Oma Aika: lokakuuta 2016

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Tuhannen kurvin kautta Kristiinankaupunkiin ja Susiluolaan

Jatketaan viime kesän ajeluiden laittamista tänne. Vappu vietettiin vähän riehakkaissakin tunnelmissa Varkaudessa ja siitä sentään saatiin kuvat ja juttu tänne suunnilleen ajallaan. Sen jälkeen ajettiin länsirannikolle käytännössä pelkkiä mutkateitä Poriin ja edelleen sieltä Kristiinankaupunkiin ja Susiluolaan. Se oli ennen kaikkea ajelureissu, ja tästä ehkä jotain ideaa reittivinkeistä ja kohteesta muille. (Kristiinankaupungissa piipahdimme pikaisesti viimeksi palatessamme Norjasta 2014.)

Mukavia mutkia pitkin Stadin seudulta ensin Loimaalle. Aivan erityisesti voi kehua hyväkuntoista tietä 210, Loimaan kulmilta Yläneelle. Siitä eteenpäin Lappiin se on aika tylsä, mutta sitten pieniä teitä kylien kautta kohti Poria. Yläneeltä muuten menee tosi kiva mutkatie Mynämäelle - sekin tie kannattaa ajaa. Yläneeltä kohti Poria saa toisinaan ilahtua hyvinvoivasta kylästä, joka houkuttaa pysähtymään, seuraavaksi saa murehtia aivan kuolleen oloista kylää, jossa kaupat ovat lopettaneet ja yritykset laittaneet laudat ikkunoihin.

Yöpyminen oli Porissa, koska mutkissa, pysähdyksissä ja pikaisessa VVM-kavereiden moikkaamisessa meni niin kauan, että olimme vasta illalla Porissa, Scandic motoristiystävällisenä paikkana taas yöpymispaikkana. Kristiinankaupunkiin suuntasimme aamulla rantateitä pitkin - toisin paikoin ne ovat hienossa kunnossa ja mutkat nautinnollisia, toisin paikoin ne ovat surkeita kuin kuolleet kylät.

Kristiinankaupunki voisi olla valtavan suosittu matkailukohde. Se on todella kaunis paikka, jossa olisi tehnyt mieli viipyä pidempäänkin. Toukokuisena viikonloppuna siellä oli kuitenkin todella hiljaista. Ranta voisi olla täynnä kahviloita, ravintoloita ja terasseja, satoja moottoripyöriä niiden väleissä, autot ja muut isommat kulkineet paremmin vaikka sillan toisella puolella. Toki siellä ravintoloita on nytkin, mutta Kristiinankaupunki voisi kesällä olla kuin Porvoo tai Naantali. Erilaisia kivoja kohteita voisi olla lähikaduilla paljonkin, jotain sellaista kuin vaikkapa Uudenkaupungin kreisihuumoria edustava Bonk-museo (yhtä museota etsimme, mutta emme löytäneet...). Veikkaamme, että jokin käsityömuseo tai vastaava ei vetäisi väkeä paikkakunnalle samalla tavalla kuin jokin hauskempi tai jännempi kohde. Mutta ei varmaan kannata, jos väkeä ei käy tarpeeksi? Kumpi sitten pitäisi olla ensin - paljon reissaajia vai heille kohteita? Ehkä kesä- ja heinäkuussa siellä on enemmän vilskettä. Viihtyisän näköisiä yöpymispaikkoja näkyi katujen varsilla.

Varmaan on kyllä niin, että emme keksineet alkuunkaan kaikkea kivaa tästä kaupungista, eli jos sattumalta kaupungin matkailutoimisto lukee tämän, niin kutsukaa kylään ja kertokaa mitä kaikkea kivaa siellä on motoristeille! Joka tapauksessa sinne kannattaa nytkin motoristien ajaa, on se niin ihastuttava kaupunki!

Kuuluisa Susiluola on lähellä eli sinne piti ajella. Viimeiset pätkät ovat vaihtelevan tasoisia hiekkateitä, mutta ihan hyvin niitä ajoi. Vaikka nähtyämme sen ehkä ennemmin uskomme niitä tutkijoita, jotka sanovat, ettei siellä ole vakituisesti asuttu, niin on se nähtävyytenä ihan kiinnostava. Tosin luolaan ei vieläkään pääse sisälle, mikä vähentää mielenkiintoa. Sinne on muutama sata metriä polkua ja lähinnä ylämäkeä, ja Viivi otti lopulta Hra Oma Ajan takin ja kypärän kantaakseen, helteessä hänen olotilansa ei näyttänyt enää hyvältä, vaikka muuta väittikin. Joku kesäkahvila pysäköintialueen kupeessa varmaan houkuttaisi helpommin paikalle ihmisiä. Nyt oli aika hiljaista.