Kuninkaalliset kurvit

Jos Hra Oma AIka sanoisi olevansa kuningas, Viivi nauraisi aika hervottomasti ja pitkään. Ehkä hovinarri tai lakeija pikemminkin, avustavaa henkilökuntaa (sydänongelmien takia ei enää edes niissä puuhissa kaiken kattavasti kelvollinen). 

Mutta moni nainen on kurvikas kuin Kuninkaantiet, joten tämän jutun kuvateemana ovat kuninkaalliset kurvit - muodossa ja toisessa. 

Kuninkaanteitä riittää mainiosti Turun ja Viipurin väliselle matkalle, ja historiallisista keli-/kulku- syistä niitä on Raaseporin seudulla pohjoinen reitti ja eteläinen reitti. Pääkaupunkiseudulta länteen suunnattaessa voi Kuninkaantien ajamisen aloittaa vaikkapa Helsingin Pitäjän kirkolta, josta tietä on yllättävän runsaasti jäljellä Kehä III:n vierellä. Eteläistä reittiä voi kulkea Siuntion, Kirkkonummen, Inkoon kautta kohti Raaseporia. 

Raaseporin linnan kukoistuskausi jäi aikoinaan lyhyeksi, mutta linnanrauniot ovat silti vierailunarvoiset. Mielenkiintoista ajatella, että linna tehtiin saareen, jonka edessä oli toinen pienempi saari - siihen kiinnittyivät purjelaivat ja sieltä johti silta linnaan. Nyt linnan läheltä ei löydy kuin pieni rehevöitynyt joki, jota ei soutuvenettä kummoisemmalla paatilla kuljeta. Meri ei ole näkyvissä edes linnan korkeuksista. (Toisaalta saareenhan Turunlinnakin tehtiin, mutta siinä  on sentään yhä meri lähellä).

Linnan vieressä olevassa talossa myydään paitsi pääsyliput, myös ruokaa. Kahvila on toki mainio, mutta seisova pöytä on erinomainen vaihtoehto lounastamiseen. Tosin hintakin on peräti 20 euroa, mutta oli se hyvääkin.

Sieltä tie koukkaisi Karjaan kautta ylös, mutta me ajoimme Tammisaaren kautta 52:ta tielle 111, joka on Kuninkaantie kohti Pohjaa. Pohjan kirkonkylää lähestyttäessä ei kylttiä ole tiellä 111, mutta Kuninkaantie kurvaa Pohjan kirkonkylään menevälle pikkutielle, joka kannattaa koukata - siinä näkee idyllistä maalaiskylää (jota sitäkin valitettavasti on raiskattu muutamalla betonilättäkatolla).

Siitä koukkaus Fiskarsiin, josta on aiempaa kuvatarinaa mm.  täällä ja täällä. [Sieltä pieni mielenkiintoinen yksityiskohta: paitsi että siellä edelleen pärjää paremmin käteisellä kuin korteilla, niin hinnoittelu on alueen suosion mukaista (kaksi jäätelöpalloa 4,50). Jäätelökioskissa oli uusia makuja tarjolla, ja kun hieman epäröin kahden maun välillä, kysyin, voiko saada kahvilusikallisen maistiaiseksi, että ostan sitten pari palloa sitä kumpi paremmin maistui. No eihän se tietenkään käynyt ja  kuulimme, ettei edes myyjä saa työpaikkaetuna edes maistaa jäätelöä vaan joutuu maksamaan siitä, jos haluaa. No huhhuh, sanon minä. Joku on jossain ahne.]

Kävimme muuallakin, mutta kun tässä ovat teemana kuninkaalliset kurvit, niin eipä niistä muista sen enempiä. Meidän kanssamme ei kukaan tykkää ajella - johtuukohan se siitä, että saimme ajettua 300 kilometriä ja käytimme siihen aikaa 9 tuntia... pysähdyksiä siellä ja täällä ja teiden varsilla milloin minkäkin syyn takia, yleensä toki kuvaamisen takia...

Viivi kuvasi varsinaiset kuvat kännykällään, mutta Hra Oma Ajalle tulleiden toideiden mukaisesti hän kuvasi kuvaajaa työssään ja koetti huomioida toivottuja kuvakulmia, joissa kuvaaminen paremmin käy ilmi. Kuvakavalkadimme alkaa Espoosta, päätyy Fiskarsin jälkeen tien 104 maisemiin. 
Klikkaa kuvia suuremmiksi!

  

Fagervik:

Raaseporin linna:

Kuvaaja kuvaa...

...ja tällainen siitä tuli:

Jälleen kuvaaja kuvaa ja tulos:

Tie 111 kohti Pohjaa on sekin Kuninkaantie (joka tosin poikkeaa tieltä kirkonkylälle vievälle pienemmälle tielle):

Pohjoinen Kunkaantie vie Fiskarsiin, Eteläinen kohti Karjaata:

Fiskarsiin:

  
Peppupaussi kera jäätelön Fiskarsissa -aiemmin kuvattua esim. täällä ja täällä

Tietä 104 kohti Karjalohjaa:

Kuninkaantiet tällä alueella:

Koko Kuninkaantie (ja Hämeen Härkätie):