perjantai 30. lokakuuta 2015

BMW-guru Ismo Vaara


Viivin mentyä kesäloman jälkeen takaisin töihin, Hra Oma Aika kävi tapaamassa kahta moottoripyöräalan vaikuttajaa. Molemmilla on huomattava kokoelma kaikkea kivaa. Aloitetaan BMW-guru Ismo Vaarasta.


Vähän vanhemmilla Biimereillä ajelevat tuntevat Ismo Vaaran ja Boxer-osat -liikkeen. Hyllyt ovat täynnä osia, joita tarvitsee - ja siis suoraan hyllystä, ei viikon päästä jostain maailmalta. Lisäksi on tietoa, kuinka osia korjataan. Wagneriin on ostettu erilaisia kuluvia osia, ja tarkoitus on varallisuuden jossain vaiheessa salliessa ostaa uusi nopeusmittarikin - kosteus toisinaan saa tässä mallissa sähköisen mittarin kiukuttelemaan, hyvä olisi olla varalta toinen. 


Tällä kertaa ei kuitenkaan keskitytä varaosiin vaan pyöriin. Paitsi että Boxerista saa osia vanhoihin boxer- ja K-sarjan Biimereihin, niin liikkeessä on nimittäin monia todella harvinaisia erikoisuuksia - ja loputtomasti tarinoita. 


Miten olisi

  • Yksi kaikkein ensimmäisistä, BMW GS - 1/81 
  • R75, jossa on viranomaissatula, Amerikan versio - tankki ja monet muut yksityiskohdat erilaisia kuin Euroopassa
  • Ensimmäinen tai ainakin ensimmäinen sivuvaunullinen Biimeri, joka käy etanolilla tai bensalla tai niiden yhdistelmällä. Kotimainen Eflexfuel mahdollistaa, että voi ajaa etanolila tai bensalla tai yhdistelmällä 
  • Nestekaasulla käyvä valkoinen R100GS -92, jossa on 45 litran tankki 
  • Musta R66SS eli Seitenwagen Sport -39! Saksalaisten Viroon jättämä sotaprätkä, joita on tehty vain noin 1600 kpl ja useimmat niistä tuhoutuneet. Pyörässä on 30 hp. Sen moottori on alunperin kehitetty kisakoneeksi ja siinä on mm. käännetyt kannet.
  • Punainen R1000S, jossa on Krauserin neliventtiilikansi.
  • Valkoinen Krauser on superharvinaisuus. Niitä on tehty vain 300 kpl, joista yli 200 on Japanissa. Kuvan pyörä on -85 ja sillä on ajettu vain 12000 km. Krauser oli alunperin kilpatalli eikä katevalmistaja.
  • Sininen R1000RS. Tehty vuonna -76. Näissä ensimmäisissä oli vielä pinnapyörät. Lisäksi pyörässä on harvinainen Heinrich- tankki, joka on 34 litrainen.


















Rolls Roycen lamppu noin 30-luvulta














lauantai 10. lokakuuta 2015

Kaksi päivää ja tuhat kilometriä kahden viinipullon tähden...

Nyt poikkeamme blogimme linjasta - monta juttua on vielä kesän jälkeen julkaisematta, mutta nyt me julkaisemmekin tämän viime viikonloppuisen pienen reissun. Tulossa on juttuja Saariston Pienestä rengastiestä, Porista, Katkenneista luista moottoripyöräonnettomuudessa, BMW-guru Ismo Vaarasta sekä eräästä alan vaikuttajasta, joka on nostanut sananmukaisesti Hondan puuhun, Härkätiestä ja tulevasta kotimaisesta Syysprinssi-elokuvasta, mutta koska tätä juttua on kovasti pyydetty paristakin syystä, niin ohittakoon se jonon...

Viivi halusi Valamon luostarista viiniä. Se kuulosti ilmeisesti Hra Oma Ajasta hyvältä idealta, koska lauantaiaamuna Dolly ja Wagner lähtivät kohti Varkautta. Tarkoitus oli välttää Viitostietä ja ajaa mukavampia reittejä. 450 kilometriä eli 450 000 ilometriä myöhemmin Varkauteen jo saavuttiinkin. Ei voi väittää, että olisi ollut kuuma... vaikka ajovaatteiden alla oli kahdet lämpöalusasut. Tai no, Hra Oma Ajalla oli t-paita ja lyhyet alkkarit ajovaatteiden alla.

Hotellin halvin huone oli ihan kiva, mutta Viivi käräytti koko huoneesta sähköt. Hra Oma Aika keskusteli jotain respan kanssa ja siirryimme viereiseen sviittiin - olohuone, makuuhuone, sauna, kylppäri ja vessa erikseen. Nahkasohvat, parit telkkarit ja kaikenlaista kivaa. Onneksi oli laukussa huoneeseen sopivia vaatteita...  

Varkaudessa oli kiva nähdä, että tehtaan kolmesta isosta savupiipusta neljästä tuli savua eli töitä tehtiin. Näinä aikoina se on hyvä merkki!

Vaikka hotelli oli miten kiva, niin aamulla piti lähteä luostariin. Lämpötila oli +3, mutta ei se haitannut. Valamossa kaupassa myymäläpäällikkö Niksu (kissa) oli tällä kertaa jopa hereillä. Valamosta lähdimme kohti etelää tietä 477, joka yks kaks muuttuikin hiekkatieksi. Hra Oma Aika väitti, ettei tiennyt asiasta mitään, mutta saattoi se olla hänen omituista huumorintajuaankin... No onneksi hiekkatieajoa Viivi on tullut harjoitelleeksi tänä kesänä ja helposti se sujui.

Matka jatkui kohti Kerimäkeä ja edelleen Punkaharjua, johon ei kyllästy koskaan. Sieltä pääsee pikkutietä Imatran kupeeseen, mutta sitten alkoi kello olla paljon ja halusimme ennen auringonlaskua kotiin eli ajoimme Vaalimaan kautta suoraan valtatielle 7. 

Lokakuukin voi olla siis hyvä retkikuukausi - ainakin joskus...



Kartta isona? Isoksi se tulee tästä.


Pukkila - Myrskylä - Elimäki - Valkeala - Ristiina - Anttola - Sulkava - Rautasalmi - Varkaus



























Varkaus - Valamo - Kerimäki - Punkaharju - Imatra



































Valtion viranomainenkin tarkkaili meitä Transportterista...




Omaa aikaa Varkaudessa - tallissa yllättäviä kulkuneuvoja, sviitissä oli oma sauna!