Puhuva katsastusmies ei paljon puhu

Toisinaan saamme tarjouksia tyyliin "kirjoittakaa meistä hyvä juttu niin saatte rahaa". Ehkä fiksut ihmiset ottaisivat rahat vastaan ja kirjoittaisivat jutun ja selviäisivät veloistaan paremmin kuin me. Tässä blogissa ei rahasta kumminkaan kehuta mitään eikä ketään - mutta jos aihetta on, ilmaiseksi kehutaan. Tämän on tarkoitus olla hyväntuulinen blogi eikä kaupallinen. 

K1-katsastus teki toisenlaisen tarjouksen - "Kokeilkaa ilmaiseksi meitä ja kirjoittakaa kokemuksestanne". Vastauksemme kuului kuten aina, että "maksusta ei sanoja eikä rivejä meidän blogiin saa, mutta aitoja omia mielipiteitä tulee. Jos tykätään niin tykätään - jos ei niin ei..."
K1-katsastuksen edustaja vastasi, että 
"Tätä juuri haetaan, aitoa asiakaskokemusta mystery shopping –tyyliin, mutta kohtalaisen avoimella arvostelulla. Jos (ja toivottavasti kun) menee hyvin, niin kiva juttu, mutta jos menee penkin alle, niin sekin otetaan sellaisenaan vastaan. Ajatushan oli, että me emme millään tavalla oikolue tai halua etukäteen tietää sisältöä, ainoa ”vaade” on, että teksti on asiallisesti ja hyvän maun mukaisesti tehty. Eli ei loukata ketään ja kerrotaan asiat totuudenmukaisesti."

No mikä ettei. 

Mitä erilaista asiakkaalle sitten luvataan? Luvataan "Upea, pureva, rohkean erilainen Puhuva Katsastusmies". 

On sitä ennenkin puhuttu

Kokemusta on monenlaisista katsastusmiehistä. On niitä puhuvia ollut ennenkin, jotkut kertovat koko ajan miltä sillä hetkellä katsastuksen kohteena oleva osa tai toiminto vaikuttaa. Se onkin ollut ihan mukavaa, on sitten itsekin tiennyt auton kunnon ja mitä kuluvia osia olisi seuraavaksi hyvä uusia. 

Eräällä katsastuskerralla katsastaja ei ollut kauhean puheleva, mutta haisi vanhalle viinalle. Ensimmäinen vesipullollinen loppui siinä vaiheessa kun iskarit ja jarrut oli mitattu ja auto oli tarkoitus nostaa ylös. Siinä välissä katsastusmiehen piti käydä tankkaamassa vesipullonsa. Takaisin tullessaan tämä katsastaja ilmoitti ennen auton ylösnostamista, että "takatukivarret on mädät". Eivät ne olleet, mutta niissä kiinni oleva jousen ohut kurasuojapelti petti sorkkaraudan iskusta. "Mähän sanoin että ne on mädät". Auto hylättiin. Sitten janoon lisää vettä. 

Korjaamolla, jossa auto on tavattu huoltaa, sanottiin jo aikaa tilatessa, että "tuskin ovat mädät, ei sillä pellillä ole mitään merkitystä ja se jätettiin myöhemmin tuotannossa pois kokonaan". No uusittava ne oli ja näytettävä katsastusasemalla. Se olikin ainoa kerta ikinä, kun tämä nyt yli 325 000 ajettu ja 12 vuotta vanha Mondeomme on hylätty. Tämä kun ei ole mätä mistään ja tekniikka on kunnossa. Muulloinkin kuin katsastuspäivänä. Meillä tämä on ollut yhdeksän vuotta, ostettiin aikanaan 100 000 ajettuna eli kokemusta jo on.

No puhuiko "Puhuva katsastusmies"?

No eipä juuri. Itse asiassa ei sanaakaan ja alkoi jo huvittaa koko mainoslause. Mutta kun katsastus oli aivan vihoviimeisessä kohteessaan, asiallinen katsastusmies sanoi vihdoin jotain: "Tämän takapyörän laakeri on kulunut ja se olisi hyvä uusia lähiaikoina, onhan tällä kumminkin jo aika paljon ajettu". Auto hyväksyttiin kuitenkin hyväkuntoisena eikä laakeria tarvitse tulla näyttämään. Muiden kohtien kohdalla vaan ei ollut sanottavaa - ne olivat kuinnossa.

Katsastus sujui hiljaisuudesta huolimatta hyvin. Aikaa ei oltu varattu etukäteen, mutta auto pääsi katsastukseen hyvin lyhyellä odottamisella ja katsastus oli varsin nopea tapahtuma. Odottaessa olisi saanut kahvia tai kaakaota, mutta Hra Oma Aika halusi mukaan katsastukseen kuten aina. 

Toisinaan autoa on väännetty tosissaan ties millä rengasraudoilla, valojen suuntausta on mitattu millilleen ja oikein hakemalla koetettu hakea vikoja. Toisaalta tietysti hyvä niinkin, mutta mukavampi näin - kun auto selkeästi on kunnossa, niin se on. Ehkä mainoksen oikeampi muoto voisi olla "Tarpeen tullen puhuva katsastusmies". Eihän suomalainen mies ole turhanhöpöttäjän maineessa. Mutta ei se katsastaja onneksi purrutkaan, mainoksesta huolimatta. Teki työnsä ja sanoi, kun oli sanottavaa.