Honda CX500 on maailman hauskin moottoripyörä. Minulle, sanoo Hra Oma Aika.
Eri yhteyksissä on ollut pohdintoja, mikä pyörä kenenkin mielestä on paras tai hauskin tai mieleisin ikinä. Jollekin se on jokin supertehokas, jollekin jokin järjettömän nopea, jollekin jokin todella mahtavan kokoinen laite. Kaikki ovat tietenkin oikeita vastauksia vastaajalle.
Harvinaisen usein kuulee tai nettikeskusteluissa ympäri maailman lukee entisten CX:n omistajien sanovan, että "ei oikeastaan olisi koskaan pitänyt myydä sitä pyörää". Hra Oma Aika ymmärtää sen nykyään erinomaisen hyvin, ja Viivi unelmoi, että saisi itselleen oman CX:n, punaisen Custom -version. Mutta kuinka tuo yli 30 vuotta vanha, nykymittapuun mukaan pieni, tehoton ja heikkojarruinen pyörä voisi olla se hauskin? No tietysti se on järjettömän luotettava ja kestävä, mutta silti?
Tai taannoin lainassa ollut Kawasaki ZZR, joka oli 130 % tehokkaampi, kulki suurissa nopeuksissa kuin kiskoilla ja todella hyvä ajettava, kiihtyi ja pysähtyi todella hyvin. Mutkat, jotka CX:llä olivat aika hurjia 80 km/h menivät helposti 120 km/h (ellei Viivi olisi takana takonut Hra Oma Ajan selkää...). Puhumattakaan viritetystä Honda Blackbirdissä - se kiihtyi ykkösellä 160 km/h ja kakkosella alkoivat mutkat tulla vastaan todella tiukkoina. Ja hipaisemalla jarruun se oli jo pysähtynyt. CX:ssä saa jarrua puristaa miten kovaa haluaa, eikä se silti pysähdy äkkiä. Tavallaan siinä on ABS:t...
Mutta ei. Viivi II:lla on vain niin hauska fiilis. Sillä saa todella ajaa jo pienilläkin nopeuksilla. Itse asiassa se on parhaimmillaan alle 100 km/h. Erittäin mukava, helppo ja herkkä ajettava - jos ei tosiaan kuvittele jarruista mitään ihmeellistä vaan huomioi niiden rajallisuuden ja toisaalta kun kahvaa jaksaa puristaa, niin pysähtyyhän se helposti eikä tosiaan tarvitse pelätä etupyörän lukkiutumista. Uusi suomalainen Aki Lötjösen kehittämä CDI-boksi ("FinnBoxG47") teki moottorista vielä entistäkin huomattavasti herkemmän ja taloudellisemmankin - parempi kuin alkuperäinen tai mikään ulkomainen kilpaileva ratkaisu. Erittäin pirteä, vaikkei hevosia olekaan kuin ne 50. Mutta vaikea sitä on selittää, miksi se on vain niin hauska. Se vain on erilainen, persoonallinen kapine. Teknisesti vieläkin erikoinen - 500-kuutioinen, vesijäähdytteinen V2 ja kardaaniveto. Jännä ääni.
Eli niin se vain on ilman mitään mitattavissa olevaa syytä tai perustetta - kaikista Hra Oma Ajan ikinä ajamista useista kymmenistä prätkistä iloinen Viivi II eli Honda CX500 on hauskin ajaa. Sillä on kaikin tavoin iloinen luonne. Sillä on kivointa ajella ei-minnekään, vaikka pidemmille reissuille Hra Oma Aika tietenkin mieluummin ottaa vakavamielisemmän Wagnerin.
Olisi kiva kuulla vaikka kommenttina tähän alle, jos jollain lukijalla on jokin oma yhtä irrationaalinen peruste jollekin pyörälle, mikä on tai on ollut mieleisin ikinä. Tai vaikkapa toisilta CX-kuskeilta, että osaatteko selittää paremmin, miksi CX vain on niin hauska vempele?
Viivin mielestä maailman hauskin prätkä? :D
Kyllä hyvin pitkälle näin ! Vaikka ei vielä kilometrejä olekkaan paljon.Mukava,leppoisa,,,tuntuu kuin ajaisi pyörällä joka on unohtunut,,,,,no kuten Ben totesikin jarrut,,,sehän on vain ennakointia jota mp:llä joutuu muutenkin työstään.
VastaaPoistat. Mikko
Hyvin kirjoitettu tarina. Ja kyllä. Olen samaa mieltä. "toistaiseksi" hauskin pyörä tähän mennessä on ollut cx500 standard runkoisena. En ole monella moottoripyörällä elämässäni ajanut, mutta eniten iloa on tuottanut cx. Jopa maxiskoottereita on ollut 2kpl ja niistäkin olen saanut enemmän iloa, kuin toisista moottoripyöristä. Makuasioita sanovat...
VastaaPoistaItse pidän cx:stä. Toiset sanovat että kankea laite. Mielestäni ei yhtään kankea. Kaupungissakin menee ihan ketterästi. Jarrut.. no niitähän ei jarruiksi voi kutsua, mutta lakipykälien takia ne on siinä oltava. Säksällä ajaessa on tosiaan ennakoitava. Kikkailut saa unohtaa liikenteessä, jossa on kanssa-autoilijoita.
Ainut asia mistä cx:ssä en ole koskaan tykännyt, on tuo etuvalon ympärillä oleva muovinen maski. Kutsunkin sitä Darth Waderiksi leikkisästi. Painopistekin saisi olla pikkuisen matalammalla. Mutta toisaalta tämä on pyörä, jota voi pitkäkin mies/nainen ajaa. Ei jää pieneksi heti.
500cc riittää kuljettamaan kahta aikuista. Ei sillä hirveästi ohitella ja kiihdytellä kakspäällä, mutta tarviiko silloin näitä harrastaakaan?
Ehkä tosiaan cx on minustakin hauskin pyörä. Siksi kaiketi ostin juuri kolmannen cx:ni. Yksi on ajopyöränä arkisin. Toinen laitettiin museokuntoon ja se löysi uuden omistajan (koska en customista tykännyt) ja nyt uusin on standardirunkoinen ja siitä rakennellaan jotain ihan muuta :)
Hienoja laitteita ja ennen kaikkea luotettavia. Huollot tekee helposti. Venttiilit säätää kahvitauolla. Suurin osa hoituu muutamalla työkalulla tien päällä tarvittaessa. Vaikka eipä nämä juuri jätä tienpäälle. Ja miten helppo muutenkin. Kardaanin avulla ei ketjurasvaa töhrimässä. Suurin huolto on aina pesu ajelujen jälkeen.
Minulla on myynnissä tuo musta -79 CX, kun tuli halu hankkia pidemmille matkoille paremmin sopiva pyörä. Pysyin kyllä merkissä ja ostin parikymmentä vuotta uudemman ST 1100 Pan Europeanin. CX:stä ei vain tekisi yhtään mieli luopua!
VastaaPoistaOlen ajellut sillä kesän aikana satunnaisia työmatkoja ja kauppareissuja, jotta se pysyisi hengissä. Jokainen ajomatka on aina ihan mystinen ahaa-elämys. Tuntuuhan se sata kiloa raskaamman ja tuplatehoisen Pannarin rinnalla aika, noh, kevytrakenteiselta, mutta samalla niin helkkarin kivalta ajella. Vaihdeaski pelaa paremmin ja kaupunkiajossa se on muutenkin riemastuttava peli pommittaa valoista seuraaviin.
Koska en halua siita siihen hintaan luopua, mitä siitä oltaisiin halukkaita maksamaan (toistaiseksi ei mitään, ihmiset eivät ymmärrä hyvän päälle), ajattelinkin toveri Tuumaustauon mainion blogin innoittamana käyttää juuri alkaneesta kesälomastani muutaman päivän oman veekakkoseni ehostamiseen. Sen habitus on kieltämättä sangen kulahtanut, mutta kai yli 300 000 km saa jossakin näkyä? Tekniikka alkaa olla vasta sisäänajettu, vehje kehrää kuin ompelukone, mutta joku edellisistä omistajista on sutinut sitä melko huolettomasti Mastonin mattamustalla.
Puoli-ilmainenhan tuo on vakuuttaa, vaikka siirsinkin bonukset isompaan pyörään, joten mikään pakko sitä ei ole hukata kustannussyistä. Nyt vain tuntuu taas siltä, että kaduttaa heti, jos mä sen myyn... Kahdelle pyörälle ei varsinaisesti kuitenkaan ole tarvetta ja oma mopoilu on paljolti matkamotorismia. Mutta CX on jotakin ihan spesiaalia, aivan uskomattoman hienosti suunniteltu ja suorastaan tarpeettoman hyvin rakennettu. Hei, kytkimen painelaakerin keinuvipuakselikin on neulalaakeroitu :)
No, pelastetaan tässä loppukesän aikana vekotinta museoinnilta vielä lisää ja katsotaan, annanko mä kenenkään ostaa sitä.
Tuo on juuri sama havainto kuin itsellä ja ilmeisesti tosi monella muulla - CX:ssä on jotain sellaista hauskuutta, mitä ei sekuntikellolla tai muilla mittareilla kykene selittämään!
PoistaNojoo, mut kyllä ohjattiin eräiden toisten seikkojen vuoksi tänne mutta jäin sitten teknisestä mielenkiinnosta lukemaan Honda-tarinoita kuvien loputtua. Oon kyllä just samaa mieltä että moottoripyörä on fiilistely ja harrastus juttu, MP-kulttuuri on todella rikas.
VastaaPoistaOn ihme kun 1940-luvun tyylin näköiset pyörät ovat edelleen myydyimpiä (HD:t ja Japanin cruiserit) ja silti samaan aikaan voi ostaa niin modernin MP:n mitä tämän päivän tekniikka antaa periksi.
Eipä oo samaa uusissa autoissa näkyvillä, ei saa 50-luvun muotoja tai 70-luvun tyylin muskeliautoja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Sun pyöräs, tai jonkun muun sama, sai kyllä 100% huomion tuossa kesän alussa, semmoinen meni Helsingissä ohitse. Myönnän että en tiennyt Hondan valmistaneen V2-pyörää jossa moottori on rungon suuntainen. Eipä silti, en tiennyt sitäkään että Suzuki teki Wankel-moottorilla varustetun pyörän ja meni melkein konkurssiin sen vuoksi. Myi sitten Mazdalle sen teknologian. Kannattaa lukea se juttu wikipediasta ja katsella youtube-videot.
MP-historian säilyttäminen ja siitä nauttiminen on minusta kyllä ihan rationaalista toimintaa. Ei sen takia tarvitse epäillä että olisi joku mutteri pääkopassa löysällä. Sama pätee muihinkin erikoisuuksiin, ne on vaan semmosia keksintöjä joilla on halu elää ihmisten mielissä ja talleissa.
Erittäin hyvä oivallus tuosta skaalasta! Ei tosiaan automaailmassa (eikä juuri missään muussakaan?) päästä noin laajaan kirjoon.
PoistaMinä ihmettelen näitä kommentteja että pitemmällä reisulla hyvä olisi olla isompi pyörä kuin Honda CX500:n. Itselläni oli vuonna 1980 uutena ostettu CX:sä. Sillä tehtiin vuonna1981 reissu joka lähti Helsingistä, Pori, Vaasa, Oulu, Tornio, Haaparanta, Kristinehamn, Oslo, E6:sta Yykeäperästä E8:saa Kilpisjärvelle, Rovanniemi, Nurmes, Lieksa, ja takaisin Helsinkiin. Pyöräni varustus oli edessä Varttikate, kaatumaraudat, telinelaukku, sivulaukut. Edes Norjan mäkisessä vuoristo reitissä en kertaakaan kaivannut, "että kun olisi isompi pyörä". Tällä reissulla saatiin jopa yksi ylinopeus sakko, joka tuli sitten jälkijunassa postista maksettavaksi. Vieläkin harmittaa kun vuonna 1982 vaihdoin Honda VF750 joka oli täysi susi. Minunkin pyörästä meni runko niin kuin TM:n kestotesti pyörästä. Otto Brant:n huolto ekassa 1000km huollossa sai vioitettua taimmaisen sylintriryhmän automaattista nokka-akselin ketjun kiristintä. Jos kiinostaa, niin minun fb sivuilta löytyy tästä kertomastani matkasta DIA video esitys.
VastaaPoista