Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille lukijoille ja ihan superkiitokset mukavista palautteista ja posteista! Aika pestä vanhan vuoden pölyt pois ja nauttia tulevasta vuodesta täysin siemauksin! Aika on myös alkaa suunnitella retkiä vuodelle 2016! Toivottavasti uusi vuosi olisi kaikille mahdollisimman hyvä ja ajokelien puolesta mitä parhain!

- Viivi

Syysprinssi ajaa Viivi II:lla!

Päivitetty 10.1.2016 - video!

Valmisteilla olevaan kotimaiseen elokuvaan tarvittiin punainen moottoripyörä vuodelta 1980 tai -81. Pyörää tiedusteltiin Japsistaroilta, josta primus motor Paukkonen tarjosi elokuvantekijöille Viivi II:ta. Pyörä sopi hyvin ja kun kuvia katsoo, niin sehän on kuin tehty elokuvan sankarille - todella cool pari! Hra Oma Aika ei ole mistään kohtaa cool prätkän kanssa eikä ilman, ei vaikka saisi jostain punaisen nahkatakin, mutta pääsi mukaan seuraamaan kuvauksia ja Viivi II:n suoritusta. 

Miespääosaa esittävä Lauri Tilkanen on tuttu muun muassa Juoppohullun päiväkirja, Luokkakokous ja Kätilö -elokuvista. Ja on motoristi, ajaa elokuvassa oikeasti itse, mitään stuntteja ei käytetä ja hyvin Lauri ajaakin - vieras pyörä oli heti hyvin käsissä.

Naispääosaa esittää Laura Birn, jonka moni varmaan toivoisi olevan läheinen tuttu... mutta monista elokuvista on kuitenkin tuttu. Laura tykkäsi olla kyydissä ja olisi mielellään jatkossakin. Muissa merkittävissä rooleissa ovat mm. Paula Vesala ja Olavi Uusivirta.

Alli Haapasalon ohjaama Syysprinssi-elokuva pohjautuu Anja Snellmanin (Kauranen) samannimiseen menestysromaaniin, joka julkaistiin vuonna 1996. Elokuvan ensi-ilta on syksyllä 2016.

Syysprinssi-elokuvassa nuoret kirjailijanalut ja kulttuuriprovokaattorit Inka ja Juhana rakastuvat palavasti, ja kiihkeästä suhteesta tulee molemmille elämän muuttava kokemus. Mutta rakkauden huipulla Inka alkaa ymmärtää, että heidän hullu rakkautensa onkin muuttumassa Juhanan hulluudeksi.

Elokuva sijoittuu vuosiin 1980-1981, jolloin punk-liike ja uusi aalto olivat rantautuneet Suomeen ja nuoret taiteilijat hakivat kiihkeästi paikkaansa yhteiskunnassa. Haluttiin irti 70-luvun poliittisesti tunkkaisista asetelmista ja haastettiin suuria ikäluokkia. Tämän murroksen barrikadeilla kaksi nuorta esikoiskirjailijaa kohtasi toisensa ja koki lyhyen mutta intohimoisen, kauniin mutta myös rujon rakkauden.

"Kaaduin. Wagner rikki." (hiljaisuus)

Viivi: - Ensin tuli viesti "Kaaduin. Wagner rikki." Sitten ei tule mitään. Et vastannut viesteihin etkä puheluihin, vaikka soitin ja soitin! Pelkäsin, että se aiemmin murtunut niska on aiheuttanut neliraajahalvauksen ja makaat ojan pohjalla liikuntakyvyttömänä tai että sydän ei kestänyt stressitilannetta ja olet kuollut! Enkä edes tiennyt missä olet!

Hra Oma Aika: - No enhän minä voinut vastata, kun pyörä oli kumossa enkä tiennyt miten sille kävi enkä kyennyt sitä nostamaan...

Viivi: - No et tietenkään voinut nostaa, kun Sinulla oli luita poikki kädestä ja kyljestä ja verta keuhkossa! Ja toinen puoli kehoa kokonaan ruhjeilla!

Hra Oma Aika: - Niin no, mutta pyörä piti saada pystyyn ensin... onneksi siitä ei hajonnut kuin vilkut ja etupleksistä lähti pala, ja sitten naarmuja. Hitto kun se oli just maalattu!

Viivi: - Sinut olisi pitänyt viedä heti sairaalaan, minä hälytin jo koko VVM:n etsimään Sinua ja oltaisiin tultu peräkärryllä tai pakettiautolla hakemaan Sinut ja Wagner.

Hra Oma Aika: - No tarjosihan se autokuskikin, että heillä on talli johon Wagnerin voi viedä ja veisivät sairaalaan, mutta enhän minä nyt pyörää jätä, kun se toimi. Ja vastasinhan minä sitten puheluun.

Viivi: - Niin ja sanoit ajavasi kotiin, vaikka oltaisiin tultu hakemaan!

Hra Oma Aika: - No ei voinut jätää pyörää...

Viivi: - Luut poikki ja ajat 180 kilsaa kotiin, etkä sitten kyennyt enää edes nousemaan pyörän päältä! 

Hra Oma Aika: - No kun kädet eivät halunneet enää oikein liikkua ja niissä ei ollut yhtään voimaa ja...

Viivi: - ...ja yritit kieltäytyä menemästä sairaalaan, vaikka käden asennosta näki, että luita on poikki! Piti pakottaa lähtemään. Sairaalassa sentään ottivat Sinut kiireellisenä suoraan ensipolille sisään.

Kaunis keli huumasi - tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin ja ajonautinto täydellistä

Niin. Kesäkuun lopussa oli vihdoin tullut lämmin keli. Viivi ei ajellut mukana vaan Hra Oma Aika ajoi yksin, naatiskeli. Naatiskeli niin, että eturengas oli kulunut enemmän sivuista kuin keskeltä. Epäilemättä joskus kauan sitten autokoulussa on ensimmäisellä ajotunnilla sanottu, että "ajoneuvo tulee kyetä pysäyttämään tien näkyvissä olevalla osuudella". Ei pidä ajaa tuntematonta tietä liian kovaa ja arvata, mihin tie seuraavaksi kääntyy. Tai ainakaan ei pidä arvata väärin. 

Tie ei kääntynyt nyppylän jälkeen oikealle, vaan nyppylän jälkeen olikin hiekkainen tiukka mutka vasemmalle. Oikealta sen sijaan tuli hiekkatie ja sieltä auto. Nokkakolari maantienopeudelta on hyvin lähellä. 

Olin aina ajatellut, että tuollaisessa tilanteessa täytyy miettiä, väistääkö oikealle vai vasemmalle. Ei. Siinä tilanteessa ei ole aikaa ajatella yhtään mitään, tilanne on ohi silmänräpäyksessä. Reflekseillä sai sen verran hätäväistöä tehtyä, että pyörä kääntyi vähän ja menee metrin auton edestä ohi, mutta alunperinkin pyörä oli menossa ihan väärään suuntaan eikä korjauksellakaan ollut toivoakaan päästä oikeaan suuntaan, vaan kääntöyritys hiekkaisessa mutkassa sai renkaiden pidon loppumaan ja kaatuminen on tosiasia. 

Sattui lähinnä vasempaan käteen ja oikeaan kylkeen polvesta olkapäähän. Kumpikaan käsi ei oikein tuntunut kykenevän mihinkään voimalliseen. Pyörä autettiin pystyyn ja kun se näytti kestäneen hyvin, huomattavasti paremmin kuin kuski, suunnaksi koti. Wagnerissa ei tunntunut olevan mitään vikaa vilkkujen lisäksi, eikä siitä myöhemminkään naarmuja kummempia vikoja löytynyt. Kytkimen käyttö oli vaikeaa ja kivuliasta, kun vasen käsi ei enää puristanut. Oikea käsi lähinnä lepäsi kaasulla, olkapäästä käsi ei oikein suostunut liikkumaan. Eniten sattui kuitenkin korvien väliin, kaatuminen oli sataprosenttisesti omaa tyhmyyttä. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä, jos väistö ei olisi onnistunut ja olisi tullut nokkakolari auton kanssa. Hyvä oppitunti ajatteluun oli myös se, että jos ajatteli että "yksin voi ajaa miten vain, sitä tappaa vain itsensä", niin ei - "selviytymisen" ja "itsensä tappamisen" välissä on valtava alue, jossa vain sattuu.

Vasemmasta kädestä värttinä- ja kyynärluu olivat kärjestä poikki, kaksi kylkiluuta poikki ja siksi verta keuhkoissa. Seitsemän kylkiluuta murtunut. Oikea puoli kehoa oli ruhjeilla, mutta hyvät ajovarusteet olivat silti suojanneet hyvin ottaen huomioon ajonopeuden. Kaikki kriittisimmät kohdat olivat kestäneet hyvin. Jäljistä näki, että kypärä suojasi puolet päästä, saappaat, ajohousut ja -Hanxin takki suojineen suojasivat hyvin. 

Kipu oli sairaalankin jälkeen niin sietämätöntä, että ajattelin pyytää pari päivää sairaslomaa. Lääkäri nauroi ja sanoi, että aloitellaan 5-6 viikosta. Juuri kun keli vihdoin suosi ajamista! Kuusi päivää olin ajamatta, mutta seitsemäntenä päivänä oli pakko lähteä ajamaan. Kivut olivat aika mahtavat ja oli suuria vaikeuksia käyttää kytkintä ja vilkkuja, mutta tunne korvien välissä oli hyvä. 

Viivi: - Niin ja minulle sanoit, ettei sattunut yhtään!

Wagner oli vielä Prätkäpajalla odottamassa uutta pleksiä, mutta se valmistui sieltä onneksi nopeasti. Kaskovakuutusta ei ollut, mutta onneksi korjattavaakaan ei ollut paljon - tosin Wagner maalautetaan uudelleen tänä talvena, mikä nostaa kustannuksia. If korvasi välittömästi kypärän ja takin kuitenkin kotivakuutuksesta. Vasen käsi on edelleen kipeä eikä toimi kunnolla, mutta se on ilmeisesti nautinnon hinta. 

Kaatumisesta ja huonosta kesästä huolimatta sentään yli 38 000 kilometriä eli yli 38 miljoonaa ilometriä tuli ajettua.

Wagner kaatumisen jälkeen

AIEMMIN on blogiin koottu tilastoja moottoripyöräonnettomuuksista ja niiden syistä (< linkki) - nyt Hra Oma Aika on mukana tilastoissa, mutta ei onneksi menehtyneinä. Mutta onnettomuuden syy se kaikkein tyypillisin - ihan itse hyvällä kelillä. 

Kuinka ajaa käsi kipsissä?

Käsi kipsissä oli hiukan hankala ajaa, vaikka jalkakipsi olisi varmasti vielä hankalampi. Mikään hansikas ei mennyt käteen, ei edes iso rakennushanska. Mikään ajotakkikaan ei mennyt kipsin yli. Piti siis viritellä ajovarusteet luovasti. Halvat ajohanskat, jotka leikattiin auki sormiin saakka. Kevlarhuppari venyi ja toi myös suojat - mutta tuulta se ei pitänyt. Piti ostaa prätkäilysadetakki, joka hupparin päällä suojasi tuulelta. 

Sitten vain liikkeelle. Kivuista huolimatta nautimme monista retkistä, Hra Oma Aika kipsi kädessä ajaen, kuten Jyväskylä ja tuhannen kilometrin kiertotiet , Eläimellistä menoa ja poliiseja Ähtärissä eli Jyväskylän toinen visiitti ja upea reissu Nauvoon Saariston Pikku rengastie. 

  

Puhuva katsastusmies ei paljon puhu

Toisinaan saamme tarjouksia tyyliin "kirjoittakaa meistä hyvä juttu niin saatte rahaa". Ehkä fiksut ihmiset ottaisivat rahat vastaan ja kirjoittaisivat jutun ja selviäisivät veloistaan paremmin kuin me. Tässä blogissa ei rahasta kumminkaan kehuta mitään eikä ketään - mutta jos aihetta on, ilmaiseksi kehutaan. Tämän on tarkoitus olla hyväntuulinen blogi eikä kaupallinen. 

K1-katsastus teki toisenlaisen tarjouksen - "Kokeilkaa ilmaiseksi meitä ja kirjoittakaa kokemuksestanne". Vastauksemme kuului kuten aina, että "maksusta ei sanoja eikä rivejä meidän blogiin saa, mutta aitoja omia mielipiteitä tulee. Jos tykätään niin tykätään - jos ei niin ei..."
K1-katsastuksen edustaja vastasi, että 
"Tätä juuri haetaan, aitoa asiakaskokemusta mystery shopping –tyyliin, mutta kohtalaisen avoimella arvostelulla. Jos (ja toivottavasti kun) menee hyvin, niin kiva juttu, mutta jos menee penkin alle, niin sekin otetaan sellaisenaan vastaan. Ajatushan oli, että me emme millään tavalla oikolue tai halua etukäteen tietää sisältöä, ainoa ”vaade” on, että teksti on asiallisesti ja hyvän maun mukaisesti tehty. Eli ei loukata ketään ja kerrotaan asiat totuudenmukaisesti."

No mikä ettei. 

Mitä erilaista asiakkaalle sitten luvataan? Luvataan "Upea, pureva, rohkean erilainen Puhuva Katsastusmies". 

On sitä ennenkin puhuttu

Kokemusta on monenlaisista katsastusmiehistä. On niitä puhuvia ollut ennenkin, jotkut kertovat koko ajan miltä sillä hetkellä katsastuksen kohteena oleva osa tai toiminto vaikuttaa. Se onkin ollut ihan mukavaa, on sitten itsekin tiennyt auton kunnon ja mitä kuluvia osia olisi seuraavaksi hyvä uusia. 

Eräällä katsastuskerralla katsastaja ei ollut kauhean puheleva, mutta haisi vanhalle viinalle. Ensimmäinen vesipullollinen loppui siinä vaiheessa kun iskarit ja jarrut oli mitattu ja auto oli tarkoitus nostaa ylös. Siinä välissä katsastusmiehen piti käydä tankkaamassa vesipullonsa. Takaisin tullessaan tämä katsastaja ilmoitti ennen auton ylösnostamista, että "takatukivarret on mädät". Eivät ne olleet, mutta niissä kiinni oleva jousen ohut kurasuojapelti petti sorkkaraudan iskusta. "Mähän sanoin että ne on mädät". Auto hylättiin. Sitten janoon lisää vettä. 

Korjaamolla, jossa auto on tavattu huoltaa, sanottiin jo aikaa tilatessa, että "tuskin ovat mädät, ei sillä pellillä ole mitään merkitystä ja se jätettiin myöhemmin tuotannossa pois kokonaan". No uusittava ne oli ja näytettävä katsastusasemalla. Se olikin ainoa kerta ikinä, kun tämä nyt yli 325 000 ajettu ja 12 vuotta vanha Mondeomme on hylätty. Tämä kun ei ole mätä mistään ja tekniikka on kunnossa. Muulloinkin kuin katsastuspäivänä. Meillä tämä on ollut yhdeksän vuotta, ostettiin aikanaan 100 000 ajettuna eli kokemusta jo on.

No puhuiko "Puhuva katsastusmies"?

No eipä juuri. Itse asiassa ei sanaakaan ja alkoi jo huvittaa koko mainoslause. Mutta kun katsastus oli aivan vihoviimeisessä kohteessaan, asiallinen katsastusmies sanoi vihdoin jotain: "Tämän takapyörän laakeri on kulunut ja se olisi hyvä uusia lähiaikoina, onhan tällä kumminkin jo aika paljon ajettu". Auto hyväksyttiin kuitenkin hyväkuntoisena eikä laakeria tarvitse tulla näyttämään. Muiden kohtien kohdalla vaan ei ollut sanottavaa - ne olivat kuinnossa.

Katsastus sujui hiljaisuudesta huolimatta hyvin. Aikaa ei oltu varattu etukäteen, mutta auto pääsi katsastukseen hyvin lyhyellä odottamisella ja katsastus oli varsin nopea tapahtuma. Odottaessa olisi saanut kahvia tai kaakaota, mutta Hra Oma Aika halusi mukaan katsastukseen kuten aina. 

Toisinaan autoa on väännetty tosissaan ties millä rengasraudoilla, valojen suuntausta on mitattu millilleen ja oikein hakemalla koetettu hakea vikoja. Toisaalta tietysti hyvä niinkin, mutta mukavampi näin - kun auto selkeästi on kunnossa, niin se on. Ehkä mainoksen oikeampi muoto voisi olla "Tarpeen tullen puhuva katsastusmies". Eihän suomalainen mies ole turhanhöpöttäjän maineessa. Mutta ei se katsastaja onneksi purrutkaan, mainoksesta huolimatta. Teki työnsä ja sanoi, kun oli sanottavaa.