Norja, osa 6: E6 ja Arktinen moottoripyörämuseo

E6 Mo i Rana  - Narvik

Kun aiemmissa osissa on kehotettu ajamaan muitakin teitä kuin E6:tta, niin nyt sitä kuitenkin mennään Mo i Ranasta Narvikiin. Tämä väli on aivan toisenlainen kuin edellisessä osassa kuvattu Tie 17. Tiet kiertävät Svartisenin eri puolilta - toinen rannikon puolelta ja tämä itäpuolelta. E6:tta ollaan hieman suoristamassa, mikä tietenkin turistimotoristia hiukan harmittaa, mutta maisemia ei suoristaminen poista - paitsi tunneleiden verran. Tunneli kun menee tietenkin juuri sen vuoren läpi, jota voisi olla hauska kiertää. Mo i Ranasta pohjoiseen E6 seurailee Rana-jokea. Vain 25 kilometria myöhemmin tien vieressä näkyy Arctic Circle Classic Motorcycle Museum. Se esitellään myöhemmin tässä jutussa, samoin kuin Mo i Rana. Museon jälkeen E6 alkaa nousta ylemmäs ja ylemmäs kuin huomaamatta. Tie kulkee korkeimmillaan 700 metrin korkeudessa, eikä silloin ole nähty pitkään aikaan kuin ruohoa ja kiveä. Hieman tätä ennen vastaan tulee napapiirimuseo Arctic Circle Centre. Se on varmasti mielenkiintoinen, mutta koska aamu Mo i Ranassa oli tietyllä tapaa hidas ja moottoripyörämuseossa meni aika kauan aikaa, niin edessä olevan matkan keston takia se jäi käymättä. Suosittelemme sitä kuitenkin kaikille! Kun tie alkaa laskea, eivät joetkaan enää tietenkään tule vastaan vaan laskevat kohisten vieressä. E6 kulkee aivan yhden komean kosken vierestä ja siinä on hyvä viettää pientä pepunlepuutustaukoa luonnon helmassa. Vaikka tie on aivan vieressä, se on kuitenkin "kaukana" ja näkymättömissä. Lopulta tie laskeutuu ihan vuonojen tasalla rantaan ja eteen tulee Fauske, jonka läpi kulki myös reitti Narvikista Bodøhön. Vaikka tie Fauskesta Narvikiin oli siis jo tuttu, se näytti toiseen suuntaan ajaessa taas ihan erilaiselta. Fauskessa meitä tervehti taas suomalaisia motoristeja.  "Kaikkien kavereita" oli todella paljon, mutta niistä pääsi kuitenkin aina ohi, kun piti ohitusherkkyyden vireänä ja nopeana.

Norja 2018 Osa 1 - Pohjoiseen, katastrofaalinen alku Osa 2 - Ruotsi on upea, kunnes... Osa 3 - Lofootit Osa 4 - Narvik Osa 5 - Bodø ja Tie 17 - upeampi kuin Lofootit? Osa 6 - E6 ja Arktinen moottoripyörämuseo Osa 7 - Kiertoteitä ja sotaa Osa 8 - Halki Lapin saamelaisten maassa Osa 9 - Jäämereen, suomalaisten mereen?  Osa 10 - Pohjoiseen tultiin ajamaan  Osa 11: Maailman äärelle - ja takaisin Osa 12 - Pessimismiä, kumeja ja onnellisuutta

Yksi ainoa erikoinen tapaus silti tuli eteen. Ensin tämä tötterö näytti meille vilkulla ohitusmerkkiä, mutta onneksi näkyvyyttä oli eteenpäin sen verran, että huomasimme vastaan tulevan rekan eikä ohitukseen tietenkään ryhdytty. Kun lopulta tuli pieni suora, tämä tötterö kiihdytti minkä alamäkeen pystyi, mutta eihän se moottoripyörien tapaan kiihtynyt vaan ohitimme sen vauhdilla. Siitä julmistuneena se alkoi ajaa meitä takaa sen minkä tötterö kulki. Perusnopeus plus jotain päälle ei riittänyt, mutta seuraavissa mutkissa tötterö sentään katosi nopeasti peileistä. Joko se hidasti tai sitten se lähti mutkasta katsomaan tarkemmin vuonoja lähietäisyydeltä.

Kuten aiemmin kerrottua, Norjassa monet maantiet kulkevat osan matkastaan merellä. Lautalle oli vajaan tunnin odotus ja melkoinen ruuhka, viisi jonoa täynnä autoja, mutta niin vain lautat vetävät uskomattoman määrän autoja sisäänsä ja matka kohti Narvikia jatkui.

Seuraavassa osassa "eksytään" Norjassa sivuteille ja Suomen puolelle ihmettelemään niin toisen maailmansodan aikaisia linnoituksia kuin Leviä, mutta koukkaus Suomen puolelle on vain väliaikainen - oikotie vielä pohjoisempaan Norjaan!

Ylöspäin 

Arctic Circle museo E6:n vieressä

Tässäkin ollaan noin 700 metrin korkeudessa, mutta kohta alkaa alamäki

Punainen kameran linssissä on verta... onneksi ei mikään ötökkää isompi osunut 

 Mutkitellen alaspäin 

(Pahoittelemme verisiä kuvia...)

Narvikiin saapuminen

Arctic Circle Classic Motorcycle Museum

Moottipyörämuseoilla on tapana olla persoonallisia, niin tämäkin Arctic Circle Classic Motorcycle Museum. Museo on pieni pinta-alaltaan, mutta kokoelma on silti hyvin kattava, harvinaisuuksia täynnä - ja vielä lisäksi kaikenlaista muuta todella erikoista. Siellä saa menemään aikaa - etenkin kun omistaja mielellään kertoilee ja näyttää kaikkea.

Monenlaisten vanhojen pyörien lisäksi siellä on esillä melkoisia erikoisuuksia. Esimerkiksi traktorimoottoripyörä - siinä on kyntämiseen sopivat välitykset ja aura perässä. Tai suksilla varustettu prätkä. Tai pala Tirpitziä. Tai suomalais-saksalainen asevelilaulukirja - isänmaallisimmat laulut on käännetty ruotsin lisäksi saksaksi, jotta niitä voitiin yhdessä laulaa. Sellaista emme olleet ikinä nähneet emmekä edes tienneet, että sellainenkin on joskus tehty. Ja kaikenlaista muuta tavaraa.

Erikoista kokoelmassa on sekin, että kaikki on koottu 250 kilometrin säteeltä museosta.

Poistuessamme sinne tuli kaksi muutakin motoristia - tietenkin suomalaisia! Terveisiä vain heille, jos sattuvat tätä blogia lukemaan!

   

 Aivan uskomaton laulukirja. Kertonee paljon enemmän kuin sen sisältö...

Valtava takaratas ja lumiketjut... vai multaketjut?

Mo i Rana

Mo i Ranassa hotellin respa oli varsin hämmästynyt, kun kysyimme, että mitä nähtävää täällä olisi. Äkkiseltään hänen mielestään ei mitään. Mutta sitten tuli mieleen pieni vanhakaupunki ja venesatama puistoineen.

Mo i Ranassa on muutama oikein hyvä ravintola, ja sitten oli taas "italialainen ravintola", jonne Hra Oma Aika välttämättä halusi syömään pastaa - paitsi ettei siellä tietenkään ollut pastaa. Kebabit olivat kebabia, pihvit olivat kebabia, kana oli kebabia ja kaikki oli oikeasti kebabia, paitsi pizzat. Suosittelemme kuvissa esiteltyjä ravintoloita N:o3 ja kREO... Niissä on ryvän ruoan lisäksi mukavia ihmisiä jutteluseuraksi.

Scandic-hotelli oli myös omanlaisensa nähtävyys. Ilmeisesti siinä on "aina" ollut hotelli, johon on rakennettu aina vain suurempia lisäosia ja kongressitiloja. Etenkin vanhin puoli oli oikeastaan enemmänkin museo. Uudella puolella hotellihuoneet olivat oikein asiallisia ja patjatkin olivat hyvät.

  Tuuli oli aikamoinen...

 Mo i Ranan vanhakaupunki

Kuka vei? 

"Italialaista" ravintola Milanoa emme erityisesti suosittele, paitsi jos haluaa kebabia

 Erittäin suositeltava ravintola "N:o 3" 

Mukava paikka, hyvä ruoka ja seuraakin saa, jos haluaa tutustua ihmisiin

Toinen suositeltava ravintola "kREO"

Juomia saatettiin maustaa Monin tavoin... 

Tämä ei ollut hyvä patja, ei kovin kimmoisa...  ;)