Norja, osa 7: Kiertoteitä ja sotaa

Vuorten keskellä voi tuntea itsensä tavallistakin pienemmäksi. Dollyn kanssa tuossa tien reunassa...

Jos Narvikin suunnalta pitää palata Suomeen, luontaisia vaihtoehtoja on kaksi - E10 Ruotsin läpi tai Kilpisjärveltä käsivarren läpi.  Koska tuo E10-reitti (joka on upea!) esiteltiin tässä osassa kaksi, niin nyt esitellään käsivarren mittainen reitti - sekä motoristien selvästi vähemmän ajama reitti Norjan puolella eli tie 87. Sen jälkeen ajetaan käsivarren läpi Leville ja matkalla esitellään saksalaisten sodanaikainen linnoitus Järämä.  (klikkaa kartta suuremmaksi!)

Norja 2018 Osa 1 - Pohjoiseen, katastrofaalinen alku Osa 2 - Ruotsi on upea, kunnes... Osa 3 - Lofootit Osa 4 - Narvik Osa 5 - Bodø ja Tie 17 - upeampi kuin Lofootit? Osa 6 - E6 ja Arktinen moottoripyörämuseo Osa 7 - Kiertoteitä ja sotaa Osa 8 - Halki Lapin saamelaisten maassa Osa 9 - Jäämereen, suomalaisten mereen?  Osa 10 - Pohjoiseen tultiin ajamaan  Osa 11: Maailman äärelle - ja takaisin  Osa 12 - Pessimismiä, kumeja ja onnellisuutta

E6 Narvikista pohjoiseen

 

Pilvet ja tiet risteilivät vuorten välissä 

Tämä oli oikeasti kaikkien kaveri - todella sympaattinen vaunu ja auto, ja väisti sivuun antaen hyvän näkyvyyden

Tie 87

Tie E6 on kuin kalan selkäruoto, sitä pitkin pääsee Norjan läpi. Kannattaa kuitenkin poiketa "sivuruodoille" nähdäkseen enemmän ja upeampia maisemia. Yksi tällainen koukkauslenkki on tie 87. Se erkanee E6:sta reilut 100 kilometriä (tai reilut 100 000 ilometriä, kuten tämän blogin termi kuuluu) Narvikin yläpuolelta länteen, kohti Øverbygdiä. Tie mutkittelee metsäisten vuorten välissä, ja niin tekevät pilvetkin sopivalla säällä.

Tien varrelle osuu useampikin koski, jokea ja järviä sekä muutama kylä. Palveluja ei juurikaan ole, mutta maisema on riittävä syy ajaa. Tosin tienpinta on paikoitellen niin huono, kuoppainen ja töyssyinen, että tavallisella maantiepyörällä vauhti on välillä hyvin verkkainen ja katse on maisemien sijasta tiessä. Toisaalta ei tarvitse ollakaan kiire...

Yhden rotkokosken paremmin nähdäkseen pitää laskeutua hyvin jyrkkää reunaa ja päästä sieltä pois - sitä ei voi pitää järkevänä ideana etenkään jos on fyysisesti hyvin rajoitteinen eikä saa olla minkäänlaista rasitusta. Sinne kannattaa mennä vain hyväkuntoisena ja pystyvänä. (Pääsin minä sieltä lopulta pois! Hra Oma Ajan huom.). (Olit poissa näkyvistä pitkään, ja sydän rytmihäiriöissä sieltä lopulta tulit, ehdottomasti kiellettyä ja huono ajatus! - Viivi). (Mutta sain pari hienoa kuvaa! -Hra O.A.). (...! - Viivi)

Overgårdin kohdalla tie palaa E6:lle, josta voi jatkaa kohti Altaa tai kuten tässä tapauksessa, kohti Kilpisjärveä ja edelleen Kittilän terveysasemaa.

Kypärä päässä sillalle

Vuorten keskellä muutkin kuin vain Viivi ovat pieniä 

Hra Oma Aika seuraa Wagnerilla

Järämän linnoitusalue ja Käsivarrentie

E6:lta lähtee E8 kohti Suomea. Tietä on oiottu vuosien varrella aika paljon ja oiotaan yhä. Maisemat laaksoon ovat, mutta kaunis se on silti ja nousee hiljalleen ylemmäs ja ylemmäs. Raja-asema, Kilpisjärvi ja Saanan tuttu profiili. Joen ja rajan vartta pitkin tie etenee - tasaisesti. Norjan jälkeen maisemat eivät kauheasti säväytä.

Jotain ihmeteltävää toki on. Noin 15 kilometriä Kilpisjärven jälkeen on Suomen maanteiden korkein kohta, 566 metriä. Siitä noin 75 kilometriä eteenpäin on Järämän linnoitusalue.

Järämä on entisöity osa saksalaisten vuosina 1942–44 rakentamaa Sturmbock–Stellung -nimistä linnoitusaluetta, jonka tehtävänä oli suojata Jäämeren satamia.

Lapin sodan aikainen, pääosin kallioon louhittu Järämän linnoitusalue on mielenkiintoinen tutustumiskohde. Alueella on useita entisöityjä korsuja, taisteluhautoja, museo sekä kahvila. Museo tutustuttaa Lapin sodan tapahtumiin Tunturi-Lapissa, esineistöön sekä siviilien elämään. Museo on kiinni aina maanantaisin ja sunnuntaisin.

  

 Suomessa ollaan - jokainen, joka on joskus nähnyt Saanan, tunnistaa sen aina

Suomen maanteiden korkein kohta noin 566 metriä 

Levi, Kittilä

Pieniä ovat silakat joulukaloiksi eli Norjan vuorten jälkeen komea Levi-tunturikin on aika vaatimaton, mutta sen laelle voi ajaa. Ja kannattaakin ajaa, on sieltä hienot näkymät.

Kittilässä on myös Hullu Poro ja lukuisat muut yritykset eli kaikenlaista palvelua ja tekemistä löytyy kesälläkin.

Terveysasemaa ei Leviltä löydy, se on Kittilän keskustassa. Siellä on keskimääräistä laajemmat palvelut kuten vaikkapa esimerkiksi sellaisillekin, jotka ovat rikkoneet itsensä onnettomuuksissa ja silti väen vängällä lähtevät reissuun, vaikka nukkuvat yönsäkin aina jossain tuolissa...

 Hullussa Porossa on miellyttävät sisätilat

Omaa aikaa Levillä

Koukkaus Suomen kautta oli tarpeellinen, koska Hra Oma Ajan piti mennä kontrolliin, tikit piti poistaa ja muutoinkin katsoa tilannetta. Onneksi se Suomessa onnistuu muuallakin kuin kotipaikkakunnalla yhteisen tietojärjestelmän ansiosta.

Hra Oma Ajan verenvuoto jatkui yhä, mutta lievänä, ja matka jatkui upeana takaisin kohti Norjaa - vaikka seuraavassa osassa onkin Suomen Lappia. Tulevista murheista ei ollut vielä tietoakaan.

Levillä löytyi myös yllättäen hyvin tuttua seuraa ja uutta seuraa myös - ilta sujuikin mukavasti, vaikka kuuma oli. Ulkona pelkkä ohut mekko ja korkkarit, sisällä vähemmän...

Kuumaa oli!