Huimat päät

Otto Brandt Oy tunnetaan nykyään kaiketi eniten Hondan maahantuojana, vaikka se on aina myynyt kaikenlaista liikkuvaa suksista alkaen. Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, että jonkun yrityksen 111-vuotishistoriikki voisi olla mukaansa tempaava kuin hyvä romaani, mutta Terho Puustisen kirjoittama Otto Brandtin historiikki onkin seikkailutarina ihmisistä. 

Huimat päät. Nimi on kuvaava - se kertoo ihmisistä ja nimenomaan ihmisistä, ajasta, moottoripyöristä, autoista ja kaikesta muusta. Se kertoo myös tunteista, aloittamisesta ja luopumisesta. Se kertoo myös Suomen historiasta ja elämästä - elävää historiaa, jota ei historiankirjoista löydä. 

Oma Aika -blogilla oli tilaisuus ja kutsu osallistua kirjan julkaisutilaisuuteen MP17-moottoripyörämessujen yhteydessä. Hra Oma Ajalla oli myös tilaisuus hieman keskustella Stefanie Brandt-Tallqvistin kanssa, joka vuorollaan ottaa vastuun tarinan jatkamisesta. Hän on ollut paljon esillä myös moottoripyöräveron kaatamisessa - älykäs ja moottoripyöriin intohimoisesti suhtautuva nainen elää selkeästi joka solullaan prätkämaailmassa. 

Hyvin kirjoitettu kirja tempaa lukijansa mukaan heti ensisivulta - Otto Brandtin omistaja ja vetäjä Stefan Brandt sairastuu syöpään ja nuorehko tytär Stefanie astuu mukaan vuorollaan vetovastuuseen - onko hän valmis? Miltä tuntuu, kun isä sanoo, ettet ole vielä valmis, ja itse koet olevasi?

Sen jälkeen ollaankin yli sadan vuoden takana. Yrittäjä yrittää, epäonnistuu, yrittää uudelleen, ja yrittää vielä kolmannen kerran, kunnes on yritys, joka kestää sisällissodan ja maailmansodat ja öljykriisit. Kun tarinaa kerrotaan ihmisten kautta, siitä muodostuu seikkailu - vahvasti elämänmakuinen tarina eikä tylsä historiikki joidenkin talouslukujen kautta. Yritys on korkeintaan kolmannen kastin sivuhenkilö, mikä onkin oikein, koska eihän yritys ole oikeastaan kuin siinä olevat ihmiset. Ihmiset onnistuvat, ihmiset epäonnistuvat, ihmiset ovat innostuneita, ihmiset ovat erimielisiä. 

Moottoripyörät ovat olleet ihmisten intohimona siitä asti kun ne on keksitty - eivät vain kauppatavarana. Intohimo, jääräpäisyys ja riskienotto tunteen takia tuovat tarinaan - no, intohimoa. Kirjassa esiintyvät aina kaikki aikakautensa pelit ja vehkeet - Wanderer, Harley-Davidson, Rudge, Norton, Royal Enfield, BMW,... 

Hauskaakin on - esimerkiksi kun Otto Brandt senior ottaa osaa ensimmäiseen autokilpailuun. Kisassa on kaksi autoa, herra Brandt senior sijoittuu kisassa upeasti toiseksi... autourheilu päättyikin siihen hänen osaltaan. Otto junior sen sijaan tykkäsi enemmän kaksipyöräisistä, moottorilla ja ilman, ja menestyikin hyvin kilpakuskina. Mutta miten käy, kun juniorin ajatukset eivät enää käy yksiin seniorin kanssa... Tämä asetelma tulee eteen sukupolvi sukupolven jälkeen. 

Maahantuotu merkki toisensa jälkeen vaihtuu, kun uudet merkit jyräävät vanhentuneet alleen. Ensin vanhentuvat jenkit brittien innovaatioiden alle, moni eurooppalainen merkkikin katoaa ja on vaikea löytää nopeaa ja luotettavaa myytävää - kunnes... "joku luki lehdestä, että japanilainen Honda oli voittanut Mansaarten TT-ajot, maailman arvostetuimman ja vaikeimpiin kuuluvan maantieajon. Japanilainen. Mitä helvettiä. Mikä Honda?"

Loppu onkin historiaa, niin Suomessa kuin maailmallakin. Otto Brandtista tuli Euroopan ensimmäinen Honda-maahantuoja.

Myymälässä joskus 70-luvun lopulla - edessä Monkey, taustalla tehdään kauppaa CX:stä. Sivuilla muita legendoja kuten CB-sarjan Foureja ja Dax.

Yksi Otto Brandtin kaikkien aikojen menestyksiä oli Monkey - sellaisen Viivikin osti ja ei koskaan siitä luopunut (kuvassa)

Nuoruudella on vain vähän tekemistä ikävuosien kanssa. 
Nuoruus on mielentila.
- Soichiro Honda