Oma Aika: 2016

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Pieni Keski-Suomen kierros

Viivi ei ollut koskaan käynyt Tuurissa Keskisen kyläkaupassa. Herra Oma Aika oli siellä kerran käynyt ja sanoi, että ei missään tapauksessa mennä, ei kannata - se on erikoinen ja prameakin ulkopuolelta, mutta sisältä sekava, vähän nuhjuinen ja tyylitajuton, eikä mitenkään ihmeellisen halpa. Lähdimme siis ajamaan Tuuriin.

Alkumatka oli tylsää moottoritietä, mutta Kangasalan jälkeen matka oli kohtuu mukavaa tietä 58 Orivedelle ja sitten tietä 66 pitkin Tuuriin.

Tuurin kyläkauppaan saavuimme, ja olihan se erikoinen ja prameakin ulkopuolelta, mutta sisältä sekava, vähän nuhjuinen ja tyylitajuton, eikä mitenkään ihmeellisen halpa... ja herra Oma Aika sitten jaksoi muistuttaa sanomisistaan! Tosi asiassa vierailu oli kumminkin mukava.

Lähellähän olisi myös esimerkiksi Ähtärin eläinpuisto, jossa olemme vierailleet aiemmin.

Kartta oikein isona tästä linkistä

Sieltä eteenpäin paikallisen VVM-osaston edustajat näyttivätkin hienoja mutkapätkiä ja reittejä, joita pitkin suuntasimme Jyväskylään. Etenkin tie 7072 on motoristin taivas, mutkaa ja hyvää pintaa! Tuuri - Töysä - Tohni, sitten 697:ää Soiniin. Vaikka tiellä 697 on ensin noin miljoonan ilometrin pituinen suora, niin sen jälkeen tie nousee kuin huomaamatta ylöspäin koko ajan Suomenselälle pois matalalta Pohjanmaalta.
Soinista mutkatietä alas Pylkönmäkeen ja edelleen tietä 18 Jyväskylään, joka onkin tuttu monen visiitin jäljiltä, ensimmäinen ja ehkä ikimuistoisin on tässä.

Yöpyminen Jyväskylässä, jossa on aina mukavaa. Aamulla kohti meille ihan vierasta Keuruuta ja Haapamäen Höyryveturipuistoa.

Keuruu yllätti kahdella tavalla - ensinnäkin se oli yllättävän kaunis paikka - kylän raittia, vanhaa kirkkoa, vielä vanhempaa kirkkoa ja museoalueita, risteilylaivaa ja muuta mukavaa. Ja ehkä kiukkuisin ukko ikinä. Kun tuli ylitettyä liki tyhjä tie ei-suojatien kohdalta, niin tämä Metusalemin veli pienessä citymaasturin tapaisessaan huusi niin että sylki alkoi peittää sivuikkunaa. Tosin kun ikkuna oli kiinni, niin eihän siitä mitään kuullut. Hänen eteensä ei tietenkään kävelty eikä kenenkään muunkaan. Keuruulla vaan tyhjänkin tien ylittäminen väärästä paikasta on ilmeisesti valtava rikkomus. Tämä herra luultavasti menettäisi hermonsa Stadissa tai muissa kaupungeissa alta aikayksikön...

Haapamäen Höyryveturipuisto oli vallan hieno, mutta sen verran kallis sisäänpääsy, että herra Oma Aika jäi istumalakkoon aulaan odottamaan. Jos tykkää vanhoista junista, niin kyllä tutustuminen kumminkin kannatti! Siellä paljon vetureita ja harvinaisuuksiakin, ja lapsille on touhupuisto ja eläimiä. Tosin kyllä Viivitkin tykkäävät touhuamisesta, eläimistä ja hienoista pienoisrautateistä! Kaikenlaista muutakin siellä on.

Keuruulta ajoimme ennestään tuttua mahtavaa mutkatietä kohti Ruovettä ja sieltä edelleen Muroleen kanavalle syömään. Sieltä rantaa pitkin kukeva mutkatie on aivan kauheassa kunnossa, kuin jäisessä perunapellossa ajaisi! Onneksi Kangasalalta Valkeakoskelle menee hienokuntoinen mutkatie 310. Siinä vaiheessa kello olikin jo niin paljon, että jouduimme taas moottoritietä ajelemaan etelään. Pitääkö sitä asua niin syrjässä eli pääkaupunkiseudulla...