Norja, osa 3: Lofootit

Vaikkei mitään suunnitelmia oltu lyöty lukkoon, niin oli selvää, että Lofooteille pitää päästä, mikäli kelit sallivat. Kun saapuu Norjaan Kuningas Olavin tietä eli tietä E10 Ruotsin puolelta, niin pohjoiseen käännyttäessä monessa kohtaa Lofoottien jylhät vuoret jo siintävät vasemmalla, kunnes lopulta saavutaan kohtaan, jossa silta yhdistää Lofootit mantereeseen.

Moni ajaa Lofootit läpi joko sillan suunnasta Ån kylään ja sieltä lautalla pois, tai saapuu Åhon lautalla ja ajaa siltaa pois. Kun tuli ajettua Lofootit molempiin suuntiin, niin ehdottomasti sykähdyttävämpää oli ajaa kohti Åta. Tie muuttuu koko ajan pienemmäksi ja mutkikkaammaksi, vuoret korkeammiksi ja terävämmiksi. On se toki upea molempiin suuntiin!

Jotenkin moottoripyöräilyn nautinnollisuus ja hulluus tuli parhaiten esiin, kun ajoi Harstadista Åhon. Tie mutkittelee, nousee ja laskee, ja lopulta kapenee ja kapenee, kunnes sitten tuntien päästä on Åssa ja tien E10 loppupisteessä. Ihan viime vaiheessa ajetaan vielä yhden vuoren läpi.  Ja mitä siellä sitten on? Kääntöpaikka. Jep, kääntöpaikka! Pikkuisesta kaupasta voi ostaa matkamuiston tai jäätelön. No on lähistöllä museokin. Sitten vain taas tunneliin ja ajamaan takaisinpäin, tai laivalla pois...   kannattaa kyllä nousta satulasta ja kävellä vähän ympäristöön, sieltä lähtee kävelypolkuja, ja näkymät ovat upeita!

Ei varmasti yllätä, jos kertoo, että Lofooteilla on valtavasti upeita siltoja ja pitkiä tunneleita (pisin taisi olla 6,7 km) ja että ennen kaikkea siellä on upeaa maisemaa tauotta tarjolla. Mutkia riittää ja pikkuinen lisävauhti tekee niistä vielä nautinnollisempia, mutta hyvä muistaa, että Norjassa ylinopeusseuraamukset saattavat olla aika rankkoja. Ja niillä kapenevilla mutkaisilla teillä saattaa joillakin mennä pikkuisen hermo, sillä siellä on myös tuhansia "kaikkien kavereita" eli karavaanareita. Niiden ideaalinopeus on selkeästi alhaisempi kuin useimpien moottoripyörien. Varmasti ne ovat edessä ainakin just siinä parhaan mutkan tai maiseman kohdalla. Moottoripyörillä onneksi pääsee nopeasti ohi vähän hankalammassakin paikassa, mutta autoilijat jäävät jumiin taakse pitkäksi aikaa, sillä korkeintaan yksi tuhannesta tuntuu väistävän sivuun. Tie kulkee monien kylien läpi, joissa voi taukoa viettää ja tankata tarvittaessa pyörää tai itseään. Norjalaiset tykkäävät kovasti pølseneistään, joita muualla kutsutaan hotdogeiksi. Pääsääntöisesti ovat ehkä vähän kuivia suomalaiseen makuun, kun perushuoltoasemilla mausteiksi usein saa vain sinappia ja ketsuppia. Toisaalta sen makkaran saa pekoniin käärittynä, jos sellaisesta tykkää. Paremmin maistuivat muut välipalaruoat. Jos aikaa on (ja toivon mukaan on, ei sinne kiirehtimään kannata mennä!), niin etenkin eteläpäässä on sykähdyttäviä paikkoja mennä uimaan! Heinäkuussakin vesi taisi olla alle kymmenen asteista, mutta se virkistää ja tuntuu ihanalta! Uimakoppeja ei tietenkään ole, mutta kuka siellä tirkistelee, ja vaikka joku jossain tykäisikin katsella, niin haittaako se mitään. Vesi on kirkasta, pohjan näkee metrienkin syvyydestä! Säät olivat upeat, mutta kolmantena päivänä tuli sateen uhka ja matka jatkui muualle. Lofooteille jäi paljon mielenkiintoisen näköisiä sivuteitä ajamatta ja kokematta, ja ennen kaikkea jäi tutustumatta Lofoottien pohjoinen suunta eli tiet kohti Andenesia - jäi siis tuleville kesille tutustuttavaa! Harstadin esittelyä tässä ja omaa aikaa Lofooteilla tässä.

Norja 2018 Osa 1 - Pohjoiseen, katastrofaalinen alku Osa 2 - Ruotsi on upea, kunnes... Osa 3 - Lofootit Osa 4 - Narvik Osa 5 - Bodø ja Tie 17 - upeampi kuin Lofootit?  Osa 6 - E6 ja Arktinen moottoripyörämuseo Osa 7 - Kiertoteitä ja sotaa Osa 8 - Halki Lapin saamelaisten maassa Osa 9 - Jäämereen, suomalaisten mereen?  Osa 10 - Pohjoiseen tultiin ajamaan  Osa 11 - Maailman äärelle - ja takaisin  Osa 12 - Pessimismiä, kumeja ja onnellisuutta

Saapuminen Lofooteille

Harstadista Åhon

Yksi monista tunneleista. Tunnelin pituuden tietää yleensä etukäteen luolan suulla olevasta kyltistä. 

  

 Viimeisen vuoren läpi tien E10 loppuun... ja siellä on kääntöpaikka. Eikun takaisin...

  

 Tauon paikka - kannattaa kiivetä hieman ylemmäs ja näkee paremmin kaiken. Tien E10 loppu eli kääntöpaikka ja Ån kylä

 Kioskista saa matkamuistojen lisäksi mm. jäätelöä

 Onnellinen motoristi

Åsta Harstadiin

Harstad

Jotta Lofooteilla olisi kylliksi aikaa tutustua paikkoihin, oli yöpymäpaikaksi valittu Harstad, noin 25 000 asukkaan kaupunki. Satamakaupungissa saattoi olettaa olevan elämää - ja olihan siellä, mutta kuitenkin rauhallinen pikkukaupunki. Kaduilta löytyy moottoripyörille ihan omia parkkialueitakin. Kävelykeskustan alueella on kaikki palvelut ja vaikka Harstad on pieni kaupunki, niin sieltä kyllä saa ruokaa joka makuun. Hampurilaisten ystäville voi suositella rannan 50-lukuhenkistä paikkaa. Hotelleja on kyllä joka puolella Lofootteja, jos miettii ajavansa ne vain läpi.

Hyvä pubimainen ravintola

 Kävelykeskusta

 Tästä sisään tällaiseen paikkaan

 Hyvä 50-lukuhenkinen burgerpaikka rannassa

 Hurtigruten-laivoja

Omaa Aikaa Harstadissa

Satamakaupungeissa on aina tunnelmaa. Kävelykeskusta on pieni, mutta viehättävä. Satamassa on kiva katsella meneviä ja tulevia laivoja ja veneitä, kävellä pieniä ja hyvin hiljaisia katuja minne vain.

Jollei olisi prätkällä liikkeellä, niin Hurtigruten-laivat käyvät Harstadissakin näköjään joka päivä - olisi varmaan mielenkiintoista seilata sellaisen mukana melkein koko Norjan rannikko! Se olisi 11 päivää ja 35 satamaa Bergenistä Kirkkoniemeen! Mutta mieluummin prätkällä ja paaaljon pidemmällä ajalla!

Tänä kesänä siellä pohjoisessakin oli ihan mekkokelit, hyvin kevyt pukeutuminen riitti Harstadissakin. Hotellihuone oli toisessa kerroksessa melko lähellä katutasoa, mutta siinä oli upea lasitettu parveke. Huone oli muutenkin hyvä ja sänky mukava. Tosin se hotellihuoneen parvekkeen lasitus näytti tullessa heijastusten takia peililasilta, mutta sittemmin sai huomata, että ihan tavallista lasia ne olivatkin. Se kannattaa huomioida parvekepukeutumisessa tai sen puutteessa...

  

 Matkalla Åhon ranta näytti houkuttelevalta,...

 ...joten pyörä parkkiin, vaatteet pois ja uimaan!

  

Luulin uineeni Jäämeressä, mutta siinä onkin "kuoppa" Norjan rannikolla ja norjalaiset(?) ovat sen nimittäneet Norjan mereksi. No, Jäämeressä uinti tulee sitten myöhemmin...