Off topic: Kalevalanpäivä 28.2., ote Hondakaisen seikkailuista

(Hra Oma Ajan kirjoitus vanhoilta, menneiltä ajoilta)

Epävaka vanha Beniläinen
arveli, ajattelihe
mennä rouvaa kosiskelemahan,
kasvoja hymyileviä katsomahan
kaukaisesta Puistolasta,
kauimmasta lähiöstä,
tiilitalon kuulua naista,
kalevalatarta monen haluamaa.

Pani tulille vanhukaisen,
punaisehen Hondakaisen,
kuoret kromilla päällysti,
satulan pehmyeksi hoivaili.
Niin huomenna muutamana,
aamulla ani varahina
kone käyntihin kumisi,
satulahan istahahti
keskituelta tuuppasi,
vaihtehen lykkäsi.

Nosti kierrosta veekakkosen,
kytkimen kevyen vapautti:
kiihdytti vaihteen ensimmäisen,
toisen heti perään kierrätti;
tietä pitkin kiihdyttäin,
tuulen voimaa vastustain.
Läksi matkaa taittamahan,
taivaanrantaa tavoittamahan.

Siinä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui ja pakisi:
"Kiihdy nyt Hondakainen,
vauhtihin, laittomahan,
taitu kurviin tiukahasti,
nosta kierros korkeaksi
noilla väljillä teillä,
aamuisilla kurviloilla!

"Tuuittele, tuuli, kypärää,
konetietä ajele
kahvaa kääntämällä,
pykälää sisään vaihtamalla,
väljille mutkateille,
maisemille kaunihille!"

Viivi hyvännäköinen,
aamun nainen, illan ilo,
puuttehen poistaja,
herkkujen herkistämä,
istui karttoja lukemassa,
hepeneillä peitettynä
päässä suortuvat punaiset,
seassa hiusten vaalehien,
sängyssä kera karvajaisten,
keskellä onnen oman.

Katselevi, kääntelevi
ympäri ihanat ilmat,
päänsä päälle taivahalle,
tiet viereiset ihmetteli:
ylähällä päivä paistoi,
alahalla kuivat tiet.

Loip silmänsä tielle,
käänsi päätä suuntaan äänen
pieni jyminä Hondakaisen,
vinkuna hammasrattahien:
keksi punaisen kulkemassa,
ukkoloisen päällä sen.

Sanan virkkoi, noin nimesi,
itse lausui ja pakisi:
"Mi olet vanha pyörä,
punainen muisto mennehen?
Kun sa ollet sielupyörä
tahi armas tunnelmoinen,
niin sä kiitohon kulje
onneksi maantiehiselle!

"Kun ollet Honda japaNainen
tahi muu luotettu kulkija,
niin sä kyytihin laske,
tarakalle värisemähän!

"Olisit värisevä taivas
tarakka ihanainen,
vapauden sielulle antaisit,
onnen olevaiselle toisit."

Pyörä ajoi lähemmä,
vanha Hondakainen
luokse Viivin hyväntuulisen,
pihalle saapui kaukaisen.

Viivi hyvännäköinen
jo tunsi pyörän tulevan,
vinkupapattavan muistokaisen.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienet Hondakainen
oman onnen kuljetin,
värisevä istutin,
kesän tuoma kuljetin,
tuoksun tuoja,
poistaja ankean ajan!
Lienet pyörä ikioma,
pieni punainen päristin,
koko vartalon väristin,
rouva pehmeä äänisin!"

Ei ollut outo Hondakainen
eikä ukko ventovieras:
olipa prätkä Beniläisen,
unelmoijan ikuisen.
Jo luokse Hondakaisen,
pakinoille painatteli,
sanan viedä, toisen tuoda,
kolmannen kovin puhua.

Viivi hyvännäköinen,
aamun nainen, illan ilo,
prätkältä kyselemähän:
"Kuinka tänne tulit, Beniläinen,
suorihit, pienen suvannon sulho,
vähäinen valio, päästelit?"

Tuo vanha Beniläinen
puhelevi pyörältänsä:
"Läksin aamua ihmettelemähän,
päivää täyttämähän
Tallista kaukaisesta,
syvästä luolasta."

Sanoi vanha Beniläinen:
"Läksin rouvan hakuhun,
miestä leikkimähän,
urosta esittämähän
motoristina mahtavana,
sankarina sielujen teiden."

Viivi hyvännäköinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tunnen minä toden puhujan
sekä seksin kärttäjän!
Toisinpa isoni ennen,
kosijani korskeat
läksi keulien ajohon,
kumi palaen kulkemahan:
jousi oli suuri jäntehessä,
kapineessa kaari kaunis,
olin vaikka kahlehissa,
iloiten sidottu;
cruisaten rannan teitä,
kaarat kiiteli katuja.
Sano totta, Beniläinen:
kuinka tänne tulit?"

Sanoi vanha Beniläinen:
"Entä jos minä menisin
noille suurille teille,
tasapäin viivalle virittelisin,
joss' on tehoa takapyörässä,
vääntöä voimakoneessa?"

Aina Viivi sanovi,
isorinta riukuttavi:
"Tunnen minä Hondakaisen käynnin!
Kun ennen isot kourivat
noihin suurihin ottivat,
seuraksi sijoittivat,
sata miest' oli kysymässä,
tuhat ilman istumassa,
kovin jousia vireessä,
terin miekkoja valmiina.
Sano jo totisesti,
valehettomasti, vakaisesti:
kuinka tänne tulit, Beniläinen,
pehmeästi jymisten?"

Silloin vanha Beniläinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tule, Viivi, prätkälleni,
rouvanen, pyörälleni,
niin sanon iloisesti,
valehettomasti, vakaisesti!"

Viivi sanan sanovi,
isorinta riuvahutti:
"Bensaa sulle prätkääsi,
öljyä koneellesi!
Käännän prätkäsi kumohon,
alas keulan keikahutan,
jos en saa tosia kuulla,
kuinka tänne tulit,
kuulla tarkkoja tosia,
valehia viimeisiä."

Silloin vanha Beniläinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Toki ma sanon todetkin,
jos vähän valehtelinkin:
läksin rouvaa kyselemään,
lempeä anelemahan
kylmästä tallista,
yksinäisestä ympäristöstä,
kunnon miesten sijasta,
uroiden asemesta."

Viivi hyvännäköinen,
aamun nainen, illan ilo,
kun tunsi todet totisesti,
valehettomat, vakaiset,
heitti hepenet alle,
vaattehet vankemmat päälle
saappaat jalkahan sovitti,
päähän kypärän vaaleanpunaisen.
Käsiin hansikkaat hamusi,
sivulaukkuihin helmansa tallensi,
siitä sai paikan tarakan,
korean harakan;
astuvi selkään Hondalaisen,
penkille värisevän CeXin.

Tuo oli pyörä omanlainen,
CeXikäs pehmykäinen,
kaarsi mutkaa syheröä,
kiersi tietä ihanaista,
kypärä kasvoja kehystää,
syli avoinna pyörän päällä.

Kulki Hondalainen mutkatielle,
Viivi sanan virkkoi, noin nimesi:
"CeXi Hondalainen,
takoja iän-ikuinen!
Anna veekakkosen takoa,
näytä maisemat soreat,
nähtävyydet koreat,
linnat, harjut korkeat,
laaksot, järvet laveat,
pienenäkin ilon annat!"

Sanoi Beniläinen:
"Kun sanot hyvät sanomat,
annan sulle sukkulaisen,
annan sormukset soreat,
annan ilon rinnoillesi,
pakarasi parannan;
sanonen kauniit sanomat,
hepenesi hellittelen,
suuhusi sukkulaisen,
alle ahjoni asettelen."

Viivi hyvännäköinen,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh Beniläinen!
Muistat sa mokomaa naida,
jonka muinen kihlaelit,
vokottelit vaimoksesi!

"Takoa yhä taputat,
ajan kaiken vonkailet;
kesän käsket Hondakaista,
talven rautoja rakennat,
yön ajatuksiasi kohennat,
päivän päästen lantteja laadit
kulkeaksesi kosimahan,
päästäksesi Puistolahan:
vievätkö viekkahammat,
etevämmät ennättävät,
ottavat sinun omasi,
anastavat armahasi,
vuosin kaksin katsomasi,
kolmin vuosin kosimasi.
Vaan vielä menevi Beniläinen
selässä prätkän punaisen
ansioiden varassa toisenlaisten
kyydissä yhä Viivi, hyvännäköinen,
valoihin kesän,
aamuihin aurinkoisten."

(Kalevalan 18. runon alku sanamuutoksin - välillä kaikki muuttaen, välillä ei mitään. Tavoitteena säilyttää runon tyyli ja sisällön luonne)

Moottoripyörällä voi ajaa pysähtyneen jonon ohi kaistojen välissä?

Jos autojono on paikoillaan eikä välissä ole sulkuviivaa, samaa kaistaa ajaen saa pysähtyneen jonon ohittaa, mutta kaistaviivaa ei saisi ylittää edes stongan päällä. Käytännössä tähän ei monasti ole tilaa, vaan osa pyörästä on kaistaviivan päällä. Ihan heti en järkevää selitystä kyllä keksi, miksei ruuhkassa voisi paikallaan olevan jonon välistä mennä. Autoilijoiden kateus ei ole järkevä selitys.

Vilkaiskaapa maailmalle - ruuhkaisissa kaupungeissa tuo toimii ja autoilijat jopa jättävät tilaa kaksipyöräisille. Eihän se ole keneltäkään pois, päin vastoin - osaltaanhan se lievittää ruuhkaa. Näin siis Euroopassakin suurissa kaupungeissa.

Kaliforniassa on jopa poliisin antamat ohjeet motoristeille, kuinka kaistojen välissä tulee ajaa. Australiassa tämä tullaan sallimaan heinäkuusta alkaen pysähtyineiden autojonojen välissä (nopeus korkeintaan 30 km/h).

Kalifornian ohjeet ovat itse asiassa ihan hyvät - voisiko joku kertoa, miksei vastaavia voisi laatia Suomeenkin?

• Nopeus ei saa olla kuin 10 mph (15 km/h) suurempi kuin jonon nopeus - riskit kasvavat nopeuserojen kasvaessa
• ei tulisi splitata lainkaan, jos jono kulkee yli 30 mph (50 km/h)
• on turvallisempaa splitata uloimpien kaistojen välissä kuin sisempien, ks. kuva
• huomioi kokonaistilanne - tila, muu liikenne, ajoneuvot, ajokeli, valaistus,...
• ole varautunut muiden ajoneuvojen liikkeisiin
• The Four R's or “Be-Attitudes” of Lane Splitting: Be Reasonable, be Responsible, be Respectful, be aware of all Roadway and traffic conditions.

Se olisi aivan turvallista, sillä jo nyt esimerkiksi maantiellä monet ammattiautoilijat väistävät kaistan reunaan ja prätkällä pääsee ohi vastaantulevasta liikenteestä huolimatta keskiviivaa ylittämättä. Miksei se sitten varovaisuutta noudattaen onnistuisi samaan suuntaan kulkevien kanssa, kaiken lisäksi pienemmillä jopa nopeuksilla?

Jonot lyhentyisivät autoilijoillekin. Australiassa päätöksen perusteena olit tutkimus, että splittaus on hyvä ratkaisu. Suomessa ollaan tietysti ihan eri planeetalla...?

Onnistuisikohan tämä Suomessa jo 2045? Ai niin, ei silloin enää ole prätkiä, kun ajokortti on 13-vaiheinen ja vaaditut turvavarusteet painavat 132 kiloa ja suurin sallittu nopeus on 25 km/h ja ei saa ajaa alle 100 kilometrin etäisyydellä lähimmästä kaupungista.

Kuka kertoisi miksei, ja jos fiksua selitystä ei löydy, niin  kukapa ajaisi tätä Suomeen?

Pieni lisäys: Liikkuvan Poliisin (RIP) edustajan haastattelu Helsingin Uutisissa 2011:
mm. hän sanoo:

– Paikallaan olevien autojonojen ohittaminen jonojen välistä ajamalla on sen sijaan lähtökohtaisesti sallittua. Tässäkin tilanteessa tulee muistaa muutama tärkeä seikka. Ensinnäkin ohittamisen tulee tapahtua hyvin pienellä nopeudella. Toiseksi ajokaistalta toiselle poukkoilu on kiellettyä, kertoo Päivänsalo.

Ajokaistalla on oltava tilaa niin paljon, että ohittaminen voidaan tehdä ajokaistaa tarpeettomasti vaihtamatta. Ajokaistaviivan päällä ei voi jatkuvasti ajaa ja risteysalueella ei sulkuviivaa saa ylittää.

Hra Oma Aikakin

Off topic: Finnish tortilla, suomalainen tortilla

TexMex-ruoka on suosittua. Mutta se on niin kauhean ulkomaalaista, sellaista sossaamista se tekeminenkin. Herra Oma Aika teki suomalaiskansallisen tortillareseptin. Se on ehkä hieman haastava, mutta kyllä siitä selviää, kun huolella tekee. 
This is a bit challenging recipe, bu just follow the instructions and You'll manage.

Lenkkimakkarapaketissa on kaksi makkaraa ja jos vahtii linjojaan tai ei jaksa syödä molempia, niin toisen voi antaa vaikkapa vaimolle, joka varmasti keksii sille käyttöä. 
As there are two sausages in the package, You can give the other one to Your wife. She knows what to do with it.

MP14 - isoa ja pientä tarjolla

Etsitkö hyvää ja kattavaa kuvausta MP14-moottoripyörämessuista? No tämä ei ole se paikka.Täällä on aika vääristynyt kuva messuista. Täällä on eniten vanhoja ja rakenneltuja pyöriä, mutta on sentään vähän uusiakin. 

Kaikenlaista vaihtoehtoa messuilla oli tarjolla.Viiville sovitettiin isoa ja pientä - isojen kanssa sai nahkahame pingottua ja melkein revetä, että jalat sai levitettyä kylliksi - ja silti jalat sätkivät korkealla ilmassa. Pienet sopivat vaivatta, mutta niillä taas ei vauhti riitä eikä pitkiä ajoja tehdä. 

Kipeän jalan kanssa vaihtaminen olisi vaikeaa, saati pystyssä pitäminen. Lopulta löytyi ratkaisu - nuo isot kahdella etupyörällä olevat automaattivaihteiset maxiskootterit! Paitsi ettei meillä niihin ole rahaa. Eli tarakkaharakkana Viivi jatkaa.

No, ovat mitä ovat, mutta tässä noin suunnilleen 123 kuvaa  messuilta, klikkaamalla suuremmiksi!

Lammaspastaa! 

Tämä hirviö on esitelty tässä blogissa, mutta se kehittyy aina...