakin reissussa! Nälän yllättäessä Kuopiossakin voi ruokaa tilata kotiin ravintoloista. Tarjonta tosin oli aika lailla hampurilais-pizza-kiinalais -painotteista, mutta toisaalta kaupat ovat auki ja niistähän saa myös kaikenlaista valmista, jos ei ole innostusta tai mahdollisuutta kokkailla. Lämpö mahdollisti kevyemmän pukeutumisen ulkonakin ja uudet punaiset korkkarit ovat aina hyvä juttu! 

Viiviä vaivaa selvästi kolibakteeri, koska Kolille on päästävä pari kertaa kesässä ainakin. Pieni ihminen pysyy vappuisen metrisen hangen päällä hyvin, mutta Hra Oma Aika liian painavana upposi taas hankeen jumiin. Toisaalta toisissa kohdissa lumi oli jo kokonaan poissa. Tahkon näkötorni sen sijaan oli melkein liiankin jännä savisen ja liukkaan tien takia, mutta näkymät olivat tosiaan upeat. 

Tietenkin tuli vierailtua myös Oravikoskella Hanxin tehtaanmyymälässä, josta saa ilmeisesti ainoita Suomessa tehtyjä ajokamoja mittojenkin mukaan. Hra Oma Aika haki sieltä uuden takin ja hänen ajonsa suuntautuivat pohjoisemmas. Viivi ajeli Hanxilta kauniissa ja kevään siihen asti lämpimimmästä ajasta nauttien etelään. Venyneet ketjut tosin kiusasivat, mutta Prätkäpaja ja uudet "kultaiset" ketjut odottivat. 

Kunhan pyörä on punainen...

Ketjujen rasvaus - mutta loppu alkoivat olla 

Kolilla

Hra Oma Aika on liian painava - upposi reittä myöten hankeen. 

 Järvet vielä jäässä

Pehkubaariin... eikun näköalatorniin 5 km savista tietä

 Kotimatkalla pitämässä pientä pepunlepuutustaukoa

Uudet korkkarit kassissa on iloinen Viivi!

 Mekkokeli!

Kuopiossa - kaupasta vähän herkkuja "kotiin"

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )