Davás 4: Hamningberg - koska se on olemassa

Edit: Lisätty video  Tässä neljännessä osassa haltioidutaan Hamninbergista ja nautitaan märästä elämästä Vesisaaressa Tämän jutun reitti. Klikkaa kartta isommaksi!

Neljä viikkoa pohjoisessa 2019 Davás 1: Pessimismi Kainuussa saa iloiseksi!  Davás 2: Sisään vain eli nautintoja Lapissa! Davás 3: Varangin vuonon eteläpuolella Davás 4: Hamningberg - koska se on olemassa Davás 5: Ilmastonmuutos Berlevågista Kaarasjoelle Davás 6: Hammerfest ja Gildetun - ylhäältä näkee enemmän Davás 7: Kuumana kylmässä ja muita iloja Tromssassa Davás 8: Senja sen kauneus, Narvik ja paljon muuta Davás 9: Paluu Lofooteille - aurinkoa, pilveä ja pilvessä Davás 10: Näissä et ehkä ole Norjassa pysähtynyt, mutta kannattaa! Davás 11: Höga kusten ja Ruotsin suurin automuseo Davás 12: Viimeinen kiepaus eli Ruotsista Rovaniemelle ja Kainuuseen Davás Bonus: Nautiskelua Varkaudessa ja yhteenvetoa: miten reissu sujui, miten uusi vanha pyörä selvisi, toimiko RVS-käsittely?

Varangin vuonon eteläpuolelta pohjoispuolelle

Pilvisessä, osittain sateisessakin kelissä Varangin vuonon kierto teitä E6 ja E75 pitkin. Tie on varsin hyväkuntoista, kuten Norjan päätiet yleensäkin.

  

   

  

  

Hamningberg

Hamningberg on niitä paikkoja, joihin mennään ihan vain siksi, että ne ovat olemassa. Tätä seutua ei voi selittää sanoin eivätkä kuvatkaan osaa tätä seutua selittää. Vähän pääsee jyvälle, jos kuvittelee itsensä Kuuhun, valitsee ison vuoren ja rikkoo sen isolla meteoriitilla suuriksi sirpaleiksi. Sitten rakentaa sinne kuumaisemaan, repaleiseen maastoon kapean pyörätien pujottelemaan vuoren raunioissa. Lampaita pulpahtelee eteen mutkien takaa.

Hamningberg on niitä äärimmäisiä paikkoja, "maailmanloppuja". Sieltä ei tietä pitkin enää pääse minnekään - eikä sinne edes pääse sitä tietäkään pitkin kuin muutamien viikkojen ajan, talvikeli sulkee sen. Juhannuksena siellä voi tehdä vaikka lumiukon, ollaan todella pohjoisessa. 

Hamningberg on niin syrjässä, että kuten edellisessä jutussa viimeksi esitelty Pykeija, sitä ei sodassa tuhottu - saksalaisille tuli niin kiire poistua alueelta, etteivät he ehtineet tuhota Hamninbergia. Hamninbergissa voikin siirtyä aikamatkaten historiaan, perinteiseen kalastajakylään Euroopan äärimmäisissä olosuhteissa. 

Hamningberg on ollut olemassa ainakin 1500-luvulla ja 1900-luvun alussa se oli koko Finnmarkin alueen suurimpia kalastajakyliä, siellä on enimmillään asunut jopa 250 ihmistä. Sodan jälkeiset kalastuslaivat olivat jo niin isoja, ettei Hamninbergiin niillä päästy ja kylä hylättiin 1965, ihmisille maksettiin muuttokorvaus. Eli vaikkei tie olekaan auki kuin lyhyen kesän, niin eipä siellä ketään enää olekaan kuin kesäisin. Silloin sieltä löytyy kahvila ja camping-mahdollisuuksia. 

Kokemuksena ajaminen Hamningbergiin on niin ainutlaatuinen, että se pitää kokea. 
   

 Tie kohti Vuoreijaa on toki aika kapea, mutta...

 ...kohti Hamningbergia se kapenee...

 ...lopulta tie on pyörätien levyinen!

   

  

Tässä ylhäällä ja alhaalla olevat kuvat ehkä parhaiten selittävät tunnelmaa!

 Repaleinen vuoristo on ihmeellisempää kuin kuvat tai sanat...

 Tämä maisema karuudessaan vei sydämen!

 Lopulta saapuminen Hamninbergiin - hylättyyn kylään, joka elää kesäisin

 Paluu tapahtui kaatosateessa, +7 astetta ja Jäämeren kuuluisat tuulet

Vesisaari

Vesisaari, norjaksi Vadsø, pohjoissaameksi Čáhcesuolu ja kveeniksi Vesisaari, on pieni kaupunki Varangin vuonon pohjoislaidalla, jossa asuu viitisen tuhatta ihmistä ja ympäristössä reilu tuhat lisää. Vuonon etelälaidalla on Pykeija, jota esiteltiin viimeksi tämän juttusarjan edellisessä osassa.

1800-luvulla Vesisaareen muutti suuri määrä suomalaisia kuten muuallekin tälle alueelle, ja vuosisadan vaihtuessa yli puolet väestöstä oli suomenkielisiä kveenejä. Nykyisin väestö on melkein kokonaan norjalaistunut. Kuten lähes kaikki kaupungit Pohjois-Norjassa, Vesisaarikin tuhoutui sodassa ja käytännössä kaikki rakennukset on tehty sodan jälkeen. Vesisaari on kauppa- ja kalastuskeskus, jossa on säilyketeollisuutta ja virvoitusjuomatehdas. 

Vesisaari on lukijoille tuttu jo ennestään viimevuotisesta visiitistä. Esittelemättä on muun muassa Vesisaaren erikoisen näköinen kirkko. Sisätiloissa suomalaiseen kiinnittää huomiota värikkyys - ja kokonaan sähköiset urut erikoisrakenteisina urkukaiuttimineen. Yllättävää kyllä, niiden ääni on yksi kauneimpia! 

Vesisaari ja Vuoreija on esitelty tässä, myös uiminen Jäämeressä!

  

Video: Upeasti soivat urut

 Prätkät saivat olla katoksen suojassa

Pienen kaupungin pieni kävelykatu oli tyhjä sateella 

 Nainen on avannut oven ja poimii lehteä... eikun hetkinen...

Omaa Aikaa 

Ikinä emme ole ajaneet tällaista tietä ympäristöineen. En mitään tämän tapaista edes. Tie Vesisaaresta Vuoreijaan oli tuttu ennestään, mutta Vuoreijan kohdalta eteenpäin kohti Hamningbergia ei. Sitä oli suositeltu ja sanottu, ettei sitä oikein voi selittää. Juuri niin se oli. 

Viisi kertaa Norjassa olemme käyneet ja kiertäneet eri paikkoja ja kaupunkeja, mutta Hamningberg ❤!  Hamningberg teki kertakaikkiaan suurimman vaikutuksen koko loman aikana. Se kivien ja maaston karuus, sitä ei voi sanoin kuvailla, se pitää itse kokea! Sinne tahdon ehdottomasti ensi kesänä uudelleen, vielä paremmin paikkoja tutkimaan.

Kuivalla, vaikkakin pilvisellä kelillä saimme tutustua siihen tiehen ja sen päässä olevaan kylään. Kylävisiitti jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä ennustettu Jäämeren sademyrsky lähestyi vauhdilla. Lämpimät asuintilat odottivat Vesisaaressa eli paluu alkoi pikaisesti. Sade saapui päälle oikeastaan välittömästi. Kohtalaisen kylmä keli eli +7, kaatosadetta ja Jäämeren legendaariset tuulet - siinä tunnelmia! Silti hetkeäkään ei kaduttanut!

Jäämeren tuulet, saapuu aina yllättäin
Auringon kruunun ne kauas kuljettaa
Kun jäämeren tuulet saapuu pohjoisesta näin
Ne auringon kruunun vie kotiin mukanaan

- Jäämeren tuulet. Jussi Hakulinen Yö-yhtyeelle

Koska Hra Oma Aika tarvitsi hiukan palveluja Vesisaaren sairaalasta ja toisaalta kelin takia ei kannattanut mennä minnekään seuraavana päivänä, tuli vietettyä Vesisaaressa kaksi yötä. Scandicin henkilökunta järjesti visiitin sairaalaan äärimmäisen upeasti. Varasivat ajan, saattoivat koko matkan perille ja hoitivat keskustelut sairaalahenkilöstön kanssa norjaksi. Sujuvammin ei olisi voinut mennä! Hra Oma Ajan ei tarvinnut kuin istua ja odottaa. Norjan sairaanhoitojärjestelmä tosin ilmoitti Hra Oma Ajan iäksi 76 vuotta, mutta ehkä se kuvastaakin fyysistä kuntoa enemmän kuin ikävuosia. 

Viivillä oli tilaisuus nauttia olostaan niin sisä- kuin ulkotiloissakin - sade oli lopulta pientä. Vesisaari, se pikku kaupungin lämpö ja pohjoisen tunnelma. Ystävällisiä ja auttavia ihmisiä, olo on kotoisa siellä kaukana! Tutussa kaupungissa oli ohjelmaa kirkosta pubiin. Uiminen Jäämeressä jäi kuitenkin välistä tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna taas!

Norja on upea ja kaunis maa, ystävällisten ihmisten kera.   Pohjois-Norja, se vaan on! Iso sydän ❤!

Dolly ja Wolfgang 

 Pitihän sitä kiipeillä...

Hamningbergin valtatie...

Sadepäivän viettoa Vesisaaressa, pubissa valtava pizza ja hiukan juotavaa antaa energiaa! 

Pizzasta riittää hyvin kolmelle!

(Jos muuten haluat seurata tätä blogia, niin tämä blogit.fi on ihan kätevä - sinne jos kirjautuu ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa", niin saa aina tiedon, kun tulee uusia juttuja: https://www.blogit.fi/oma-aika )