Pielinen (ja vähän muita märkiä kohteita)

Edellisessä jutussa vinkattiin Möhköstä ja itärajan pinnasta paikkoja ja reittejä (laitettiin muuten tuokin juttu linkkinä Möhkön matkailuinfoon, arvatkaa vastasivatko siihenkään... :D ), Nyt ollaan samoilla itäisillä seuduilla edelleen. Pielisen ympäri kannattaa ajella, mutta poiketa pääteiltä tietenkin pois. 

   

Kartat todella isoina tästä ja tästä

Koli

Tietenkin Koli. Siellä olemme käyneet usein ja tulemme käymäänkin, vaikka Hra Oma Ajalle nousu alkaa olla hiukan raskasta ja riski - mutta jos siitä sanoo, niin kahta suuremmalla itsepäisyydellä Hra Oma Aika sinne menee. 

Tuntuu aina yhtä hyvältä mennä kallionkielekkeelle ja katsoa kauas kansallismaisemaa. Seuraavalla kerralla on ajatus kiertää Kolin rantaa pitkin menevää hiekkatietä Pirunkirkkoon. Pielisen voisi myös ylittää lautalla, sekin on kaikkien näiden visiittienkin jälkeen kokematta.

 Ylös vievä reitti sopii motoristivaatteissakin mentäväksi

Kansallismaisemaan ei kyllästy!

Pielisen saaristo

Oletteko huomanneet, että Pielisen saaristossa voi ajella? Lossilla Hirvisaareen ja sieltä kannaksia ja siltoja pitkin kulkee pieni tie Paalasmaalle, Toiseensaareen ja Kolmanteensaareen. Palaamaan joutuu samaa tietä, mutta kaunista se on toiseenkin suuntaan! 

Vornan museotie

Pielien itäpuolellakin päätie on vähän tylsä, mutta lähempänä rantaa kulkee pienempiä teitä - vanhimpana Vornan Museotie. Venäjä pakotti 1700-luvulla pikkuvihan aikaan talonpojat rakentamaan sen tien, ja kauniin tien tekivätkin! Se kulkee maaston muotoja seuraillen. Se on hiekkatie, mutta sen ajaa ihan vaivatta maantiepyörilläkin.

  

  

Mikäli siellä Pielisen eteläpäässä tekee mieli pientä paussia, niin hienolla paikalla tien 518 on kiva kesäkahvio nimeltään Kesäkahvio, josta saa itse tehtyä purtavaa ja mm. Pielisen kalaa (purkitettuna, eli kestää viedä vaikka kotiin saakka). 

Oletteko koskaan kalastaneet purkkikalaa?

Tietkin ovat aika hyviä, siellä jopa pieniä teitä korjataan ja päällystetään uudelleen.

 Ahvenisesta (518 --> 73) Lieksaan ja Nurmekseen

Korkeakoski

Korkeakoski nyt ei ole lähelläkään Pielistä, mutta on ehkä Suomen korkein vapaa putous ja sattui osumaan kotimatkan varrelle. Ehkä siksi, että voi kysyä, onko se koski vai putous, ja savolaiset tapasivat ilmoittaa sen kymmenen metriä korkeammaksi kuin se on - mutta se on 36 metriä hienoa katseltavaa joka tapauksessa! Sitä ovat aikanaan ihastelleet ja kuvailleet Lönnrotista alkaen kaikenlaiset merkkihenkilöt ja olisi kiva sanoa, että mekin osuimme paikalle sen kulttuurihistorian takia, mutta oikeasti osuimme siihen vahingossa, kun Hra Oma Aika halusi koukata pois valtatieltä 77 (joka on muuten päällystetty äskettäin hienoon kuntoon!). 

Korkeakoskelta ajoimme Vesannon kirkon kautta Laukaalle, jossa tuli nälkä. Ensin ei avoinna olevaa ruokapaikkaa tullut eteen, mutta sitten Viivi keksi ajaa Laukaan satamaan. Melkein peileistä näki, että Hra Oma Aika oli ihmeissään, mihin matka vie, mistä Viivi voi tietää jotain paikkoja Laukaalla, ja vielä enemmän oli hämmästynyt ilme kasvoilla, kun satamassa oli kuin olikin hyvä ruokapaikka. Mutta satamissa on yleensä aina... se oli vain hyvä arvaus!

Sen jälkeen etelään onkin melkein "pakko" ajaa Korpilahti - Sysmä - Asikkala -reittiä, joka on yksi Suomen kauneimmista. 

Omaa aikaa Varkaudessa

Tämän blogin lukijat ovat ehkä huomanneet, että Varkaus on usein tukikohtana. Se johtuu siitä, että se on niin kiva paikka. Hotelli Oscar(entinen Scandic) on motoristiystävällinen, siellä on hyvä ravintolakin, sen kuntosaliinkin voi mennä vaikka mekko päällä ilman että se häiritsee ketään,  ja rannasta löytyy ihan huippuhyvä kesäravintola Morton! Mekaanisen musiikin "museo" on legendaarinen, ja sen esittelijät ihan yhtä legendaarisia! Varkaudesta lähtee myös joka suuntaan kivoja teitä.

Mekaanisen musiikin "Museossa"

Varkauden läpi moottoripyörällä

Ja ihmiset idässä, Varkaudessakin... kerran ravintolassa kysyin, että mikä kauppa olisi auki näin vappuaattona. Siitä eteenpäin keskustelu oli sellaista, jota ei ikinä tapahtuisi pääkaupunkiseudulla...
- Mitä haluat ostaa, kysyi tarjoilija.
- No pikkuhousut ja tosi lyhyen hameen...
- Millaiset pikkuhousut?
- No sellaiset mustat, pitsiä ja satiinia...
Ja tässä vaiheessa tarjoilija sanoi mielipiteensä, mistä kaupasta saisi, mutta huikkasi vielä toiselle tarjoilijalle, että mistä tälle Viiville saisi seksikkäitä pikkareita näin vappuaattona. Sitten keskusteluun tuli naapuripöydänkin väki ja lopulta kaikki ravintolassa pohtivat pitkään ja hartaasti, mistä saa Viivi seksikkäät mustat pikkarit ja lyhyen hameen vappuaattona... No, molemmat löytyivät kyllä! 

 Hyvä burgeri ja...

 ...yksi Suomen parhaita salaatteja!

Miellyttävä ympäristö

Koska tämä julkaistiin vuoden 2017 viimeisenä päivänä, niin olkoon samalla uudenvuodentoivotus kaikille lukijoille! Palvelimet ja muut sellaiset jutut on taas maksettu vuodeksi etenpäin eli blogi jatkuu, vinkkejä ja ideoita tulee.