Kausi päätettiin Kirnussa - mitä kaudesta jäi mieleen?

Edellisessä jutussa luvattiin kertoa seuraavaksi Möhkö-episodista ja Pielisen itäpuolen paikoista, mutta tähän väliin nyt tuli tällainen ajankohtaiskatsaus tähän kauteen...

Aika moni kyselee, että paljonko tuli ajettua - sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Sillä on merkitystä, onko kuski mielestään ajanut sopivasti. Viivi II, Dolly ja Wagner ovat olleet levossa jo jonkin aikaa. Liian kuraista, suolaista ja liukasta niille. Ilometrejä tuli Viiville noin 24 miljoonaa (tai 24 000 km, kuten jotkut muut sanoisivat) ja on ihan tyytyväinen kauteen. Hra Oma Aika ajoi reilut 40 miljoonaa ilometriä ja valittaa, ettei ollut aikaa eikä rahaa ajaa enempää. 

Tällä kaudella kuvatut reitit ja paikat näkyvät tässä kartassa - tietysti muitakin teitä tuli ajettua ja monia teitä moneenkin kertaan, mutta ei kaikkea kuvattu.

Näistä monet reitit, paikat, tapahtumat ja vinkit on jo tänne blogiin laitettu, ja sitä mukaan kun ehtii ja jaksaa, niin monta on tulossa vielä! Niitä riittää koko talveksi... eikä kaikkea varmaan tänne laiteta, niin monta kohdetta! 

Päällimmäisenä kaudesta on tietysti hyvä mieli. Norja, Lappi, Kainuu, Itä-Suomi, Ahvenanmaa... 

Määräaikaishuoltoja, renkaanvaihtoja ja muuta riitti ja Prätkäpaja jaksoi sietää kauhean kiireellisiäkin oikkuja - siksi reissut onnistuivat niin hyvin ja vanhat pyörät pyörivät hyvin.

Kauteen mahtui kuitenkin pieniä vastoinkäymisiä ja omia mokiakin, kuten täällä kerroimme - tien päällä pitää innoissaankin muistaa tarkkailla ketjuja, rattaita ja renkaita (kun reissussa ollaan miljoonia ilometrejä kerrallaan), ettei kesken reissun huomaa niiden olevan ihan lopussa. Siitä jotkut kovasti moittivat ja tottahan se on. Onneksi on ystäviä ja ystävällisiä firmoja joka puolella ja sai aina apua.

Dolly jäi kerran tielle (joku johto oli nirhautunut rikki), mutta onneksi sai nopeasti ammattilaisapua Kuopion Lekasteelista ja matka jatkui. 

Kerran Hra Oma Ajan Wagnerissa kaasu hirtti täysille päälle ja ajaminen kaatosateessa oli vaikeaa kaasu koko ajan täysillä, mutta silloinkin apua löytyi nopeasti, kun onneksi olimme lähellä VVM:n Kainuun huoltopäällikön tallia. 
Kerran puolestaan ei Wagneriin ollut tarjolla taakse kuin joku Kenda-rengas (aikaa lähtöön oli yksi tunti, ja Hra Oma Aika ei ollut tarkkaillut omaa takastaan, vaikka oli aiemmin Viiviä moittinut, ettei Viivi ole seurannut renkaidensa kulumista...), ja se oli hengenvaarallinen märällä! Pari miljoonaa ilometriä myöhemmin se oli pakko vaihtaa kunnolliseen, koska ajaminen syyssateilla oli vaaralista, kun rengas ei pitänyt ollenkaan. Sormin kokeillenkin se oli kovaa ja liukasta kumia.


RVS-testin tuloksia

Joku varmaan muistaa, että Hra Oma Aika alkoi testata suomalaista RVS-käsittelyä Wagnerissa, kun siinä oli niin jäykkä vaihdelaatikko. RVS-aineita laitettiin moottoriin, vaihteistoon ja perään. Kuten virallisemmissakin testeissä, tulokset olivat positiivisia. Vaihdelaatikosta tuli todella kevyttoiminen ja kulutus laski 5-10 % ajotavasta riippuen (Hra Oma Aika mittaa kulutuksen jokaikisellä tankillisella). Tämän kauden ilometreistä noin 30 miljoonaa tuli RVS-käsittelyn jälkeen ja ainakin sen ajan käsittelyn vaikutus kesti, mutta jatketaan seurantaa ensi kaudella. Hyviä tuloksia sai näköjään toinenkin bloggari eli CX- ja GoldWing-guru Tuumaustauko. 

Kievarin Kirnu

Kausi päätettiin motoristiyhteisömme VVM:n edustajien kanssa Kievarin Kirnussa, joka nykyään on auki ympäri vuoden - talvikaudella viikonloppuisin uusituissa sisätiloissa, kuten kerroimme täällä. 
Jos joku ei ole siellä käynyt, niin se on kaikin puolin erikoine paikka. Paikka, ruoka ja omistajapariskunta ovat aivan omanlaisiaan - ja hyvässä mielessä!  Aukiolo on vain aina varmistettava Facebookista, koska heillä on muutakin toimintaa kuten saunabussi, joka on todella erilainen kokemus!

Tällä kertaa olimme kuitenkin tilanneet ryhmälle kaudenpäättäjäisillan. Muutakin oli tarjolla kuin legendaarista ruokaa - nimittäin siinä Kuohuvan Turpoonkosken partaalla savusaunaa, paljua, kylmävesiallasta ja erinomainen bändi! Kun oli isompi porukka, niin tarjolla oli seisova pöytä normaalin menun sijasta.

Savusaunassa 

Kylmävesialtaassa vesi on suoraan koskesta eli näin myöhäissyksyllä tai alkutalvesta ihanan virkistävän kylmää... useimpien miesten mielestä liiankin kylmää...  ;) 

 Kylmävesialtaan vieressä on puolestaan ihanan kuuma palju! Vieressä kuohuu Turpoonkoski

Kokki-Jorma ja Sari esittelevät seisovan pöydän antimia salin puolella

Legendaarista rosvopaistia, hirvilasagnea ja muita herkkuja

Kievarin Kirnu järjesti erinomaisen Trashville-bändin, joka soitti speed countrya  

 Bändi veti porukat tanssimaan