Kerimäen ilot ja surut sekä paikkoja matkan varrelta

Kerimäki - Raikuu - Sulkavan linnavuori - Puumala - Kallioniemi - Suomenniemi 


Kerimäki

Kartta isona tästä

Kerimäki. Jokainen tietää, että siellä on iso puukirkko. Todella iso. Maailman suurin. Mutta miten paljon muutakin siellä on! On Salpalinjaa, upeaa maisemaa ja kaikkea mielenkiintoista joka suuntaan. Loistava paikka pitää "leiriä" ja tehdä päiväretkiä mihin ilmansuuntaan tahansa. Mutkateitä riittää! Kerimäeltä tehtiin esimerkiksi tämä retki itärajaa pitkin ja takaisin.

Sattumalta tuli majoituspaikaksi Savonlinnan sijasta Kerimäellä Hotelli Herttua. Miten ihana paikka! Upea paikka niemellä Puruveden saartamana, mahtava ruoka ja upea henkilökunta! Monet ovat olleet töissä hotellissa kauan - esimerkiksi hotellin huippuhyvä kokki jo yli kolmekymmentä vuotta! 

Hotellista voi suoraan kävellä uimaan Puruveteen, joka oli syyskuussa ihanan viileän raikas. Niemellä oleva hotelli on metsän keskellä, joka on "täynnä" Salpalinjaa, ja siellä voi olla ja kulkea kenenkään häiritsemättä. Marjojakin oli runsaasti ja muuta kivaa. Lisäksi ympärillä on museoituja tykkejä ja sisällä toisen maailmansodan museo ja vaikka mitä. Rantalentistä, frisbeegolfia, lenkkeilyä, polkupyöräilyä, kanootteilua, sauvailua... uima-allas ja kaikenlaisia palveluja. Illalla vaikka hiukkasen juotavaa pubin puolelta ja paikkakunnan suosituimpia pizzoja. 

Herttuaan Kerimäelle piti siksi mennä kahden viikon päästä uudelleen. Ei haitannut matkantekoa edes kaatosade, joka lopulta kasteli pikkaritkin litimäriksi. Hotellissahan on kuivauskaapit märille varusteille! Lisää nautiskelua Kerimäellä ja sen ympärysseuduilla. Mikä voisi tuottaa Kerimäellä surua kaiken tämän upeuden tuoman ilon jälkeen? Se, että viikko toisen vierailun jälkeen Herttua suljettiin konkurssin takia. Jos sen joku avaa uudelleen, niin sitä paikkaa voi suositella! 

(Lisää tekstiä kuvien seassa ja väleissä)

 Punkaharjun kautta... sateisellakin säällä kaunis!

Tästä Kerimäki tunnetaan... 

...mutta sen olisi voinut tuntea tästäkin - Hotelli Herttua

 Ruoka oli superhyvää Herttuassa

 Kuivauskaappi märille ajokamoille

  

Telkkaristakin tuli ohjelmaa just omaan makuun... 

 Mahtava oma museo hotellin alakerrassa!

  

Museotykkejä - saakohan niillä ampua vapaasti 30 päivää vuodessa, kuten museoajoneuvoilla saa ajaa...? :D  

  Salpalinjaa... aitoja juoksuhautoja ja muita juttuja

  

  

Joka suuntaan on kivoja teitä! 

Melko lähellä on lisääkin Salpalinjaa, nimittäin Raikuun Salpa-asema. Sinne on hiekkatie, mutta hyvä sellainen eli ihan mieluusti ajelee maantiepyörällä. Paikka on ollut satoja vuosia sotilaallisesti merkittävä, jo ennen Salpalinjaa. Pala mielenkiintoista historiaa!

Olisi tosin kivaa, jos salpa-aseman ympäristöstä pidettäisiin enemmän huolta, esimerkiksi heinikkoa ja vesakkoa voisi vähän siistiä ja laituria kunnostaa. On kai se toisaalta aidommin "piilossa viholliselta" maastoutuneena... turistin näkökulma vain tietenkin vähän toinen.

 Pieni paikan kunnostus olisi paikallaan

Pisamalahden Linnavuori Sulkavalla

Monasti Sulkavan seuduilla ajaessa on tullut ohitetuksi pieni kyltti: Linnavuori. Ei kannata ohittaa! Pisamalahden linnavuori (eli Sulkavan lionnavuori) tarjoaa upeat maisemat ja vaikka linna on ollut lähinnä puusta tehty, on kivimuuriakin nähtävissä, paikoin oikein kunnollakin. Ei ole vaikea kuvitella, miksi juuri siihen on tuhat vuotta sitten päätetty tehdä linna! Mahdoton valloittaa! Hämäläisiä vastaan on ollut syytä suojautua...? 

Linnavuorelle on muutama kilometri hiekkatietä (ihan hyvää sellaista), sitten polkua. Lopulta vastaan tulevat pitkät jyrkät portaat ja ne näyttivät liian rankoilta Hra Oma Aikaa ajatellen, mutta itsepäisenä ihmisenä hän kiipesi perässä ylös, hyvin hitaasti. Lopulta hän katosi hetkeksi, kun halusi välttämättä mennä kapeata kallion reunaa jollekin kielekkeelle. Taas yksi syy, miksi naiset elävät miehiä pidempään! No hyviä kuvia sieltä tuli!

 Pitkät ja jyrkät portaat. Hra Oma Ajan piti jäädä alas odottamaan.

 Mutta sitten se kumminkin lähti kiipeämään.

Tuonne ei ehkä ole järkevää mennä, pudotusta on enemmän kuin näyttää

 

Mutta tietenkin Hra Oma Ajan piti sinne mennä

Puumala

Puumalan seutu on sekin niitä kauneimpia seutuja Suomessa, ja monasti sitä kautta on reitti kulkenut. Pienet tiet kulkevat saarelta toiselle pitkin kannaksia ja siltoja. Puumalan salmen ylittävä silta ei olekaan ihan pieni vaan kilometrin pitkä ja korkea kuin mikä - sieltä on näkymää pitkälle. Autolla ei voi pysähtyä, mutta prätkä mahtuu hetkeksi sivuun kuvien ottamiseksi. Lisäksi yksi sillan pylväs on kahvila, jonne pääsee alhaalta satamasta hissillä. Kannattaa käydä.

Puumala on esillä myös näissä jutuissa muiden paikkojen lisäksi: "Mikkeli pystyssä? Parikkalassa parkumassa?" ja "Suomalaisiakin prätkäkamoja saa - Hanxilta"

Satamassa on kesällä elämää ja toimintaa ravintoloineen ja kahviloineen, veneineen kaikkineen, mahtava paikka viettää aikaa... mutta kuten melkein koko Suomi, koko kylä tuntuu menevän kiinni heti kun syyskuu koittaa. 

Hiljaista on syyskuussa. Kaksi viikkoa tämän jälkeen vielä avoinna ollut ravintolakin oli kiinni

Kallioniemi

Puumalasta Ristiinaan tie 4323 -  asvalttia alussa ja lopussa, muuten hiekkatietä. Tien varrelle mahtuu paljon!

 Tuonne joskus. Luultavasti ilman Hra Oma Aikaa.

Kun Puumalasta ei ruokapaikkaa syksyllä enää osunut silmiin matka jatkui koukaten pienelle sivutielle 4323, joka on osittain hiekkatie ja päätyy Ristiinaan. 

Siinä on matkan varrella muun muassa Astuvansalmi, joka on kuuluisa jopa 3000 vuotta vanhoista kalliomaalauksistaan. Sinne teki mieli mennä! Valitettavasti vain Hra Oma Ajan kunto tuskin olisi riittänyt prätkävarusteissa kävellä polkuja perille, kun pysäköintipaikallakin varoitetaan reitin olevan vaativa ja kestävän pari-kolme tuntia, joten matka jatkui ja eteen tuli kyltti jäätelöstä ja ruoasta. Pieni hiekkatie kapenee ja kapenee, kunnes tullaan perille. Kallioniemeen kannattaakin pysähtyä! Se lienee suositumpi veneilijöiden taukopaikkana, tarjolla kaikenlaista, mutta soveltuu todella hyvin motoristeillekin taukopaikaksi. 

Suomenniemi kaunoinen

Suomen niemeä aina kauniiksi kehutaan, mutta on olemassa myös Suomenniemi - pieni paikkakunta Ristiinan ja Savitaipaleen välillä. Jos hiekkatiet eivät pelota, niin kannattaa ajaa. Loputonta mutkaa eikä koskaan tiedä, mitä seuraavaksi. Lopulta päätyy Kärnäkosken linnoitukselle, joka on aiemmin jo esitelty tässä jutussa monen muun mielenkiintoisen paikan lisäksi. (Se olikin Viivin ensimmäinen pidemmän puoleinen retki itse ajaen uutena motoristina, kun Hra Oma Aika vakuutti, että kun Viivin mielestä Helsingistä Jyväskylään on liian pitkä matka ensimmäiseksi maantieretkeksi, niin hän tietää oikotien Helsingistä Lappeenrannan kautta Jyväskylään ja jotenkin tämä huijaus meni läpi...).  

Hiekkatiet eivät haittaa! 

  

Omaa Aikaa Kerimäellä

Pikkuhousujen kuivatus, ajomatka oli "hiukkasen" märkä... kaatosateessa ei pahimmillaan nähnyt eteensäkään juuri mitään vastaantulevien rekkojen heittäessä vesivyöryjä päälle ja syyskylmä ei helpottanut asiaa. Hauskaa silti oli!  

 

 Herttuan ruoka oli aivan huippuhyvää. Järvessä on aarre?

 Herttua on niemessä metsän keskellä - ihana paikka kävellä! Korkkareilla pärjää metsässäkin!

  
 

 Hotellista voi kävellä suoraan uimaan Puruveteen!

 Puruvedessä oli asteita kymmenkunta

Herkkuja valitsemassa