Viidestoista yö eikun huolto - eli kiiltoa ja kromia Viivi II:een

Kummallista. Prätkäpajassa sanoivat, ettei kukaan asioi siellä yhtä usein kuin Hra Oma Aika. Yksi autokoulu kuulema pääsee edes lähelle, mutta niillä on kymmenen pyörää. Tämä oli kuitenkin vasta viidestoista huoltokäyntimme tänä kesänä. 

Erilaisia määräaikaishuoltoja on tietysti aika paljon, kun tälle kaudelle vajaat 35 000 kilometriä ehti tulla ja renkaitakin hiukan mennä. Mutta erikseen on sitten se, että ei Viivi II:ssa eikä Wagnerissa saa olla mitään hajuakaan häiriöistä/kulumista. Kaiken pitää olla kunnossa, aina ja heti. Riittää, että Hra Oma Aika on lukenut tai kuullut, että jokin voi mennä rikki... Näin vanhojen käyttöpyörien omistajat usein huoltavat ja korjaavat itse, tai ainakaan eivät ole niin turhan tarkkoja kuin Hra Oma Aika. Tai ainakaan niin toistaitoisia.

Tälläkin kertaa vika oli ratkaisevan häiritsevä: etuhaarukan alaputket eivät kiiltäneet tarpeeksi ja sama koski kytkinkoppaa. Saksasta löytyi kromattu kytkinkoppa ja etuteleskooppia Prätkäpaja saisi kiillottaa sen verran kuin kohtuullisella työtuntimäärällä aikaan saisi. Hra Oma Aika onkin Prätkäpajassa tunnettu paitsi useimmin käyvänä asiakkaana, myös pers'aukisimpana asiakkaana. Sen verran kuin järkeä Hra Oma Ajan päästä puuttuu (eli paljon), tarjotaan onneksi asiakaspalveluna veloituksetta. Hommat pysyvät järkevissä rajoissa.

Suomen Mr. Honda CX eli Tuumaustauko oli joskus sanonut, että tässä iässä ovat CeXeissä ohjauslaakerit jo vainaita ja käskenyt tilata osat valmiiksi. Eli eikun taas kerran pyörä pajalle ja etupää atomeiksi ja kaiken kuluneen vaihtaminen uuteen. Niin vaan olivat laakerit heikossa kunnossa, onneksi oli uudet valmiina.

Tuloksena oli paitsi paljon lisää kiiltoa, niin myös yllättävän radikaali muutos ohjattavuuteen - oli nautinto kurvailla kaistaviivoja, sadeviemäreiden kansia ja kuviteltuja esteitä. Viivi II oli todella herkkä ohjattava. Jostain syystä Helsingissä katsotaan pitkään joulukuista motoristia, joka pujottelee myöhäis-iltapäivän ruuhkassa loputtomasti jotain, jota ei edes näy. Tästäkin ehkä kannattaa mainita hoitavalle lääkärille. Mutta sydämessä ei esiinny lainkaan toimintahäiriöitä, kun konepyörä on alla.

Juicen 15. yö saapuu painajaisineen, mutta 15. huollon jälkeen paistaa aurinko - kuten neljäntoista tämän kesän edellisenkin huollon jälkeen. 

- - - - -

Matkalla huoltoon - joulukuinen keli oli kuin keväinen, ja piti käydä symbolisesti tekemässä kunniaa Malmin lentokentälle, jonka eräät lyhytnäköiset ja omaa etuaan tavoittelevat poliitikot ovat lakkauttamassa vastoin kansan ylivoimaisen enemmistön tahtoa. Ehkä hyvä mainita, että Helsingissä on satoja hehtaareja peltoa ja lehmiä yms. - ilmeisesti ne kuuluvat enemmän Suomen urbaaniin pääkaupunkiin kuin lentokenttä eli niiden paikalle ei voi asuntoja rakentaa... ja samaan aikaan kun kaupunki suunnittelee kentän hävittämistä, se suunnittelee uutta helikopterikenttää - aivan nykyisen kentän viereen... 

Viivi II on erittäin hyvin vartioitu:

...sitten huoltoon:

Ohjauslaakerit näyttävät... no, kaamean näköisiltä:

Ja lopulta kytkinkoppa ja etuteleskooppi kiiltävät: