Edeniä etsimässä, osa 2: Norjassa ei sada koskaan!

Saariselällä arvuuteltiin illalla ja vielä aamullakin, että lähteäkö vai eikö Kirkkoniemeen, koska aamun ennustekin lupasi jatkuvaa sadetta. Olisiko mukavampi ajaa jonnekin muualle? Päätimme kuitenkin, että kun Kirkkoniemeen oltiin matkalla, niin sinne myös mennään. Ainahan kaikki sanovat, että Norjassa sataa kumminkin, mutta edelliskerralla ei satanut vaan paistoi... Liikkeelle lähdettiin, mutta pilvet olivat niin matalalla (Saariselkä/Kaunispää on noin 450 metrin korkeudessa), että näkyvyys oli onneton ja oli kuin tihkusateessa ajaisi, vaikkei satanut. Hiukan laskeuduttuamme keli olikin pilvipoutaa. Ivalo, Inari... hyvää tietä ja mukavaa maisemaa. Sitten hiukan ennen Kaamasta oikealle kohti Sevettijärveä ja Kirkkoniemeä. Edessä näytti harmaalta, mutta eipä se kaatosade vastaan tullut. Nitsijärvellä pysähdyimme tervehtimään lappilaista yrittäjää, joka vuokraa mökkejä, veneitä kalastukseen ja muuta. Tällä kertaa emme kaivanneet edullista majoitusta eikä ollut aikaa kalastamiseenkaan, mutta suositella voi. Jos kiinnostaa, niin ota käteistä, kortit eivät käy. Näätämössä Suomen ja Norjan rajalla otimme hieman välipalaa - eikä kaatosade vieläkään tullut vastaan. Se edessä oleva harmaa näytti olevan koko ajan yhtä kaukana. Mutkien ja maisemien jälkeen lopulta Kirkkoniemi aukesi eteemme, eikä edelleenkään sadetta. Näimme kyllä, että vuonon toisella puolella satoi, mutta meitä sää suosi. Matkanjohtajamme tuntee nuokin seudut paremmin kuin me muut taskumme, niinpä saimme kuulla paljon alueesta ja pääsimme loistavalle näköalapaikalle. Tosin sinne vei jyrkkä hiekkatie, joka hieman jännitti Dollya. Ja vähän sen kuskiakin... etenkin alaspäin tullessa!  ;)   ...mutta hyvin sekin sujui. Kirkkoniemestä suunta kohti suomalaiskylä Pykeijaa, mutta matkalla pysähdyimme kuvaamaan muun muassa Neidenin Näätämönjoen Kolttaköngästä, jossa lohet hyppivät. Sen jälkeen tie mutkitteli milloin ylös, milloin alaspäin, mutta hyväpintaista tietä kelpasi ajaa ihan reippaastikin. Eteen aukeni upea maisema jääkautisine järvineen, ja Hra Oma Aika päätti siinä alamäessä tehdä äkkipysähdyksen kuvatakseen. Oli aika jännän näköistä, kun takapyörä oli sen alamäen takia tulossa rinnalle milloin oikealta ja milloin vasemmalta... mutta niin vain pysähtyi kumminkin hallitusti ja otti kuvansa. Pykeija onkin sitten jotain ainutlaatuista - suomalaiskylä Norjassa Jäämeren rannalla. Se aukenee eteen pitkän, hiljattain päällystetyn kapean mutkatien lopuksi. Sinne kannattaa oikeastaan ajaa jo sen mutkatienkin takia, mutta on se pieni kylä kaunis! Asukkaat ovat pääosin kveenejä, 1800-luvun puolivälissä Suomen Lapista köyhyyttä ja nälkää pakoon lähteneen siirtolaisjoukon jälkeläisiä. Ensimmäinen tie sinne tehtiin vasta 1960-luvulla. Suomen kieli on vähitellen vasta korvautumassa norjalla, mutta hyvin siellä suomeksi pärjäsi. Söimme siellä valtavan hyvin ja tarjolla oli jotain aivan muuta kuin normiravintolassa - paikallisia herkkuja kuningasravuista valaaseen. Pykeijasta lähdimme seuraamaan Varangin vuonon rantaa edelleen länteen aina Varangerbotniin ja edelleen Skiippagurraan saakka. Sieltä oli aika kääntyä etelään kohti Nuorgamia, koska oli jo ilta. Nuorgamissa huomasimme, ettei Norjassa satanut lainkaan tälläkään reissulla. Kahden kokemuksen perusteella voi siis sanoa, että Norjassa ei sada koskaan! :D  Nuorgamista Utsjoelle, ja Utsjoella ajelimme siltaa vähän edestakaisin ja tutustuimme Utsjoen kirkkotupiin, joissa on kuvattu mm. Joulutarina-elokuvaa. Lopulta piti jatkaa matkaa Tenojoen vartta etelään. Se tunne, kun ajaa aivan keskellä yötä auringon paistaessa kirkkaasti selän takaa eli pohjoisesta... Ohi Kaamasen, Inarin ja Ivalon ohi kohti Saariselkää. Ryntäilevien porojen lisäksi yksi hirvi piristi matkantekoa. Piipahdimme vielä keskellä yötä Kaunispään laella ottamassa kuvia. Ensi vuonna on pakko mennä taas Norjaan... visiitti oli liian lyhyt! Mutta miten jatkaa reissua ilman että tunnelma latistuu? Se selviää ideoineen osassa 3...

Kesän 2016 huipennus oli meille yhdeksän päivän reissu, jolloin kiersimme itää ja länttä, etelää ja pohjoista. Tunnelma oli kuin Edeniä etsimässä - sen koko talven haaveillun kesän huipennuksen etsiminen. Pohjoisessa kohteena oli oikeastaan lähinnä Jäämeri. Reissu on sen verran pitkä ja valokuvia tuli varmaankin ainakin 1500, että paras jakaa tämä reissu moneen osaan. Edeniä etsimässä: Osa 1: Lappiin: Kuohuvaa! Kajaaniin, ja monen kohteen ja mutkan sekä upeiden maisemien kautta Saariselälle. Muun muassa Jalavan kauppa, Auttiköngäs ja Andy McCoyn patsas Osa 2: Lappi: Norjassa ei sada koskaan! Saariselkä ja Jäämeri. Muun muassa Kirkkoniemi, suomalaiskylä Pykeija, Utsjoki ja keskiyön aurinko Kaunispäällä Osa 3:  Tunnelma ei saa laskea! Kuusamon ja Oulun kautta Uuteenkaupunkiin. Muun muassa Iso-Syöte ja moottoripyörän ajamista alasti. Osa 4:  Pelastus eli Paratiisiin! Reissu ei saa loppua eli Nauvon paratiisiin. Muun muassa uintia kissojen ja käärmeiden kanssa. Vuoden 2014 reissu Lappiin ja Norjaan Jäämerelle (Kilpisjärvi, Tromssa, Lyngen)

Saariselältä kohti Kirkkoniemeä

Ivalojoen silta

Lapinhulluus iski?

Edullisia mökkejä Nitsissä

"On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin: miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin."

Norjassa - Kirkkoniemi, Pykeija ja muuta kivaa

Kirkkoniemi

Pykeijan tie

Pykeija

Mieletön herkkuelämys meren herkkuja

Tenojokea seuraten takaisin Suomeen 

Utsjoella

Kaamasen palveluja joka tarpeeseen...  :D 

Kaunispäälle keskellä yötä...

Keskiyö

16 tunnin päiväretki, josta yli 9 tuntia satulassa... noin 750 000 ilometriä. Sitten muutama tunti unta ja aamulla liikkeelle, mutta minne? Se päätettiin vasta aamulla... :D